Lue keskustelun säännöt.
Lievä masennus, vaikeuksia jaksaa töissä
19.03.2024 |
Masennus on lievään, mutta heikentää työkykyä. Työpaikalla ihmetellään heikkoa suoritumista. Minä taas ihmettelen miksi työelämässä tahti vain kiihtyy kiihtymistään. Mitään hiljaisempia hetkiä ei saisi olla, vaan koko ajan pitäisi jaksaa painaa turbovauhtia.
Huolestuttaa todella se miten ihmeessä jaksan edes muutaman vuoden lisää, saati sitten kaukaisiin eläkepäiviin asti. Miten muut selviävät?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niitä töitä vaan. Vaikea masennus ja täyttä päivää teen silti. Enkä valita.
Sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisikin mikä masentaa. Ei se välttämättä ole työ tai vapaa-aika. En minä edes koe itseäni masentuneeksi vaan stressaantuneeksi. Koko ajan on jotenkin varuillaan eikä saa levättyä.
Oletko tarkistanut kilpirauhasarvot?
Vierailija kirjoitti:
Koita ihastua johonkin. Ihastuminen auttaa masennukseen ja tuo energiaa elämään.
Tämä on totta mutta myös kaksiteräinen miekka. Ihastuksen ei mitään "poikiessa" saattaa lisätä vaan vettä masennuksen myllyyn mikäli aiempi olotila ei olisi mistään ihmissuhteista alunperin johtunut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu mutta keskivaikea masennus. Ei töissä kyllä ihmetellä heikkoa suoriutumista. Monesti tulee tehtävä joka pitäisi saada valmiiksi jo viime viikolla. Minkäs sille mahtaa ja meillä on kyllä hyvä työyhteisö.
Jos tietäisikin mikä masentaa. Ei se välttämättä ole työ tai vapaa-aika. En minä edes koe itseäni masentuneeksi vaan stressaantuneeksi. Koko ajan on jotenkin varuillaan eikä saa levättyä.Minullakin diagnosoitiin keskivaikea masennus. Minusta tämä on enemmänkin se akuutti stressireaktio. Lääkäri sanoi, että ne on lähellä toisiaan, mutta minusta ne tuntuvat aivan erilaisilta. Minusta masentunut ei jaksaisi edes suihkuun mennä, mutta minä hermostuksissani kävelisin rinkiä kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niitä töitä vaan. Vaikea masennus ja täyttä päivää teen silti. Enkä valita.
Sama juttu.
Ihan varmasti. Haluatko avautua tässä millaisia ajatuksia sinulla on lopullisesta ratkaisusta, jos kerran olet vakavasti masentunut? Milloin kävit viimeksi suihkussa ja pesit hampaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisikin mikä masentaa. Ei se välttämättä ole työ tai vapaa-aika. En minä edes koe itseäni masentuneeksi vaan stressaantuneeksi. Koko ajan on jotenkin varuillaan eikä saa levättyä.
Oletko tarkistanut kilpirauhasarvot?
Ne on testattu lääkärissä. Olivat erinomaisen hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ihastua johonkin. Ihastuminen auttaa masennukseen ja tuo energiaa elämään.
Tämä on totta mutta myös kaksiteräinen miekka. Ihastuksen ei mitään "poikiessa" saattaa lisätä vaan vettä masennuksen myllyyn mikäli aiempi olotila ei olisi mistään ihmissuhteista alunperin johtunut.
Juuri näin, voi mennä ojasta allikkoon, mikäli vastakaikua ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ihastua johonkin. Ihastuminen auttaa masennukseen ja tuo energiaa elämään.
Tämä on totta mutta myös kaksiteräinen miekka. Ihastuksen ei mitään "poikiessa" saattaa lisätä vaan vettä masennuksen myllyyn mikäli aiempi olotila ei olisi mistään ihmissuhteista alunperin johtunut.
Juuri näin, voi mennä ojasta allikkoon, mikäli vastakaikua ei tule.
En viitsisi millään rikkoa parisuhdetta tällaisen kokeellisen masennuksen hoitomuodon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulle noin se menee: töihin on mentävä.
Entä jos ei vain pysty? Olen vuosien ajan kärsinyt uupumuksesta ja saan helposti paniikkikohtauksia. Paineen alla on todella vaikeaa koota itsensä ja yrittää keskittyä työntekoon.
lakkaa tuijottamasta puutteisiisi, keskity siihen mikä on hyvää ja oikein, keskity olemaan hyvä ihana itsesi. Anna sille ihmiselle sinussa arvo ja rakkaus, olematta liian itsekäs, opettele rakastamaan.. ensin ihmisen tulee rakastaa itseään, että pystyy rakastamaan lähimmäisiään. Ole onnellinen kasvusta joka sinussa tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet sen minkä jaksat. Älä välitä rutinoista. Ja jos masennuksesi on vaan lievää, niin onko tutkittu voisiko se johtua jostain fysiologisesta? Matala d-vitamiini/ferritiini? Uniapnea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu mutta keskivaikea masennus. Ei töissä kyllä ihmetellä heikkoa suoriutumista. Monesti tulee tehtävä joka pitäisi saada valmiiksi jo viime viikolla. Minkäs sille mahtaa ja meillä on kyllä hyvä työyhteisö.
Jos tietäisikin mikä masentaa. Ei se välttämättä ole työ tai vapaa-aika. En minä edes koe itseäni masentuneeksi vaan stressaantuneeksi. Koko ajan on jotenkin varuillaan eikä saa levättyä.Minullakin diagnosoitiin keskivaikea masennus. Minusta tämä on enemmänkin se akuutti stressireaktio. Lääkäri sanoi, että ne on lähellä toisiaan, mutta minusta ne tuntuvat aivan erilaisilta. Minusta masentunut ei jaksaisi edes suihkuun mennä, mutta minä hermostuksissani kävelisin rinkiä kotonakin.
Joo mutta ei ole kovin akuutti. Muutaman vuoden kestänyt tämä homma. Syön nyt pöpilääkkeitä ja ne auttavatkin sen verran että saan nukuttua yöllä paremmin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet sen minkä jaksat. Älä välitä rutinoista. Ja jos masennuksesi on vaan lievää, niin onko tutkittu voisiko se johtua jostain fysiologisesta? Matala d-vitamiini/ferritiini? Uniapnea?
Ei. Kaikki tuollainen on kunnossa. En ole nyt hoitosuhteessa minnekään. Se päättyi, kun hoitava taho ei pitänyt masennusta enää kovin pahana. En olisi itse halunnut tulla kirjatuksi ulos, mutta sanottiin että hoitoon voi aina hakeutua uudelleen. Jos siis jaksaisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa stressata, teen mitä ehdin ja se saa riittää. Jos ei riitä, niin sitten ei.
Hyvä ajattelutapa, mutta en saa käännettyä ajatuksia tuohon asentoon. Tulee niin paljon painetta siitä, että valmista olisi pitänyt olla oikeastaan jo eilen, vaikka työtehtävä annettiin vasta tänään. Tekisi vain mieli laittaa pysyvästi hanskat naulaan.
Vaihtoehtona on myös tinkiä työn laadusta. Monessa asiassa riittää minimisuoritus.
Olen eri, mutta minusta on stressaavaa tehdä huonosti/rimaa hipoen. En vain pysty siihen! Joko teen kunnolla (niin ettei kohta tarvitse olla korjailemassa hutiloiden tehtyjä virheitään) tai en tee ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa stressata, teen mitä ehdin ja se saa riittää. Jos ei riitä, niin sitten ei.
Hyvä ajattelutapa, mutta en saa käännettyä ajatuksia tuohon asentoon. Tulee niin paljon painetta siitä, että valmista olisi pitänyt olla oikeastaan jo eilen, vaikka työtehtävä annettiin vasta tänään. Tekisi vain mieli laittaa pysyvästi hanskat naulaan.
Vaihtoehtona on myös tinkiä työn laadusta. Monessa asiassa riittää minimisuoritus.
Olen eri, mutta minusta on stressaavaa tehdä huonosti/rimaa hipoen. En vain pysty siihen! Joko teen kunnolla (niin ettei kohta tarvitse olla korjailemassa hutiloiden tehtyjä virheitään) tai en tee ollenkaan.
Samaa vikaa. Lisäksi minua stressaa se, jos tekemisiä ei ehdi kunnolla suunnitella. Ajatustyössä olisi tärkeää pystyä jäsentelemään työn aikana mitä tehdään, miksi ja millä tavalla. Työn ei pitäisi olla jatkuvaa tulipalojen sammuttamista, vaikka menossa olisi useita hankkeita samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Teet sen minkä jaksat. Älä välitä rutinoista. Ja jos masennuksesi on vaan lievää, niin onko tutkittu voisiko se johtua jostain fysiologisesta? Matala d-vitamiini/ferritiini? Uniapnea?
Työpaikalla henkilö päätyi uupumuksen takia sairaslomalle. Hyvin ilkeästi alettiin juoruilla, että mikä silläkin oikein on, kun ei töissä jaksa. Määräaikaisen asema tällaisessa tilanteessa on vielä huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se, että kun työmaalla on kokoajan hieman kiire, on vaan hyvä asia. Tuntityöläisenä sellaiset päivät kun tekemistä on vähän ja aikaq joutuu kuluttamaan enemmän tai vähemmän joutavalla notkumisella, on raastavaa. Aika kuluu hitaasti kun ei ole tekemistä.
Mutta jos kiire on jatkuvaa niin ettei koskaan pääse tavoitteeseen, niin se ei ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mene työterveyteen. Niin minä tein ja sain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja akuutista stressireaktiosta. Olisin saanut saikkuakin, mutta sanoin, ettei ongelmat makaamalla parane. Ei ainakaan, jos työt kasaantuvat.
Kerroin sitten asiasta pomolle. Fiksuna kaverina se ymmärsi vaihtoehdot: Joko työkurmaa kevennetään tai kaikki jää tekemättä. Nyt sitten otetaan niin pitkään rauhallisesti, että on taas voimia enemmän.
Tämä kuitenkin vaati omatoimisuutta ja avoimuutta. Jos olisin vain hiljaa yrittänyt venyä, olisin jo pitkällä sairaslomalla, kuten kävi parille entiselle työkaverilleni. Toinen ei koskaan tullut sairalomalta takaisin ja toinen tuli viikoksi, muttei pystynyt työntekoon ja irtisanoutui itse.
Vaatii esihenkilöltä ja työpaikalta sen, että siellä tilanne ymmärretään ottaa vakavasti. Monessa paikassa vain syyllistetään uupunutta.
Olisko kumminkin kyseessä uupumus?