Mies raivostui kuultuaan, että hain opiskelemaan
Olen etsinyt töitä pian tuloksetta vuoden verran eikä mistään löydy mitään. Ohitseni palkataan aina joku hieman nuorempi, kokeneempi, parempi, tasokkaampi ja mitä näitä nyt on, joten harmistuneena 57. hylsystä laitoin yhteishaussa paperit kandihakuun. Sehän ei vielä tarkoita, että olsiin mihinkään kouluun päässyt ja tuokin on vain keino pysytellä tässä hulluudessa järjissään varsinkin kun seuraavina kuukausina päiviinsä saa täytettä. Kerroin siitä miehelle ohimennen, ja hänen reaktionsa oli todella nuiva.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että hän reagoi noin negatiivisesti? Hyvä idea hakea opiskelemaan.
Kun ei työllisty edes alemmalle tasolle, niin opiskeluhan auttaa aivan varmasti.
Ja miehen on edullisempaa ottaa hatkat, koska kela vaatii opiskelevan puolison elättämistä.
Tuo suhde on aikalailla taputeltu. Duunarimies elättää ja duunarinainen hakee töitä. Kaikki on OK.
Sitten duunarinainen opiskelee ja duunarimies elättää kovasti. Valmistuttuaan duunarinaisesta tulee "koulutettu" nainen, joka ei voi elää enää duunarimiehen kanssa.
Duunarimiehen kannattaa skipata tuo "elättää kovasti" rasti ja keskittyä etsimään töissäkäyvä duunarinainen.
Ei keskustelua tulevasta, mies tietää ettei taloudellinen tilanne ainakaan parane vuosiin
Vierailija kirjoitti:
Ei keskustelua tulevasta, mies tietää ettei taloudellinen tilanne ainakaan parane vuosiin
Ja valmistumisen jälkeen suhteella ei ole enää tulevaisuutta.
Sivullinen raivostui täysin kun kävin työhaastattelussa, niin paljon raivostui, että iski metromatkustajaa kirveellä päähän ja uhri kuoli.
Sivullinen ravostui niin paljon minulle laitetuista muutamista ylimääräisistä työvuoroista, että seurasi minua työmatkalla kotiin asti, kaupungilla tuli samaan junaan, istuutui tyhjässä vaunussa viereeni, jäi samalla asemalla pois ja alkoi ehdottelemaan kaikenlaista.
Mikä mies? Naapurin mies, vai kyläkauppias.
Kyllä normaaleissa suhteissa tuollaisestakin päätöksestä yleensä keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että hän reagoi noin negatiivisesti? Hyvä idea hakea opiskelemaan.
Kun ei työllisty edes alemmalle tasolle, niin opiskeluhan auttaa aivan varmasti.
Ja miehen on edullisempaa ottaa hatkat, koska kela vaatii opiskelevan puolison elättämistä.
Tuo suhde on aikalailla taputeltu. Duunarimies elättää ja duunarinainen hakee töitä. Kaikki on OK.
Sitten duunarinainen opiskelee ja duunarimies elättää kovasti. Valmistuttuaan duunarinaisesta tulee "koulutettu" nainen, joka ei voi elää enää duunarimiehen kanssa.
Duunarimiehen kannattaa skipata tuo "elättää kovasti" rasti ja keskittyä etsimään töissäkäyvä duunarinainen.
Surullista mutta totta.
Kerroit tuollaisesta isosta asiasta vaan ohimennen, kun olit jo hakenut. Ehkä hän olisi halunnut kuulla ajatuksiasi jo aiemmin, kun kerta yhdessä olette ja tuo vaikuttaa paljon teidän yhteiseen elämään. Ei hän varmaan opintojasi vastaan ole lopulta ole, mutta tapaasi miten asiat kerrot ja ilmoitat.
Mies ei kestä että menet eteenpäin.
Aloittaja mene opiskelemaan älä anna jonkun urpon estää elämääsi. Saat koulutuksen ja työllistyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että hän reagoi noin negatiivisesti? Hyvä idea hakea opiskelemaan.
Kun ei työllisty edes alemmalle tasolle, niin opiskeluhan auttaa aivan varmasti.
Ja miehen on edullisempaa ottaa hatkat, koska kela vaatii opiskelevan puolison elättämistä.
Tuo suhde on aikalailla taputeltu. Duunarimies elättää ja duunarinainen hakee töitä. Kaikki on OK.
Sitten duunarinainen opiskelee ja duunarimies elättää kovasti. Valmistuttuaan duunarinaisesta tulee "koulutettu" nainen, joka ei voi elää enää duunarimiehen kanssa.
Duunarimiehen kannattaa skipata tuo "elättää kovasti" rasti ja keskittyä etsimään töissäkäyvä duunarinainen.
Kenestä duunarista kirjoitat? Aloittaja kirjoitti miehellään olevan yliopistokoulutus.
Kerro nyt ap, mitä haet opiskelemaan?
Opiskelen itse nyt toista vuotta ja hain opiskelemaan vähän hetken mielijohteesta, mutta innostuin tosissani kun sain paikan ja kävin kesällä parin avoimen yliopiston kurssin kimppuun. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että mies olisi esittänyt asiasta mitään voimakasta mielipidettä suuntaan tai toiseen, vaikka tiesi kyllä joutuvansa maksumieheksi.
Puolitutuilta FB:ssä sain kyllä kovasti peukkuja ja kannustusta, mikä oli todella kiva. Omat sisarukseni puolestaan olivat enemmän sillä linjoilla, että onkohan mitään järkeä.
Toivottavasti ap löydät itsellesi tsemppaajia! Minä olen löytänyt niitä opiskelukavereista ja vaikka kotona olen saanut välillä neuvoa opiskeluasioihin, niin kannustusta en ikinä :-( Onneksi olen itsekin vähän oppinut onnittelemana itseäni hyvästä suorituksesta, silloin kun siihen on ollut aihetta.
Jos suhtautuminen oli nuiva, johtui ehkä siitä, ettet ollut kertonut etukäteen, loukkaantui siitä jos on sitä mieltä, että asioita jaetaan. Jos raivostui, en ymmärrä, todella kurja reaktio.
Miksi kerroit vaan ohimennen aivan kuin hän ei olisi tärkeä ihminen elämässäsi? Kustantaako hän teidän elämisen opiskellessasi? Vähän enemmän saisi olla huomiota toista kohtaan.
Semmonen Minna Canthin päivä teillä.
Luulisin, että kysymyksessä on raha. Miten opiskelija pystyy osallistumaan elämisen kustannuksiin? Opintotuki + opintolaina! Riittääkö se asumiseen, ruokaan ym menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että hän reagoi noin negatiivisesti? Hyvä idea hakea opiskelemaan.
Yritän sitä juuri selvittää. Hän on itse yliopiston käynyt ja oli vaihtoehtona tohtorikoulutukseen hakeminen, joten reaktio tuli jokseenkin puskista.
Miksi ei tohtorikoulutus? Rahoitus olisi turvattu 4 vuodeksi. Toki sinun itsesi pitäisi se hankkia.
Opiskeleva, eteenpäin pyrkivä nainen on vaimomatskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että hän reagoi noin negatiivisesti? Hyvä idea hakea opiskelemaan.
Kun ei työllisty edes alemmalle tasolle, niin opiskeluhan auttaa aivan varmasti.
Ja miehen on edullisempaa ottaa hatkat, koska kela vaatii opiskelevan puolison elättämistä.
Minä olin samassa tilanteessa kuin ap, en saanut mitään töitä, roikuin työmarkkinatuella kaksi vuotta. Lopulta onneksi hain kouluun ja opiskelijastatuksella sain samantien myös osa-aikatyön.
Jos ukko haluaa lähteä niin lähteköön.
Vierailija kirjoitti:
Kerroit tuollaisesta isosta asiasta vaan ohimennen, kun olit jo hakenut. Ehkä hän olisi halunnut kuulla ajatuksiasi jo aiemmin, kun kerta yhdessä olette ja tuo vaikuttaa paljon teidän yhteiseen elämään. Ei hän varmaan opintojasi vastaan ole lopulta ole, mutta tapaasi miten asiat kerrot ja ilmoitat.
Höpö höpö. Ap tuskin "tienaa" työttömänä niin paljon, että opiskelu vaikuttaisi jotenkin negatiivisesti ainakaan talouteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei keskustelua tulevasta, mies tietää ettei taloudellinen tilanne ainakaan parane vuosiin
Miten taloudellinen tilanne paranee työttömänä jos ei yksinkertaisesti saa töitä? Jos on pidempään ollut työtön niin opiskelu on reitti ulos.
En usko.