Lievä masennus, vaikeuksia jaksaa töissä

En jaksa stressata, teen mitä ehdin ja se saa riittää. Jos ei riitä, niin sitten ei. 

Mietin samaa...

Kuulostaa tutulle noin se menee: töihin on mentävä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa stressata, teen mitä ehdin ja se saa riittää. Jos ei riitä, niin sitten ei. 

Hyvä ajattelutapa, mutta en saa käännettyä ajatuksia tuohon asentoon. Tulee niin paljon painetta siitä, että valmista olisi pitänyt olla oikeastaan jo eilen, vaikka työtehtävä annettiin vasta tänään. Tekisi vain mieli laittaa pysyvästi hanskat naulaan.

Onko masennus sittenkään niin lievää? Suhtaudu siihen vakavasti kuitenkin. Itsekin pidin lievänä kunnes olin luisunut tosi huonoon jamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulle noin se menee: töihin on mentävä.

Entä jos ei vain pysty? Olen vuosien ajan kärsinyt uupumuksesta ja saan helposti paniikkikohtauksia. Paineen alla on todella vaikeaa koota itsensä ja yrittää keskittyä työntekoon.

Tehkääpä niitä töitä vaan. Vaikea masennus ja täyttä päivää teen silti. Enkä valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa stressata, teen mitä ehdin ja se saa riittää. Jos ei riitä, niin sitten ei. 

Hyvä ajattelutapa, mutta en saa käännettyä ajatuksia tuohon asentoon. Tulee niin paljon painetta siitä, että valmista olisi pitänyt olla oikeastaan jo eilen, vaikka työtehtävä annettiin vasta tänään. Tekisi vain mieli laittaa pysyvästi hanskat naulaan.

Vaihtoehtona on myös tinkiä työn laadusta. Monessa asiassa riittää minimisuoritus.

Vierailija kirjoitti:

Onko masennus sittenkään niin lievää? Suhtaudu siihen vakavasti kuitenkin. Itsekin pidin lievänä kunnes olin luisunut tosi huonoon jamaan. 

Kyseessä on toistuva masennus. Mielestäni olen päässyt sen kanssa eteenpäin, mutta uupumuksen takia mieleen tulee paljon ikäviä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tehkääpä niitä töitä vaan. Vaikea masennus ja täyttä päivää teen silti. Enkä valita.

Trollooloo. 

Kelasta saa tukia. Ei kannata töissä itseään kiduttaa jos masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa stressata, teen mitä ehdin ja se saa riittää. Jos ei riitä, niin sitten ei. 

Hyvä ajattelutapa, mutta en saa käännettyä ajatuksia tuohon asentoon. Tulee niin paljon painetta siitä, että valmista olisi pitänyt olla oikeastaan jo eilen, vaikka työtehtävä annettiin vasta tänään. Tekisi vain mieli laittaa pysyvästi hanskat naulaan.

Vaihtoehtona on myös tinkiä työn laadusta. Monessa asiassa riittää minimisuoritus.

Ei tunnu riittävän. Olen tehnyt sellaista tarkkuutta vaativaa yyötä, jossa työn jälkeä aina kommentoidaan ja pyydetään korjailemaan, jos siinä huomataan jotain puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Kelasta saa tukia. Ei kannata töissä itseään kiduttaa jos masentaa.

Kelacard viuhuu ..toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kelasta saa tukia. Ei kannata töissä itseään kiduttaa jos masentaa.

Ajatus elämästä köyhyysrajan alapuolella vuosikymmenien ajan ei tunnu hyvältä. Olen kiinnostunut työstäni, mutta jatkuva aikapaine stressaa huomattavasti.

I feel you. Itselläni dg keskivaikea masennus. Työuupumus ollut toistuvasti, en pysy edes itse enää laskuissa kuinka monta kertaa uusinut. Nyt teen osa-aikaisena mutta ei tahdo jaksaa tätäkään.

Mielestäni se, että kun työmaalla on kokoajan hieman kiire, on vaan hyvä asia. Tuntityöläisenä sellaiset päivät kun tekemistä on vähän ja aikaq joutuu kuluttamaan enemmän tai vähemmän joutavalla notkumisella, on raastavaa. Aika kuluu hitaasti kun ei ole tekemistä.

Mene työterveyteen. Niin minä tein ja sain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja akuutista stressireaktiosta. Olisin saanut saikkuakin, mutta sanoin, ettei ongelmat makaamalla parane. Ei ainakaan, jos työt kasaantuvat.

Kerroin sitten asiasta pomolle. Fiksuna kaverina se ymmärsi vaihtoehdot: Joko työkurmaa kevennetään tai kaikki jää tekemättä. Nyt sitten otetaan niin pitkään rauhallisesti, että on taas voimia enemmän.

Tämä kuitenkin vaati omatoimisuutta ja avoimuutta. Jos olisin vain hiljaa yrittänyt venyä, olisin jo pitkällä sairaslomalla, kuten kävi parille entiselle työkaverilleni. Toinen ei koskaan tullut sairalomalta takaisin ja toinen tuli viikoksi, muttei pystynyt työntekoon ja irtisanoutui itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa stressata, teen mitä ehdin ja se saa riittää. Jos ei riitä, niin sitten ei. 

Hyvä ajattelutapa, mutta en saa käännettyä ajatuksia tuohon asentoon. Tulee niin paljon painetta siitä, että valmista olisi pitänyt olla oikeastaan jo eilen, vaikka työtehtävä annettiin vasta tänään. Tekisi vain mieli laittaa pysyvästi hanskat naulaan.

Jos jaksaminen olisi hyvällä tolalla, osaisi tuohon varmaan asennoitua jotenkin rakentavasti. Nyt olen lähinnä paniikissa siitä, että hukun töihin eikä tilanne varmaan jatkossakaan tule helpottumaan.

Mulla sama juttu mutta keskivaikea masennus. Ei töissä kyllä ihmetellä heikkoa suoriutumista. Monesti tulee tehtävä joka pitäisi saada valmiiksi jo viime viikolla. Minkäs sille mahtaa ja meillä on kyllä hyvä työyhteisö. 

Jos tietäisikin mikä masentaa. Ei se välttämättä ole työ tai vapaa-aika. En minä edes koe itseäni masentuneeksi vaan stressaantuneeksi. Koko ajan on jotenkin varuillaan eikä saa levättyä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se, että kun työmaalla on kokoajan hieman kiire, on vaan hyvä asia. Tuntityöläisenä sellaiset päivät kun tekemistä on vähän ja aikaq joutuu kuluttamaan enemmän tai vähemmän joutavalla notkumisella, on raastavaa. Aika kuluu hitaasti kun ei ole tekemistä.

Teen ajatustyötä. Koko ajan pitäisi saada tulosta tehtyä, mutta en vain ole siihen riittävän virkeä. Työtehtävästä toiseen siirtyminen on siksi hidasta. Olisi ihan kiva tehdä väliksi jotain helppoja ja rutiininomaisia juttuja. Niitä ei vain nykyään enää juuri ole, kun työtä on tehostettu.