Vaaditaanko poikalapsilta vähemmän?
Minusta tuntuu, että vielä nykyäänkin kasvatuksessa ilmenee "pojat ovat poikia" -asenne. Poikien ei tarvitse oppia tekemään omatoimisesti kotitöitä. Koulukin on sellainen asia, joka hoidetaan, jos vain huvittaa.
Miksi poikia kasvatetaan eri tavalla kuin tyttöjä?
Kommentit (104)
"Omat poikani ovat jossakin määrin vapaa-ajattelijoita. He eivät uhmaa opettajaa julkisesti, mutta saattavat kyllä esimerkiksi koulutehtävissä ja koevastauksissa osoittaa, mitä ajattelevat. Tyyliin: jos 12-vuotias sotahistoriasta kiinnostunut poika pakotetaan kirjoittamaan runo kevään kukkasista, saattaa lopputulos olla vähän muuta kuin mitä opettaja on ajatellut. Arvostelussa sitten punnitaan usein yhtä lailla opettajan itsetuntoa kuin oppilaan runoilutaitoa."
Kovin on tuttua. Meillä myös varsin paljon pienestä saakka lukenut ja tietoa imenyt poika ja hän sisäistää asiat varsin tarkasti. Opettaja välillä selkeästi arvostelussa pelasi virheen tyttöjen hyväksi, jos poikani vastaus oli erilainen. Välillä taas kyse oli ihan suoraan faktavirheestä. On sitten jopa vanhempina väännetty asiaa opettajan kanssa, kun annettu ohje ja arvostelu tai fakta ei osunut yksiin. Lopulta aina opettaja myönsi olevansa väärässä, mutta tiukille tuntui ottavan. Arvosana ei silti noussut, vaan hän keksi uuden säännön tai selitti, miten hän oli pohjannut kokeen tavallaan faktaan...
Onneksi opettaja vaihtui.
Vierailija kirjoitti:
"Omat poikani ovat jossakin määrin vapaa-ajattelijoita. He eivät uhmaa opettajaa julkisesti, mutta saattavat kyllä esimerkiksi koulutehtävissä ja koevastauksissa osoittaa, mitä ajattelevat. Tyyliin: jos 12-vuotias sotahistoriasta kiinnostunut poika pakotetaan kirjoittamaan runo kevään kukkasista, saattaa lopputulos olla vähän muuta kuin mitä opettaja on ajatellut. Arvostelussa sitten punnitaan usein yhtä lailla opettajan itsetuntoa kuin oppilaan runoilutaitoa."
Kovin on tuttua. Meillä myös varsin paljon pienestä saakka lukenut ja tietoa imenyt poika ja hän sisäistää asiat varsin tarkasti. Opettaja välillä selkeästi arvostelussa pelasi virheen tyttöjen hyväksi, jos poikani vastaus oli erilainen. Välillä taas kyse oli ihan suoraan faktavirheestä. On sitten jopa vanhempina väännetty asiaa opettajan kanssa, kun annettu ohje ja arvostelu tai fakta ei osunut yksiin. Lopulta aina opettaja myönsi olevansa väärässä, mutta tiukille tuntui ottavan.
Olen itse ollut samantyyppinen oppilas, vaikka olin tyttö. Lapsena ajattelin, että kysymys on ainoastaan faktoista, enkä ollenkaan tajunnut että opettajan näkökulmasta kyseessä oli auktoriteettikysymys - ainakin jos opettajalla on vähänkin huonompi itsetunto.
Siksi en enää aikuisena ja vanhempana lähtisi vääntämään opettajaa vastaan joistakin yksittäisistä faktasisällöistä - yksinkertaisesti ajanhukkaa molemmille osapuolille. Pahimmassa tapauksessa opettajan auktoriteetti rapautuu koko luokan silmissä, ja 20 oppilasta oppii selkeästi huonommin. Kova hinta siitä että se yksi, joka valmiiksi osasi kaiken, saa olla julkisesti oikeassa.
Voimia kaikille opettajille - ja rohkeutta myöntää omien tietojen rajallisuus.
Omat poikani ovat juurikin näitä vahvan ysin oppilaita, joita tässä ketjussa on kuvailtu: paljon lukeneita, laaja-alaisesti sivistyneitä mutta eivät kovinkaan aktiivisia tai miellyttämisenhaluisia tunnilla. Läksyissä ei ole tarvinnut koskaan auttaa, mutta muuta kasvatusta olen tehnyt yllin kyllin.
Olen pienestä saakka opettanut heitä tiimipelaajiksi. Olen opettanut, että hyvillä numeroilla ei kehuskella - moni poika kyllä oppii sen ihan vertaisryhmässäkin - olen opettanut, ettei opettajille intetä vastaan vaikka oltaisiin itse oikeassa. Harrastuksien kautta olen pyrkinyt opettamaan, että ryhmässä on parempi hoitaa oma tonttinsa hyvin kun loistaa toisten yläpuolella. Olen opettanut, että tyttöjä ei aleta haastaa, vaikka he olisivat väärässä. Kaiken kaikkiaan olen opettanut joustamaan ja antamaan periksi.
Minua ei haittaa se, että joku parempi ulkolukija tai aurinkoisempi persoona saa peruskoulussa paremman keskiarvon. Mutta se haittaa, jos joku urputtaa myöhemmin, miten minun lapseni pelkillä munillaan vievät parhaat työpaikat, jotka kuuluisivat niille peruskoulun kympin tytöille.
Vierailija kirjoitti:
Vaaditaanko pojilta vähemmin? Riippuu asiasta. Ja siitä kuka on vaatija.
Oma kokemus koulumaailmasta on, että samalla osaamisella varustetut ja kokeissa saman arvoisesti menestyvät tyttö ja poika arvostellaan loppunumeroon eri tavalla. Tyttö varmemmin saa hyvän numeron, pojan arvosana taas laskee. Tämä jos mikä on väärin. Ihan kuin olisi olemassa joku hyvän oppilaan stereotypia jostakin Jane Austenin ajoilta. Osaavan oppilaan pitää jonkun ikivanhan ajattelumallin mukaan olla hiljainen, itsestään melua pitämätön ja kyseenalaistamatta totteleva tyttö, samat tiedot omaava poika ei ikään kuin voisi olla osaava oppilas.
Mun mielestä sen ainekohtaisen substanssiosaamisen pitäisi ratkaista. Käytösnumero on sitten kokonaan asia erikseen jonka ei pitäisi vaikuttaa aine-osaamisen arviointiin.
Tuon takia pitäisi olla tyttö ja poika koulut erikseen. Aivan sama mitä meiltä tasa-arvo tutkijat ovat. Itseäni on kovasti tämä tasa-arvo puhe siitä, että pojat menestyy huonosti kouluissa, koska opettajat arvioi alakanttiin. Jos tämä poikien tarkoituksellinen alakanttiin arviointi on seurausta poikien ei niin hiljaisesta persoonasta, poistaisi tyttö ja poika koulut opettajan silmissä tapahtuvan tyttö-vs-poika arvioinnit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaaditaanko pojilta vähemmin? Riippuu asiasta. Ja siitä kuka on vaatija.
Oma kokemus koulumaailmasta on, että samalla osaamisella varustetut ja kokeissa saman arvoisesti menestyvät tyttö ja poika arvostellaan loppunumeroon eri tavalla. Tyttö varmemmin saa hyvän numeron, pojan arvosana taas laskee. Tämä jos mikä on väärin. Ihan kuin olisi olemassa joku hyvän oppilaan stereotypia jostakin Jane Austenin ajoilta. Osaavan oppilaan pitää jonkun ikivanhan ajattelumallin mukaan olla hiljainen, itsestään melua pitämätön ja kyseenalaistamatta totteleva tyttö, samat tiedot omaava poika ei ikään kuin voisi olla osaava oppilas.
Mun mielestä sen ainekohtaisen substanssiosaamisen pitäisi ratkaista. Käytösnumero on sitten kokonaan asia erikseen jonka ei pitäisi vaikuttaa aine-osaamisen arviointiin.
Tuon takia pitäisi olla tyttö ja poika koulut erikseen. Aivan sama mitä mei
Tyttö- ja poikakouluista tekee hieman haastavia se, että biologisista tytöistä merkittävä osa kokee itsensä nykypäivänä pojiksi tai joksikin muuksi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että tähän on poikkeus. Ns. kiltti ja kunnollinen poika on usein kuin tyttö ihmisten mielestä. Hänen täytyy olla 100% onnistuva, nuhteeton ja pinnistellä lisää. Muut pojat ovat poikia.
Meidän suvussa on kolme samanikäistä poikaserkusta ja yksi on liikunnallinen, kiltti kympinoppilas. Toiset ovat sitten niitä "pojat ovat poikia" -poikia.
Tätä yhtä opettajat kyykyttävät koulussa, vanhemmat tädit ja sedät kyttäävät haukkana virheitä ja aina odotetaan, että juuri hän hyppää joka pyynnön. Muut sitten näpeltävät kännyköillään. Häneltä odotetaan pöydän kattamista mummolassa ja kaunista pöytäkäytöstä ihan samoin kuin tyttöserkuilta. Muut kaksi ahmivat, röyhtäilevät ja ovat taas niitä poikia. Heille hymyillään.
Muutama opettaja ei anna tälle kympinpojalle kymppiä koulussa, koska "ei muutkaan pojat sellaisia odota". Kokeet ja osaaminen kuitenkin kymppiä, kuten tytöillä, jotka saavat kympin. Niide
Toivottavasti nuo kaksi 🐷 porsasta istuvat eri pöydässä poissa häiritsemästä muita. Itse en ainakaan tuollaista sietäisi omassa kodissani vaan laittaisin suoraan kylmästi istumaan ns lasten pöytään, jos eivät aikuisten pöydässä osaa olla
Pojan tulee ainakin oppia jo pienestä sietämää enemmän itseensä kohdistuvaa väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Pojan tulee ainakin oppia jo pienestä sietämää enemmän itseensä kohdistuvaa väkivaltaa.
"Tyttöjä ei saa lyödä" kuuluu joka paikassa. Pojat oppivat jo varhain, että väkivallan käytön oikeutus on täysin sukupuolittunutta.
Jo viihdeteollisuus opettaa tämän ihan pienestä pitäen. Tämä ei feministejäkään kiinnosta, vaikka muuten naukuvat väkivallan sukupuolittuneisuudesta.
Enpä tunne perhettä, jossa poikia ja tyttöjä kasvatettaisiin eri tavoilla.
Ne perheet jossa lapset on aktiivisia ja koulunkäyntiin panostetaan, ei niissä näy sukupuolieroja
Ne joissa maataan kaikki vapaa-aika laitteilla syödään moskaa ja lihotaan, kaikki lapset tekee tuota yhtä lailla sukupuolestaan riippumatta
Vierailija kirjoitti:
Vaaditaanko pojilta vähemmin? Riippuu asiasta. Ja siitä kuka on vaatija.
Oma kokemus koulumaailmasta on, että samalla osaamisella varustetut ja kokeissa saman arvoisesti menestyvät tyttö ja poika arvostellaan loppunumeroon eri tavalla. Tyttö varmemmin saa hyvän numeron, pojan arvosana taas laskee. Tämä jos mikä on väärin. Ihan kuin olisi olemassa joku hyvän oppilaan stereotypia jostakin Jane Austenin ajoilta. Osaavan oppilaan pitää jonkun ikivanhan ajattelumallin mukaan olla hiljainen, itsestään melua pitämätön ja kyseenalaistamatta totteleva tyttö, samat tiedot omaava poika ei ikään kuin voisi olla osaava oppilas.
Mun mielestä sen ainekohtaisen substanssiosaamisen pitäisi ratkaista. Käytösnumero on sitten kokonaan asia erikseen jonka ei pitäisi vaikuttaa aine-osaamisen arviointiin.
Tämähän ei ole pelkästään sinun kokemus, vaan tutkittua faktaa on siitä, että erityisesti naisopettajat antavat tytöille parempia arvosanoja vähemmillä taidoilla. Näin oli sekä Suomessa että kansainvälisesti tutkittuna.
Jännä ettei asiasta syntynyt kohua, vaan hissunkissun vaiettiin kuoliaaksi
Jokainen voi vaan kuvitella mikä tilanne olisi ollut toisinpäin: miesopet suosimassa poikia.
Vierailija kirjoitti:
Pojan tulee ainakin oppia jo pienestä sietämää enemmän itseensä kohdistuvaa väkivaltaa.
Ei meidän poikiimme ainakaan ole kohdistunut väkivaltaa ja todellakaan en ymmärrä, miksi me vanhempina olisimme sietäneet tai pojat itse olisivat sietäneet sitä, että heihin kohdistuisi väkivaltaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan tulee ainakin oppia jo pienestä sietämää enemmän itseensä kohdistuvaa väkivaltaa.
Ei meidän poikiimme ainakaan ole kohdistunut väkivaltaa ja todellakaan en ymmärrä, miksi me vanhempina olisimme sietäneet tai pojat itse olisivat sietäneet sitä, että heihin kohdistuisi väkivaltaa..
"Ei meillä ainakaan..." 😱😱😱
Etkö tosiaan tuon parempaan pysty?
Osaatko lukea tilastoja?
Luetko uutisia?
Menettekö katsomaan "kyllä isä osaa"-leffan, jossa nainen kertoo ansaitsevan mitallin, kun ei ole tappanut miestään?
Asenteet ovat mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat poikani ovat jossakin määrin vapaa-ajattelijoita. He eivät uhmaa opettajaa julkisesti, mutta saattavat kyllä esimerkiksi koulutehtävissä ja koevastauksissa osoittaa, mitä ajattelevat. Tyyliin: jos 12-vuotias sotahistoriasta kiinnostunut poika pakotetaan kirjoittamaan runo kevään kukkasista, saattaa lopputulos olla vähän muuta kuin mitä opettaja on ajatellut. Arvostelussa sitten punnitaan usein yhtä lailla opettajan itsetuntoa kuin oppilaan runoilutaitoa.
Tämä kommentti tuo tahattomasti esille sen, miten pojilta nimenomaan EI vaadita samaa kuin tytöiltä. Jos tyttö ei noudata annettuja ohjeita ja sooloilee ihan muuta kuin pyydettyä tehtävää tai koevastauksissa annettuun kysymyksen vastaamisen sijaan kirjoittelee omia mielipiteitään, ei hänen lahjakkuuttaan ja luovuuttaan kehuta, saati että häntä kuvailtaisiin "vapaa-ajattelijaksi" vaan palautetta tulee nimenomaan siitä, että annettuja ohjeita ei osattu noudattaa eikä tehty sitä pyydettyä. Arvosana osaavalle, mutta sooloilevalle tytölle on alhainen ja kukaan ei sitä kyseenalaista, vaan tytölle todetaan että ensi kerralla luet ne ohjeet ja kirjoitat annetusta aiheesta jos haluat hyvän arvosanan. Aiheen vierestä kirjoittaminen tulkitaan, että tyttö ei joko osaa tai sitten ei osaa osoittaa osaamistaan mikä on yhtä kuin ei osaa ollenkaan.
Kun poika tekee samoin, ja tekee jotain ihan muuta kuin mitä tehtävänanto on, hän onkin "vapaa-ajattelija" ja jos tämä näkyy vähääkään arvosanassa laskevasti, niin kyse on "opettajan huonosta itsetunnosta" ja asiasta ollaan pöyristyneitä. Kun poika tekee mitä tahansa, vaikka se ei olisi lainkaan sitä mitä kuuluisi tehdä, häntä täytyy ylistää ja kehua. Jos tyttö tekee samoin, häntä pidetään idioottina joka ei osaa lukea ja sisäistää, mikä tehtävänanto oli.
"Olen opettanut, että tyttöjä ei aleta haastaa, vaikka he olisivat väärässä. "
Näin niitä naisvihaajia kasvatetaan!
Sääliksi käy poikaa. Toivottavasti oppi ajattelemaan omilla aivoillaan, ennen kuin on liian myöhäistä
Tytöt saavat paljon enemmän läpi jollain itkutarinoilla
Kukaan ei halua kyseenalaistaa itkevää tyttöä/naista, vaikka tämä puhuisi mitä paskaa
Pojilta ei mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vaaditaanko pojilta vähemmin? Riippuu asiasta. Ja siitä kuka on vaatija.
Oma kokemus koulumaailmasta on, että samalla osaamisella varustetut ja kokeissa saman arvoisesti menestyvät tyttö ja poika arvostellaan loppunumeroon eri tavalla. Tyttö varmemmin saa hyvän numeron, pojan arvosana taas laskee. Tämä jos mikä on väärin. Ihan kuin olisi olemassa joku hyvän oppilaan stereotypia jostakin Jane Austenin ajoilta. Osaavan oppilaan pitää jonkun ikivanhan ajattelumallin mukaan olla hiljainen, itsestään melua pitämätön ja kyseenalaistamatta totteleva tyttö, samat tiedot omaava poika ei ikään kuin voisi olla osaava oppilas.
Mun mielestä sen ainekohtaisen substanssiosaamisen pitäisi ratkaista. Käytösnumero on sitten kokonaan asia erikseen jonka ei pitäisi vaikuttaa aine-osaamisen arviointiin.
Kerrot, että pojan arvosana laskee. Siis laskee mistä? Viime vuodestako?
Vai onko sinulta ja pojaltasi mennyt ohi, ettei kokeissa menestyminen ole eikä se saa olla kuin osa oppilaan arvioinnista?
Koe on vain yksi tapa osoittaa oppimista ja osaamista. Tunnilla ja kotona tapahtuva työ ovat myös tärkeitä. Kannattaa lueskella arviointiohjeita, niin osaat valmentaa poikaasi parempiin arvosanoihin, jos ne kerran ovat teille noin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
"Omat poikani ovat jossakin määrin vapaa-ajattelijoita. He eivät uhmaa opettajaa julkisesti, mutta saattavat kyllä esimerkiksi koulutehtävissä ja koevastauksissa osoittaa, mitä ajattelevat. Tyyliin: jos 12-vuotias sotahistoriasta kiinnostunut poika pakotetaan kirjoittamaan runo kevään kukkasista, saattaa lopputulos olla vähän muuta kuin mitä opettaja on ajatellut. Arvostelussa sitten punnitaan usein yhtä lailla opettajan itsetuntoa kuin oppilaan runoilutaitoa."
Kovin on tuttua. Meillä myös varsin paljon pienestä saakka lukenut ja tietoa imenyt poika ja hän sisäistää asiat varsin tarkasti. Opettaja välillä selkeästi arvostelussa pelasi virheen tyttöjen hyväksi, jos poikani vastaus oli erilainen. Välillä taas kyse oli ihan suoraan faktavirheestä. On sitten jopa vanhempina väännetty asiaa opettajan kanssa, kun annettu ohje ja arvostelu tai fakta ei osunut yksiin. Lopulta aina opettaja myönsi olevansa väärässä, mutta tiukille tuntui ottavan.
Tässä selvästi jonkun Nico-Petteri lumihiutaleen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ikuinen klassikko, että mies kun ei osaa, nainen kouluttaa. Eli kyllä. Äidit kun ei opeta poikiaan laittamaan astioita suoraan tiskikoneeseen, sen pojan/miehen tyttö/naisystävä joutuu sitten opettamaan sen.
Itseäni häiritsee vieläkin 10 vuoden takaa se Salkkarit jakso Jossa Hannu oli sievisillä kylässä ja Severin lähtiessä pois jättäen lautasensa pöydälle, Severin äiti kehui Hannula kohteliaaksi, kun Hannu vei omatoimisesti lautaset pois. Voi v*ttu...
Minun onneni on, että mieheni oli perheen vanhin. Hänen piti ennen kouluun lähtöä siivota aamupalan jäljet pois pöydältä ja hänellä oli muutenkin vastuuta enemmän kuin nuoremmilla sisaruksillaan. Teki myös ruokaa, kun anoppi oli töissä. Hänen veljensä ei tee yhtään mitään kotitöitä! Makaa sohvalla, silloin kun kotona on.
Mulla odottaa ruoka, kun tulen töistä. Kaupassa on kä
Aatelkaas jos joku mies kirjoittais näin vaimostaan! Mikä PASKAMYRSKY siitä syntyis.
Mut näinpäin saikin hurjan suosion! On se vaan hienoa kun mies passaa että kaikki on hoidettu ja mamma pääsee valmiin pöydän ääreen! Hienosti kasvatettu!!!!
Nykyajan "tasa-arvo" on juuri tällaista :'D
Perusopetuksessa arviointi kohdistuu oppimiseen, osaamiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen. Tämä on ohje, jota kaikkien opettajien on pakko noudattaa.
Nämä vapaa-ajattelijapoikien vanhemmat taitavat harvoin tiedostaa, ettei kokeessa pärjääminen ole sama asia kuin oppiaineen arvosana. Sen sijaan pitäisi keskustella sen ajattelijan kanssa siitä, onko hän esimerkiksi
- tehnyt kotitehtävät huolella
- osallistunut tunnilla ja tehnyt annetut tehtävät, myös osana ryhmää
- pystynyt arvioimaan ja suunnittelemaan omaa työskentelyään ja oppimistaan
- palauttanut projektityöt yms. ajoissa ja ohjeen mukaan huolella tehtyinä
- omalta osaltaan ylläpitänyt työrauhaa
jne. jne.
Valitettavan usein pojat näyttävät olettavan, ettei mitään hommia tarvitse tehdä kunnolla, kunhan on vähän puuhastelevinaan. Ylimielisimmät kuvittelevat, että kunhan pärjää kokeessa, muuten voi prseillä miten vain ja odottaa silti kiitettävää.
Itse opettajana avaan säännöllisesti oppilaille arvioinnin eri osa-alueita ja pistän oppilaat tekemään itsearviointia eri osa-alueista. Sillä tavalla käsitys omasta työskentelystä pysyy aika realistisena eikä kohtuuttomia arvosanaodotuksia ole huoltajillakaan.
Käytös ja huolellisuus on osittain leivottu ainenumeroiden sisään ihan opsissa. En tiedä onko se oikein vai väärin, mutta kymppiin usein tarvitaan tietynlaista persoonaa. Eipä silti, ei elämässä huonosti mene vaikka saisi sen ysin ja taustalla olisi vahva osaaminen.
Omat poikani ovat jossakin määrin vapaa-ajattelijoita. He eivät uhmaa opettajaa julkisesti, mutta saattavat kyllä esimerkiksi koulutehtävissä ja koevastauksissa osoittaa, mitä ajattelevat. Tyyliin: jos 12-vuotias sotahistoriasta kiinnostunut poika pakotetaan kirjoittamaan runo kevään kukkasista, saattaa lopputulos olla vähän muuta kuin mitä opettaja on ajatellut. Arvostelussa sitten punnitaan usein yhtä lailla opettajan itsetuntoa kuin oppilaan runoilutaitoa.