Mies raivostui kuultuaan, että hain opiskelemaan
Olen etsinyt töitä pian tuloksetta vuoden verran eikä mistään löydy mitään. Ohitseni palkataan aina joku hieman nuorempi, kokeneempi, parempi, tasokkaampi ja mitä näitä nyt on, joten harmistuneena 57. hylsystä laitoin yhteishaussa paperit kandihakuun. Sehän ei vielä tarkoita, että olsiin mihinkään kouluun päässyt ja tuokin on vain keino pysytellä tässä hulluudessa järjissään varsinkin kun seuraavina kuukausina päiviinsä saa täytettä. Kerroin siitä miehelle ohimennen, ja hänen reaktionsa oli todella nuiva.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Voisin itsekin suhtautua tuossa tilanteessa vähän nuivasti, sinänsä ymmärrän miestä. Jos toinen on ollut vuoden työttömänä, tarkoittaa tämä ehkä sitä, että se töissä käyvä puoliso on joutunut jo ottamaan enemmän vastuuta taloudellisesta puolesta ja kokenut paineita tästä. Nyt toinen vaan ohimennen ilmoittaa opiskelusta, jolloin tulot voivat vieläkin tippua pahimmillaan vuosiksi. Itseäni ainakin tuossa tilanteessa vituttaisi, että toinen olettaa minun elättävän hänet ilman etukäteen keskustelua asiasta. Ennen kaikkea olisin loukkaantunut, ettei puoliso kerro asioistaan.
Sinänsä kannatan opiskelua ja tuossa tilanteessa tottakai järkevä vaihtoehto. Asia vaan olisi kannattanut käydä läpi puolison kanssa ennakkoon.
Suurin osa opiskelijoista työskenteleeopintojen ohessa, joten mistä tämä käistys, etteikö töitä voisi tehdä opintojen ohessa. Lisäksi opiskelija saa tulorajojenkin perusteella tienata vuodessa enemmän, kuin yksikään työttömyystuki tms. tuo tuloja. Eli ei opiskelu välttämättä tarkoita tulotason laskua. Lisäksi, jos opinnot nähdään työllistymista tukeviksi saattaa TE-toimista nataa mahdollisuuden opiskella työttömyystuella tai ansiosidonnaisella. Näin oli minun kohdallani ja sain opintojen ajan ansiosidonnaista päivärahaa. Kiitos koronan ja ravintola-alan kriisin tämä oli mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
no ukkoshan on maksanu sun loisimiset monen vuoden ajan,ja tuo tarjottaa että joutuu edelleen maksaan.
Sinullekin tekisi hyvää opiskelu. Joutuu maksaan, joo. Miten niin yhdestä työttömästä vuodesta tulee monta vuotta? Siis täysi taliaivo olet. Mee takas peiton alle
Vierailija kirjoitti:
"Mites jos kerron koko tarinan muuttuuko mielipiteet?
Vaimolla on meidän suhteen ajalta useampi koulu jota on käyty vähän. Vaimo panosti hirveästi että pääsi työpaikassaan haluamaansa asemaan. Kun hän pääsi hän kyllästyi ja vaihtoi firmaa. Joka tarkoittaa hänen alallaan valtavaa määrää stressiä. Vaimo ei kestä yhtään stressiä vaan ajautuu burn outtiin 5-6kk. Kun hän on stressaantunut hän on täysin surkea puoliso..
Tiedän jo ennalta että käymme seuraavan 2v aikana useasti eron partaalla ja nuo opiskelut/ firman vaihdot kostautuvat aina minulle..
Olenko vielä p.....a tyyppi?"
Sun vaimolla on ADHD. Jos ei ole jo diagnosoitu, lääkärille mars. Kuvailet tyyppiesimerkkiä naispuolisesta ADHD:sta työelämässä. Tarjolla olevien ammattien ja opiskeluvaihtoehtojen määrä sekoittaa pään; kun saa opiskelupaikan, ei kykene keskittymään opintoihin ja lopettaa ke
Sama tuli mieleeni. Nykyään myös ADD sisältyy tuohon ADHD diagnoosiin.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin itsekin suhtautua tuossa tilanteessa vähän nuivasti, sinänsä ymmärrän miestä. Jos toinen on ollut vuoden työttömänä, tarkoittaa tämä ehkä sitä, että se töissä käyvä puoliso on joutunut jo ottamaan enemmän vastuuta taloudellisesta puolesta ja kokenut paineita tästä. Nyt toinen vaan ohimennen ilmoittaa opiskelusta, jolloin tulot voivat vieläkin tippua pahimmillaan vuosiksi. Itseäni ainakin tuossa tilanteessa vituttaisi, että toinen olettaa minun elättävän hänet ilman etukäteen keskustelua asiasta. Ennen kaikkea olisin loukkaantunut, ettei puoliso kerro asioistaan.
Sinänsä kannatan opiskelua ja tuossa tilanteessa tottakai järkevä vaihtoehto. Asia vaan olisi kannattanut käydä läpi puolison kanssa ennakkoon.
Suurin osa opiskelijoista työskenteleeopintojen ohessa, joten mistä tämä käistys, etteikö töitä voisi tehdä opintojen ohessa. Lisä
Jos on pieni lapsi ja opiskelut, lisänä työt... niin kovin raskasta on.
-ohis
Eikö näin isoista asioista keskustella puolison kanssa yhdessä etukäteen?
Mun mielestä on normaalia, että puolison kanssa keskustellaan esim. työpaikan vaihdosta (tai siitä, että on hakenut muualle), opiskeluaikeista, lapsen hankinnasta, irtisanoutumisesta jne. etukäteen, jotta kaikki tietävät mikä on homman nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että nyt on oiva hetki startata kolmen a:n vaihto-operaatio. Eli ammatti, asunto ja avio/avopuoliso vaihtoon.
Miehen kannattaa tehdä samanlainen vaihto-operaatio: asunto, auto ja pillunkantoteline.
Mulkunroikottaja mäkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin itsekin suhtautua tuossa tilanteessa vähän nuivasti, sinänsä ymmärrän miestä. Jos toinen on ollut vuoden työttömänä, tarkoittaa tämä ehkä sitä, että se töissä käyvä puoliso on joutunut jo ottamaan enemmän vastuuta taloudellisesta puolesta ja kokenut paineita tästä. Nyt toinen vaan ohimennen ilmoittaa opiskelusta, jolloin tulot voivat vieläkin tippua pahimmillaan vuosiksi. Itseäni ainakin tuossa tilanteessa vituttaisi, että toinen olettaa minun elättävän hänet ilman etukäteen keskustelua asiasta. Ennen kaikkea olisin loukkaantunut, ettei puoliso kerro asioistaan.
Sinänsä kannatan opiskelua ja tuossa tilanteessa tottakai järkevä vaihtoehto. Asia vaan olisi kannattanut käydä läpi puolison kanssa ennakkoon.
Suurin osa opiskelijoista työskenteleeopintojen ohessa, joten mistä tämä käistys, etteikö töitä voisi tehdä opintojen ohessa. Lisä
En ole tuo aiempi, mutta jos ap ei ole nytkään työllistynyt niin miten se onnistuisi opintojen aikana paremmin? Itselleni myös korona ja ravinto-alan kriisi oli siinä mielessä onni, että sain luvan opiskella omaehtoisella tuella. Mutta tämä pitää selvittää työkkärin kanssa etukäteen, muuten ei lupaa tule.
Ja täytyy sanoa, että ymmärrän aapeen miestä hyvin. Yleensä opiskelut tarkoittaa vielä pienempiä tuloja ja jos toinen elättää jo nyt, ei mies välttämättä ajatuksesta innostu. Eniten kuitenkin suututtaisi se, jos puoliso on selän takana tehnyt noin ison päätöksen kertomatta siitä.
Tottakai voi opiskelujen ohessa tehdä töitä, eikä tulotaso silloin tipu. Olen itsekin opiskellut aikoinaan amk-tutkinnon monimuotona ja olin koko ajan samaan aikaan kokopäivätyössä. Tuo yhdistelmä vaan oli ihan helvetin raskasta, vaikka olin lapseton sinkku. Kovin raskaaksi tosiaan menee jos on vielä perhettä tässä kuviossa.
Heittäis eukon mäkeen kun kumminki se lähtee opiskelijapoikien mukaan heti ekoissa opiskelijabileissä. Ja niihinhän on "pakko" osallistua että olisi yhteisöllistä tai muuta paskaa.
Hait vai pääsit?
itse asiassa moraalisoin aapeetä, mutta tajusin, että itsekin pistin opiskeluun paperit. Vasta sitten, kun pääsen -jos pääsen, niin se on ajankohtainen. Opiskelen kylläkin sitten työn ohessa. Ei vaikuta tuloihin.
Aikalailla ohimennen sanoin, koska ei vaikuta muuhun kuin omaan työmäärääni. Ja vielä koko kuttu epävarma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et maksa laskuja
siks hirtti kiinni
Luuletko pitkäaikaistyöttömän maksavan laskuja hyvinkin paljon noin 700 euron kuukausitulolla? Opiskelijalla on sentään odotettavissa parempi tulevaisuus.
Provohan tämä aloitus, mutta ei se mitään. Saadaan aikaan keskustelua aiheesta, joka on ajankohtainen monellekin. Olihan siinä meidänkin suvulla ollut ihmettelemistä, kun useampi nainen on lähtenyt opiskelemaan ja antanut pienten lasten olla isänsä hoidossa.
No ei ole mitenkään itsestäänselvästi, tiedätkö paljonko on koulutettua porukkaa työttömänä? Ja jos Ap on jo siinä iässä, että työn löytäminen on sen puolesta haastavaa, niin ei se välttämättä ole ainakaan helpompaa täysin vihreänä suoraan koulun penkiltä kokeneempien JA nuorempien hakijoiden ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin itsekin suhtautua tuossa tilanteessa vähän nuivasti, sinänsä ymmärrän miestä. Jos toinen on ollut vuoden työttömänä, tarkoittaa tämä ehkä sitä, että se töissä käyvä puoliso on joutunut jo ottamaan enemmän vastuuta taloudellisesta puolesta ja kokenut paineita tästä. Nyt toinen vaan ohimennen ilmoittaa opiskelusta, jolloin tulot voivat vieläkin tippua pahimmillaan vuosiksi. Itseäni ainakin tuossa tilanteessa vituttaisi, että toinen olettaa minun elättävän hänet ilman etukäteen keskustelua asiasta. Ennen kaikkea olisin loukkaantunut, ettei puoliso kerro asioistaan.
Sinänsä kannatan opiskelua ja tuossa tilanteessa tottakai järkevä vaihtoehto. Asia vaan olisi kannattanut käydä läpi puolison kanssa ennakkoon.
Suurin osa opiskelijoista työskenteleeopintojen ohessa, joten mistä tämä käistys, e
Opiskelijat on halutumpaa työvoimaa kuin kortistossa olevat, tämä on ihan fakta. Työtön työnhakija on monella työnantajalle punainen vaate.
"Opiskelijat on halutumpaa työvoimaa kuin kortistossa olevat, tämä on ihan fakta. Työtön työnhakija on monella työnantajalle punainen vaate."
Tuo on ihan totta. Työnantajat pitävät työttömiä työnhakijoita epätoivoisina, joista tulee yrittäjälle riippa, josta ei pääse eroon. Työtön on passiivinen, flegmaattinen ja laskee yrityksen arvoa. Opiskelija taas heidän mielestään haluaa tehdä töitä juuri heidän yrityksessään, joten sellainen on haluttu työntekijä. Opiskelija on aktiivinen, dynaaminen ja nostaa yrityksen arvoa. Sellaisia ne työnantajat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Miten rahoitat opiskelun?
Mieshän tämän rahoittaa. Mutta en minä työttömänäkään pystynyt maksamaan omaa osuuttani talouden yhteisistä menoista. Miehellä on hyvät tulot ja menot ovat sen mukaiset. Ei minun opiskelu näy meidän taloudessa mitenkään.
Minulla tähän kuvioon liittyy aikuisiällä saatu ADHD-diagnoosi. Nuorena en pystynyt opiskelemaan ja nyt halusin kokeilla, sujuuko lääkityksen kera. Hyvin on sujunut! Opiskelen hyvin työllistävää alaa ja jos en näillä opinnoilla pääse töihin, niin sitten se on kiinni jostain muusta kuin minun osaamisestani.
Vierailija kirjoitti:
Minkäkin suhtautuisin nuivasti, jos puolisoni ilmoittaisi OHIMENNEN tuollaisen asian.
Arvostan ja kannatan opiskelua? Mutta toisen vähättely ja moinen välinpitämätön suhtautuminen kumppaniin, että et kerro ja keskustele on aina paskaa. Olisin minäkin tuossa taoauksessa nuiva tai kysyisin, että miksi et puhu kanssani.
Oletan, että meillä on yhteinen juttu.
Kun itse hain yhteishaussa opiskelupaikkaa, niin en todellakaan siinä vaiheessa ollut edes miettinyt, kiinnostaako se ala. Ajatus tuli vain päähän ja hakuaika oli loppumassa, joten todella nopeasti tutkin mitä vaihtoehtoja on tarjolla ja lopputulema oli, että ainakaan toiselle paikkakunnalle en lähde opiskelemaan (liian kallista) joten hain sitten kiltisti Helsingin yliopistoon.
Vasta yhteishaun jälkeen aloin pikku hiljaa prosessoida asiaa ja ottamaan tarkemmin selvää hakuprosessista. Luulin, etten voi päästä todistusvalinnalla ja katsoin pari aiemman vuoden pääsykoetta. Niiden kautta pääsi jo vähän hahmottamaan, minkälaisia asioita pitää olla halukas opiskelemaan. Mutta koko ajan oli ajatus, että katsotaan nyt ensin pääsykokeet ja jos saan opiskelupaikan, sitten voin miettiä, otanko sen vastaan.
Tuossa haun ja pääsykokeiden välillä keskustelin asiasta mieheni kanssa ja myös TE-toimiston kanssa. Virkailija arveli, että on erittäin todennäköistä, etten saa TE-toimiston siunausta noihin opintoihin, joten en sitä lopulta edes hakenut. Ajattelin, että palaan sitten ansiosidonnaiselle, jos opinnoista ei tule mitään tai jos en valmistumisen jälkeen pääse töihin.
Mieheltä ei ole tullut mitään suuria tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen, mutta ei hänellä muutenkaan ole taipumusta innostua tai suuttua helposti. Kai hänellekin loppupeleissä on mukavampaa nähdä minun työskentelevän jonkun eteen tavoitteellisesti sen sijaan että ajelehdin epämääräisesti työttömänä vailla suuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että kysymyksessä on raha. Miten opiskelija pystyy osallistumaan elämisen kustannuksiin? Opintotuki + opintolaina! Riittääkö se asumiseen, ruokaan ym menoihin.
Meinaat että työttömänä rahaa sataa ovista ja ikkunoista??
Työttömänä työnhakijana on mahdollisuus löytää niitä töitä.
Opiskelijan status parantaa työllistymismahdollisuuksia. Työnantajien silmissä työtön on menetetty tapaus, mutta opiskelija on menossa elämässään eteenpäin.
Eiköhä koko sun opiskeluhalu oo oikiasti vaan halua heittää nykyinen elämä roskiin ja alottaa alusta. Miksi roikottaa miestä mukana?
Komppaan muita, että ehdottomasti näin isosta asiasta olisi pitänyt keskustella puolison kanssa jo aimmin. Mistä te puhutte parisuhteessa, jos näin isoja asioita kerrotaan vaan ohimennen?
Jos opintojen jälkeen on paremmat mahdollisuudet työllistyä, niin ratkaisu on varmaan hyvä.