Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet harmittelevat sitä etteivät opiskelleet?
19.03.2024 |
Vaikkei heillä ole tarvittavaa kapasiteettia eikä stressinsietokykyä eikä halua poistua mukavuusalueeltaan vuosiksi, ja siksi opinnot jäivät aikanaan kuten jäävät edelleenkin tekemättä.
Kommentit (134)
"Musta olis voinut tulla mitä vaan. *Klunk klunk klunk* Mitä vaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sitä mennä opiskelemaan vanhempanakin.
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä mennä opiskelemaan vanhempanakin.
"En minä voi kun en ole niin viksu ku sä, mutta mene sä lapseni kun et ole sukua minulle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä mennä opiskelemaan vanhempanakin.
"En minä voi kun en ole niin viksu ku sä, mutta mene sä lapseni kun et ole sukua minulle."
Lapsella on toinenkin vanhempi, joka voi parantaa tai huonontaa lapsen geenejä suhteessa emään.
No ei voi opiskella vanhana. Älykkyysosamäärä on liian matala. Ei se mikään valinta ole, että jouduin paskahommiin reilun 2000 € kk palkalla. Ei ollut kykyä opiskella maisteriksi. M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen onnellinen että ei ollut lukupäätä. Meikäläisestä tuli ahtaaja ja ihan hyvin on mennyt viimeiset 32 vuotta.
Ahtaajat ja paperimiehet ovat loistava osoitus siitä että ei tarvitse välttämättä edes peruskoulua läpäistä että voi päästä hyville tienesteille. Tosin ne taitaa olla aikalailla sisäpiirin paikkoja joten jos et ole syntynyt ahtaajien tai paperimiesten sukuun niin opiskele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on maailman köyhimmät koulutetut ja maailman rikkaimmat kouluttamattomat. Suomi ei ole hyvä paikka koulutetuille, mutta keidas duunareille.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä voi olla mielenterveys- tai päihdeongelmia. Voi olla neurologinen poikkeavuus. Jotka oikein hoidettuina eivät estä opiskelua, mutta kun näitä asioita ei ole aina tiedostettu niin hyvin.
Oon itse näitä nepsyjä, joilta ei nuorena opiskelut onnistuneet. Ja tietty toivoin, että lapsi saisi edes kandin valmiiksi, kun kuitenkin 150op sai suoritettua ennen kuin lipui työelämän puolelle. Lapsella taisi olla jo kolmas opiskeluvuosi menossa, kun sai diagnoosin.
Nyt kun opiskelen itse, niin olen kyllä huomannut, ettei siellä yliopistossa saa kuitenkaan sellaista osaamista, millä pääsisi töihin. Oli tutkinto tai ei, se työelämässä kaivattu osaaminen pitää hankkia omin avuin, jotta saa sen ensimmäisen työpaikan. Ja toisaalta, kun on päässyt töihin, niin sen jälkeen työnantajia kiinnostaa ne työelämässä annetut näytöt, ei niinkään se, onko opinnot jääneet kesken vai tuliko valmista.
Kun on omin silmin nähnyt, ettei opintojen suorittaminen ja työelämän vaatimukset juurikaan kohtaa, niin on helpottanut se ahdistus lapsen opinnoista. Ei sillä oikeasti ole työelämän kannalta mitään väliä, vaikka hänellä jäisi se kandi saamatta. Minä puolestani opiskelen vähintään kandiksi, vaikka jäisin silti ilman työpaikkaa.
Eikö se ole ihan tavallista, että vanhemmat toivovat lapsensa pärjäävän elämässä paremmin kuin mitä itse ovat pärjänneet? Siksi lapselle toivotaan asioita, joiden uskotaan auttavan työelämään pääsemistä. Siksi minäkin toivoin lapselle, että saisi edes kandin valmiiksi, kun ajattelin että se olisi työelämän kannalta hyvä tai jopa tarpeellista. Nyt kun näen että lapsi porskuttaa työelämässä hyvin niillä keskeneräisillä opinnoillaan, niin en murehdi enää niistä opinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei voi opiskella vanhana. Älykkyysosamäärä on liian matala. Ei se mikään valinta ole, että jouduin paskahommiin reilun 2000 € kk palkalla. Ei ollut kykyä opiskella maisteriksi. M38
Opinnoissa tarvitaan enemmän työntekoa kuin älykkyyttä. Joo, älykkyys voi helpottaa, mutta ei opintojen suorittamiseen tarvita mitään Mensa-tason älykkyyttä.
Ja samat ihmiset kauhistelevat jenkkien koulumaksuja ym :D Mistähän luulevat sen rahan omien mukuloidensa koulumaksuihin tulevan? Kyllä sen joku joutuu maksamaan, vaikkei lisääntyjä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää opiskelmasta, vai onko kyse siitä että haluaa opetusta josta saa jonkin päästötodistuksen?
Ihmiset usein unohtavat että mitä isompi palkka, sitä isommat vastuut. Ei kaikista ole sellaiseen, työt seuraa kotio. Varmaan silloin kiroaisivat että miksi oi miksi kouluttauduin tälle alalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein unohtavat että mitä isompi palkka, sitä isommat vastuut. Ei kaikista ole sellaiseen, työt seuraa kotio. Varmaan silloin kiroaisivat että miksi oi miksi kouluttauduin tälle alalle?
Niin miksei hyvätuloisilta leikata?! Heidän tuistaan on paljon enempi varaa leikata kuin meidän pienituloisten.
t. ÄO 3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä voi olla mielenterveys- tai päihdeongelmia. Voi olla neurologinen poikkeavuus. Jotka oikein hoidettuina eivät estä opiskelua, mutta kun näitä asioita ei ole aina tiedostettu niin hyvin.
Oon itse näitä nepsyjä, joilta ei nuorena opiskelut onnistuneet. Ja tietty toivoin, että lapsi saisi edes kandin valmiiksi, kun kuitenkin 150op sai suoritettua ennen kuin lipui työelämän puolelle. Lapsella taisi olla jo kolmas opiskeluvuosi menossa, kun sai diagnoosin.
Nyt kun opiskelen itse, niin olen kyllä huomannut, ettei siellä yliopistossa saa kuitenkaan sellaista osaamista, millä pääsisi töihin. Oli tutkinto tai ei, se työelämässä kaivattu osaaminen pitää hankkia omin avuin, jotta saa sen ensimmäisen työpaikan. Ja toisaalta, kun on päässyt töihin, niin sen jälkeen työnantajia kiinnostaa ne työelämässä annetut näytöt, ei niinkään se, onko opinnot jääneet kesken vai tuliko valmista.
Kun on omin silmin nähnyt, ettei opintojen suorittaminen ja työelämän vaatimukset juurikaan kohtaa, niin on helpottanut se ahdistus lapsen opinnoista. Ei sillä oikeasti ole työelämän kannalta mitään väliä, vaikka hänellä jäisi se kandi saamatta. Minä puolestani opiskelen vähintään kandiksi, vaikka jäisin silti ilman työpaikkaa.
Eikö se ole ihan tavallista, että vanhemmat toivovat lapsensa pärjäävän elämässä paremmin kuin mitä itse ovat pärjänneet? Siksi lapselle toivotaan asioita, joiden uskotaan auttavan työelämään pääsemistä. Siksi minäkin toivoin lapselle, että saisi edes kandin valmiiksi, kun ajattelin että se olisi työelämän kannalta hyvä tai jopa tarpeellista. Nyt kun näen että lapsi porskuttaa työelämässä hyvin niillä keskeneräisillä opinnoillaan, niin en murehdi enää niistä opinnoista.
Jaa- a vaikea sanoa. Itse olin hyvä koulussa ja koulunkäynti oli helppoa. Sama oli töissäkin. Tein valintoja tunteella, en lähtenyt opiskelemaan. Ei kiinnostanut. Jotenkin lopulta ajauduin omalle alalleni josta poistuin muutama vuosi sitten kun vähensivät väkeä työpaikassa. Jonkun ajan päästä ottivat takaisin mutta minä en mennyt kun olin päässyt määräaikaisten makuun. Muutama kuukausi töitä ja sitten vapaata. Joskus mietin että ihan hyvä kun en lähtenyt lukemaan. Ei ole minkäänlaista stressiä töissä ollut ikinä. On ollut helppoa ja mukavaa elämää ja nyt vapaalla tosi mahtavaa. Kannattaa lukea jos on päätä tai sitten ei jos ei kiinnosta. Ihan perushommissakin töitä tehden voi pärjätä ihan mukavasti. Eniten opiskelleet esimiehet ainakin ovat olleet kaikkein pöljimpiä käytännössä.
Heillä meni silloin kovaa ja toisilla vasta tulossa... kukin valitsee oman aikansa elää
Vierailija kirjoitti:
No ei voi opiskella vanhana. Älykkyysosamäärä on liian matala. Ei se mikään valinta ole, että jouduin paskahommiin reilun 2000 € kk palkalla. Ei ollut kykyä opiskella maisteriksi. M38
Oliko tämä sarkasmia? Jos ei, niin olen sua 10 vuotta vanhempi ja valmistuin viime vuonna maisteriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei voi opiskella vanhana. Älykkyysosamäärä on liian matala. Ei se mikään valinta ole, että jouduin paskahommiin reilun 2000 € kk palkalla. Ei ollut kykyä opiskella maisteriksi. M38
Oliko tämä sarkasmia? Jos ei, niin olen sua 10 vuotta vanhempi ja valmistuin viime vuonna maisteriksi.
Oletko siis sama henkilö? Hänhän vetosi geeneihinsä miksei onnistu. Toivottavasti ei myöskään painosta jälkikasvuaan opiskelemaan.
Se on juurikin näin.