lapset pienellä ikäerolla miksi aina perustellaan että on sitten seuraa toisilleen

En ole joutunut koskaan katsomaan siskoni perään. Me emme leikkineet keskenämme koska minä olin sitten jo iso, kun sisko tuli leikki-ikään.



Mulla oli kavereita sitä varten että pääsi leikkimään porukassa. Kotona sai sitten olla rauhassa ja leikkiä itsekseen. Meillä ei ole ollut hirveitä riitoja koska olimme niin eri ikäisiä.



Nyt kun olemme kolmen kympin molemmin puolin niin olemme parhaita kavereita. Meillä on yhteinen tausta. Olemme samaa perhettä vaikka suurella ikäerolla. Näin aikuisena sitä ikäeroa ei huomaakaan.



Itselläni on tyttö ja hän täyttää neljä. Ehkä alamme yrittämään seuraavaa parin vuoden kuluttua. Elämä on seesteistä ja mukavaa. Hirvittää katsella ystäviä joilla on paljon pieniä lapsia. Heillä on hermo AINA kireällä, lapset (jotka on tehty väkisin kerralla kaikki ettei vaaaaan tule sitä IKÄEROA) tappelevat kokoajan ja taistelevat huomiosta. Aina joku parkuu elämän vääryyttä.



Ihana palata vierailulta rauhalliseen kotiin jossa kaikilla on mukavaa.



Näin meillä.

Olisimme halunneet omat lapset pienellä ikäerolla, mutta lääkäri määräsi että ainakin parivuotta on ehdottomasti odotettava, että ehdin toipua.

Seuraava veli syntyi kun olin 7v ja meistä ei ollut oikein kavereiksi. Oltiin niin eri ikäisiä.

11v olin kun meidän perheen kuopus syntyi. Hänenkään kanssa ei tietty enää tullut leikittyä mutta hoidin häntä usein ja siinä mielessä meillä oli läheiset välit.

kyllä meilläkin noi 8, 9 ja 12-vuotiaat isotveljet hoitavat 2-vuotiasta pikkusiskoa - näyttämällä sille tuntikausia videoita ja taistelupelejä tietsikalta. Kyllähän tyttö tykkää joo, mutta ihan olisi eri leikit jos olisi vaikka 1- ja 3-vuotiaat sisarukset.



Vähän tuli noi pojatkin turhan harvakseen tehtyä, 8 ja 12-vuotias eivät enää oikein tule toimeen keskenään :)

eihän se esikoinen ehdi olla edes kunnolla vauva kun jo pukataan uutta perään :-o Kaverin lapsilla on 2 v. ikäeroa eivätkä tule ollenkaan toimeen keskenään, meidän lapsilla 3 v. 4 kk ja ovat tosi hyvät kaverit. Eli lapsen luonne ja persoonallisuuskin vaikuttaa. Kolmas tulossa 4,5 vuoden ikäerolla edelliseen

viettävät yhdessä aikaa tunti tolkulla. Poikaa ei oikein ikäistensä " leikit" kuten pleikkari-pelit kiinnosta ja on onnellinen kun saa tehdä palapelejä, askarrella, järjestää juoksukilpailuja, rakentaa lumiukkoja, lukea kirjoja jne. pikkusiskon kanssa. Jos isoveli joskus haluaa olla omassa rauhassa, suon sen hänelle tietenkin pikkusiskon vastaväitteistä huolimatta. Lapsenvahtina isoveli ei vielä ole ollut 5 min. kauempaa, sillä on aikamoinen haaveilija ja ei varmaan osaisi toimia häden tullen.

Molemmilla on omiakin kavereita, mutta viihtyvät loistavasti toistensa seurassa esim. lomilla ja viikonloppuisin.

ei esikoiselle ainakaan ole kymmeneen vuoteen sisaruksesta juuri seuraa ollut:)

Meillä lapset 4,5 ja 3v. Ovat kuin liimattuina toisiinsa aamusta iltaan. Kuin kaksoset.

se on niin paljon ihmisistä itsestään kiinni, tuleeko niistä läheisiä toisilleen.



Minulla ja siskolla on ikäeroa 7 vuotta, ja me ollaan parhaat kaverit. Minulla oli kai jo niin voimakas hoivavietti ja vastuuntunto jo silloin, että ei tuottanut mitään pulmia ottaa 3-vuotias pikkusisko mukaan, kun läksin ulos. Ja kun isä siihen aikaan ryyppäsi ja yritti kännipäissään antaa siskolle koivuvitsaa, en muista mistä typerästä asiasta, purin isää jalkaan. Sisko ei saanut selkäänsä....



Äitini on enoani 17 vuotta vanhempi, ja käy enolla kylässä joka viikko. Eikä minulle tuota mitään hankaluuksia kyläillä enon luona (minua 2 vuotta vanhempi) tai tätieni luona, jotka ovat minua 11-25 vuotta vanhempia. Tätini ovat lasteni kummeja. Omien lasteni ikäero taas on pieni: 7 v, 6 v ja 4 v, mikä on mainio: leikkivät keskenään hyvin - mutta tappelevat ihan yhtä lailla kuin minä ja sisko silloin aikoinaan.