Mitä teet kun on stressaavia asioita eikä ole ketään tukena?
Tuntuu että aivot käy ylikierroksilla.
Kavereille saattuu kaikkia hyviä asioita ja itsellä vaan kaikkea kuormittavaa, sekin ottaa aivoon.
Kommentit (27)
Lähden lenkille, kuntosalille, uimaan.
Tai lähden kävelylle ja pistän luurit korviin ja soitan ystävälle. Tai livenä ystävän kanssa kävelylle, aina tietty parasta.
Vierailija kirjoitti:
tapa ittes turhaa kuluttamasta
En voi, läheinen tappoi jo itsensä. Ei olisi toisella läheisellä enää ketään tukena arjessa.
Tai ehkä kunta huolehtisi.
Vierailija kirjoitti:
ajatteleppa jos osaat moni viljelijä pähkii asioita perheen ja satojen tuhansien velkojen myötä. käy taika seinällä ja mene manskulle kahville. onko teko kynsi hukkunut vai mikä ahistaa
Niin, viljelijällähän on siis perhe joka tukee kun ahistaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele kaverien asioita, jokaisella on yleensä parempia ja huonompia kausia. Menen rauhalliselle kävelylle, saunaan, piikkimatolle makaamaan kuunnellen samalla jotain rentouttavaa musiikkia. Kirjoitan päiväkirjaan, että saatana, v**tu, perkele!!! Tsemppaan ja kiitän itseäni, että hyvin jaksettu. Aina ei auta oikein mikään ja vaan romahdan jos ollut liian kuormittavaa liian pitkään.
Mä huomasin kauhukseni jokin aika sitten, että mutisen ääneen vittusaatananperkelettä lenkillä. Ei enää aikoihin ole lenkillä saanut sitä sellaista pään nollausta aikaan kuten aina ennen, vaan usein olen vain pahemmalla päällä takaisin tullessa mitä lähtiessä.
Mä olen alkanut myös horista ääneen. En edes mitään stressaavia juttuja, vaan usein kaupassa mietin mitä ostaisin niin puhun ääneen esim. "Niin joo, se maito piti ostaa... Toi vois olla hyvää..." jne. Sit tajuan, että apua, kuuliko joku? Varmaan aivot tiltanneet lopullisesti.
Ai niin, silloin kun oli vielä auto niin autossa pystyi kanssa helposti käydä keskusteluja ääneen ja sit tietysti laulaa täysiä nuotin vierestä.
Raskaassa ja vaikeassa elämäntilanteessa ajattelen tilannetta ikään kuin palapelinä.
Kun yhden palan saa paikoilleen ja yhden vaiheen tehtyä/hoidettua, voi siirtyä seuraavaan palaan ja vaiheeseen.
Asiat alkavat selvitä, tilanne helpottuu ja vaikka ei helpottuisikaan, tunnen ainakin tehneeni jotain asioiden eteen.
Myönnän kuitenkin, että olen luonteeltani suorittaja ja tuo ajattelutapa on sekä siunaus että kirous.
Olen ostanut tukea eli käyn terapiassa.