Mies ei muuta pois vaikka pyydän

Olen myös ollut samanlaisessa tilanteessa: asuimme isossa asunnossa, johon mies ei kuitenkaan olisi yksin jäänyt asumaan, mutta joka oli minulle ja lapsille sopiva (meillä ei ollut yhteisiä lapsia).Yritin pitkään keskustella miehen kanssa ja pyytää tätä muuttamaan pois, mutta siitä ei tullut mitään, kun hän aina suuttui ja kieltäytyi puhumasta aiheesta. Viimeisellä kerralla, kun asetuin hänen eteensä, keräsin kaikki voimani ja oikein ponnekkaasti ilmoitin, että haluan erota ja haluan että muutat, hän pahoinpiteli minut. Onneksi lapseni olivat silloin isällään. Lähdin siltä seisomalta ystäväni luo, ja tullessani takaisin, mies olikin sillä aikaa hyväksynyt tilanteen, järjestänyt asiansa ja muutti pian pois.

Jos vapauteni vaati sen, että minut pahoinpideltiin fyysisesti, oli se sen arvoista. Nyt minun ei tarvitse enää elää pelossa ja sietää henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun olet jättänyt avioerohakemuksen, voit hakea käräjäoikeudelta yhteiselämän purkamista. Googleta tai kysy tarvittaessa apua juristilta.

Tämä on se oikea ratkaisu. Et voi hakea lähtökohtaisesti toiselle häätöä omasta kodistaan, mutta voit hakea avioliittolaki 24 mukaista yhteiselämän päättämistä käräjäoikeudelta, vaikka avioero ei olisi vireillä.

Yhteiselämän päättäminen on oikea tapa avioeron hakemisen jälkeen. Keski -Uudellamaalla tämä prosessi kesti 11 kuukautta, jonka jälkeen ex-aviomies vasta suostui häädön uhalla muuttamaan pois. Ei siis ole mikään nopea tie.

No hän ei vaan halua muuttaa omasta kodistaan pois. 

Eksäni teki minulle saman tempun. Asuin kuukauden siskoni keittiön lattialla kahden alle kouluikäisen kanssa raskaana, ja sitten sain uuden kämpän ja muutin itse pois. Sen virheen tein, että kerroin ukolle millon muutan, ja hän ehti järjestää vaikka mitä paskaa, kuten ostaa uuden lukon häkkivarastoon etten päässyt hakemaan omia ja lasten tavaroita. Hän myös "pakkasi" puolestani, eli toisin sanoen keräsi omiin piiloihinsa minun hankkimia astioita, lakanoita yms, jotka jäivät sille tielleen. Eli suositteleisin että hanki kaikessa hiljaisuudessa uusi kämppä, muuta tärkeimmät tavarat vähitelllen pois ja lähde mitään sanomatta ennen kuin tilanne pahenee. Ja valmistaudu sitten riitelemään kaikesta lapsiin liittyvästä siihen asti että lapset ovat yli 12. Narsisti tekee kaikkensa että saisi kostettua sinulle, vaikka olisi itse syypää tilanteeseen.

Meillä eropäätöksen jälkeen riideltiin jonkin aikaa siitä, kumpi jää yhteiseen omakotitaloon asumaan. Lopputulos oli, että minä jään. Koska koko pitkä suhde oli ollut siihen asti mulle vähän kuin kivireen vetämistä perässä, että mä järjestin kaiken, arjen ja juhlan, laskuista lomamatkoihin (koska ne eivät tulleet hoidetuiksi jos koitin jättää niitä miehen kontolle), päätin että nyt saa mies itse hoitaa edes poismuuttonsa. Lapsille kerrotaan erosta kun mies on saanut asunnon ja muuttopäivään on noin kuukausi, että saavat totutella asiaan eikä iskä vaan lähde joku kaunis päivä, mutta asia on konkreettisesti tulossa eteen. Sinänsä ei olis pitänyt yllättyä, ettei mies meinannut saada asiaa mitenkään hoidettua. Lähti uuden naisystävänsäkin luo ulkomaille välissä ja hermostui pahemmin kuin koskaan ennen, kun pyysin että järjestettäisiin ensin mahdollisimman nopeasti virallinen ero ja muuttoasia ennen pitkää lomamatkaa, asiat piti laittaa tauolle matkan ajaksi. Mies lupasi myös siis alun perin selvittää avioeron osituksen viralliset vaadittavat paperit, koska hänellä oli aiempaa omaisuutta.

Elävästi on jäänyt mieleen miten mies makasi kuukausien jahkailun jälkeen sohvalla kyynärvarsi silmillä ja marisi, että mitä hän nyt tekee. Ei siis oikein saanut aloitettua asunnon hakua mistään päästä. Ei myöskään selvittänyt ositusasiaa, vaan minä hoidin lopulta siihen asiantuntijaneuvojen kysymisen ja sopimuksen laatimisen sen mukaan mitä miehen kanssa oltiin puhuttu. Lopulta pyörsin myös päätökseni siitä, etten hoida muuttoasiaa miehen puolesta ja soitin kaupungin asuntovuokrafirmaan, sain tiedot muutamasta vapaana olevasta sopivasta asunnosta ja välitin tiedot ylös kirjoitettuja miehelle takuuvuokrineen ja yhteystietoineen. Luojan kiitos mies sai sentään sitten soitettua sinne itse perään ja kysyttyä noista asunnoista. Muutto tosin tuli jo päivän, parin päähän ja lapsille kertominen oli sitten kuitenkin juuri semmoinen pommi mitä koitettiin välttää. Olis vaan pitänyt tietää aiemman pitkän kokemuksen perusteella, että itsenäinen aloitteellisuus ja asioiden hoitaminen ei vaan mieheltä onnistu, vaan asioiden vauhdittamiseksi niitä pitää pedata mahdollisimman helpoksi ja valmistelluksi miehelle. Ai helkkari miten mukavaa ja suoraviivaista elämä on ollut eron jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Eksäni teki minulle saman tempun. Asuin kuukauden siskoni keittiön lattialla kahden alle kouluikäisen kanssa raskaana, ja sitten sain uuden kämpän ja muutin itse pois. Sen virheen tein, että kerroin ukolle millon muutan, ja hän ehti järjestää vaikka mitä paskaa, kuten ostaa uuden lukon häkkivarastoon etten päässyt hakemaan omia ja lasten tavaroita. Hän myös "pakkasi" puolestani, eli toisin sanoen keräsi omiin piiloihinsa minun hankkimia astioita, lakanoita yms, jotka jäivät sille tielleen. Eli suositteleisin että hanki kaikessa hiljaisuudessa uusi kämppä, muuta tärkeimmät tavarat vähitelllen pois ja lähde mitään sanomatta ennen kuin tilanne pahenee. Ja valmistaudu sitten riitelemään kaikesta lapsiin liittyvästä siihen asti että lapset ovat yli 12. Narsisti tekee kaikkensa että saisi kostettua sinulle, vaikka olisi itse syypää tilanteeseen.

Kukaan ei riitele yksin. Ei edes narsisti. 

Tuota,  olette naimisissa ja ero ei vireillä?

Olette toisiinne nähden elatusvelvollisia.

https://www.minilex.fi/a/elatusvelvollisuus-avioliitossa