En pääse erosta yli, enkä jaksa elää enää

Olet typerä tossu.

Ajatuksen annetaan tulla, tunnistetaan tunne, mutta ei jäädä märehtimään, vaan tehdään silti päivän asiat. (Tai osa niistä, koska helpommin sanottu kuin tehty.)

Kysyn tosissani:

Miksi naisille on niin helppoa antaa pakit kilteille ja kunnollisille miehille mutta huonosti kohtelevia miehiä halutaan parisuhteeseen ja niiden päättyessä nainen on se joka itkee tätä miestä takaisin?

Olin itse samankaltaisessa tilanteessa. Sitten mies yllättäen kuoli, ja se oli paljon pahempaa. Nyt minulle riittäisi, että hän olisi elossa, vaikka emme olisikaan yhdessä.

Taidat olla vielä aika nuori? Elämään kuuluu valitettavasti erilaiset vastoinkäymiset, joista on selviydyttävä ja jatkettava eteenpäin. Ajan mittaan selviytymistaidotkin kehittyvät ja hankalia asioita ja tunteita on helpompi työstää.

Nyt on aika keskittyä pelkästään omaan hyvinvointiinsi. Mieti miten voit päivittäin parantaa oloasi. Nyt on aika toteuttaa niitä asioita, mistä olet aina haaveillut. Omaa ainutkertaista elämää ei kannata tuhlata murehtimiseen.

Kiltti mies ei jätä koskaan ketään. Uskollisuus on kunniamme!

Tekstisi oli kuin malliesimerkki läheisriippuvuudesta!

Se on juuri täsmälleen tuollaista. Lue ja ota selvää ap, tsemppiä! <3

"Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen."

Ero ei ole mikään syy saada sairaslomaa. Onneksi hallitus puuttuu siihen ja työntekijän voi erottaa tuollaisen mitättömän syyn takia hakea sairaslomaa. Ja naiset aina sekoo kun jännämies jättää. Oliko mies niin komea ettet kestä kun komea mies meni menojaan.

Toipuminen alkaa, kun ne kaikkein vaikeimmat tunteet tunnetaan. Ap:n tapauksessa en suosittele mitään shokkihoitoa tunteiden kohtaamiselle, koska tilanne on vakava. Tarvitset varmasti myös muuta ajateltavaa. Mikä ikinä terveellinen tekeminen sitten toimiikin. 

Itse koen myös yhteyttä ja rakkautta ainoastaan miehiin, jotka näkevät vain oman kärsimyksensä, mutta eivät välitä yhtään siitä, miten paljon kipua aiheuttavat minulle. Kun tätä on tarkastellut etäämmältä ja havainnut kaavan, olen huomannut että äitini on aivan samanlainen.

Joku aikaisempi mainitsi läheisriippuvuuden. Olen aina ajatellut, että minä en ainakaan ole sellainen: enhän minä koskaan vaadi keneltäkään mitään ja olen pikemminkin vastakohta tarrautujalle. Sitten opin, että läheisriippuvuus voi ilmetä myös raivokkaana tarpeena vältellä aitoa läheisyyttä ja sitoutuneita ihmissuhteita. Yksi helppo tapa tähän on valita parisuhdekelvottomia kumppaneita, jotka kohtelevat minua huonosti. Tai sitten sellaisia, jotka eivät vain ole kovin kiinnostuneita minusta.

Koska ainoa keinoni asettaa rajoja parisuhteessa on päättää ne alkuunsa, olen sitä myös tehnyt aivan riittävästi. Koskaan en ole pystynyt kertomaan omia kipukohtiani toiselle ja odottamaan minkäänlaista myötätuntoa itselleni.

Meidän järjettömältä vaikuttava käytöksemme on vain jäänne selviytymiskeinoista, joita olemme joutuneet käyttämään lapsena vahingollisessa ympäristössä. Meillä on mahdollisuus oppia niistä pois, vaikka se vaatiikin työtä tai toistoja.

Ap, sinussa  ei ole mitään vikaa. Olet vain joutunut kohtaamaan liikaa vaikeita asioita ja elämään niiden kanssa, kun sinulla ei ollut vielä kykyä puolustaa itseäsi.

Ei anneta menneisyyden määrittää itseämme, emmehän? Me elämme nykyhetkessä, ja siihen voimme vaikuttaa. Kaikki kyllä järjestyy, ja siihen asti riittää, kun vain jatkat hengittämistä. Yksi hengenveto kerrallaan. Et ole yksin.

5kk on lyhyt aika, anna aikaa. Itselleni psykologi suositteli Arto Pietikäisen kirjoja kun todettiin että on taipumusta vatvoa ja pyöriä niissä omissa ajatuksissa (mikä on eri asia kuin vaikeiden tunteiden käsittely). Oma olo lähti helpottamaan kun opin ohittamaan ajatuksiani (en lähtenyt joka hetki jokaiseen ajatukseen mukaan ja elättämään sitä). Toinen itseäni auttanut asia oli äänikirjat. Aina kun kävelin, makasin sohvalla tai ajoin autoa (tilanteet joissa yleensä ajatulset pääsi elämään liikaa)  kuuntelin äänikirjoja jolloin "unohdin" ajatella omia ajatuksiani. Itselläni nämä kaksi asiaa käänsi elämän suunnan, ei terapia eikä psykologi. Kuitenkin aikaa meni n. 6kk että mieli alkoi rauhoittumaan synkistä ja epätoivoisista ajatuksista.  

Vaikka vaikeat asiat on hyvä käsitellä niin kuulostaa että tarvitset hieman taukoa omista ajatuksista. 

Ap kysyi, miten voi käsitellä vaikeita tunteita. Kuten edellä kerrottiin, asioiden pyörittely voi myös karata käsistä ja sekään ei ole hyvä tilanne. Omassa mielessä asiat alkavat helposti kiertää kehää eikä tilanne etene. Parhaassa tapauksessa taitava terapeutti voi haastaa masentavia kehäpäätelmiä uusille urille.  Myös aiheesta lukeminen voi auttaa, on paljon kirjoja eroamisesta ja myrkyllisistä parisuhteista. 

Jotenkin pitäisi onnistua jaksottamaan sitä että päästää kivuliaita tunteita pintaan vähän kerrallaan, sen verran kuin mieli pystyy käsittelemään siinä hetkessä. Voisiko auttaa kirjoittaa vaikka päiväkirjaa että saisi vähän jäsennettyä ajatuksia?

Vastapainona voisi myös yrittää ulkoilla ja tavata ihmisiä ja saada muutakin ajateltavaa.

Häpeä, suru, viha ovat kaikki normaaleja tunteita joita voi kokea traumaattinen eroprosessin aikana. Niiden voi antaa nousta pintaan hetkittäin koska niiden tukahduttaminen voi johtaa ahdistukseen ja masennukseen. Jos jossain vaiheessa huomaat voivasi suunnata vihaa eksääsi kohtaan se voi olla yksi merkki etenevästä tervehtymisestä. Hänhän teki väärin sinua kohtaan. Jos suuntaat kaiken vihan itseesi se voi olla itsellesi vahingollista. Jonain päivänä paine hellittää kun olet saanut pikku hiljaa jauhettua tunteet pienemmiksi ja mielesi rauhoittuu. Silloin vihakin voi laantua.

Mulla ei auttanut kipeään erään läheisille, lääkärille, psykologille tai terapeutille puiminen.

Vasta aika Mieli ry:n kriisityöntekijälle auttoi. Hän lähestyi eron käsittelyä itsemyötätunnon kautta. Soita heidän kriisilinjalle. Kovin nopeasti ei saa aikoja, mutta ethän sinä ole hengenvaarassa. On normaalia olla surullinen eron myötä.

Itsensä ehjäksi saamiseen menee aikaa. Ehkei se ollut puolikas. Pitää mennä prosesseja pitkin eteenpäin. Yrittää saada jotain pieniä positiivisia asioita. Eikö pieni kukka ole kaunis.

Ap, tässä muutamia neuvoja: Lue läheisriippuvuudesta. Kuulostaa siltä. Olennaista on, että riippuvainen keskittyy enemmän toiseen ihmiseen kuin itseensä ja omaan elämäänsä. On myös konkreettisia ohjeita miten läheisriippuvuudesta pääsee eroon, että et toista sitä seuraavissa suhteissasi. Siellä on myös ohjeet kohdata oma menneisyys. Näet silloin selkeästi mitä lapsuuden mallia toistat parisuhteessasi, esimerkiksi etsitkö toisen vanhemman hyväksyntää, jota vaille olet jäänyt tai oletko ollut lapsena aikuisen roolissa, mikä on väärin.

Huolikello. Päätä etukäteen, että seuraavan kerran märehdin tätä asiaa maanantaina kello kuusi. Sitä ennen keskityt tekemään muita asioita. Lakaiset mielestäsi ikävät ajatukset pois kuin luudalla. Mutta kun on huolikello, niin keskity ennen kaikkea etsimään todellisia tunteitasi. Mitä itse asiassa suret kun suret eksää? Onko taustalla jotain pelkoja, vaikka yksin jäämisestä tai pärjäämisestä? Miksi haet turvaa ja hyvää oloa ihmisestä, joka ei ole tehnyt sinulle hyvää?

Etsi hyvää oloa ja hyvinvointia elämääsi. Tutustu itseesi. Ole rehellinen siitä, mikä tuntuu hyvältä. Älä haali elämääsi asioita, joista tulee paha olo. Nyt on lupa olla myös itsekäs.

Tapaa ihmisiä. On sanonta, että eksän saa pois iholtaan, vasta kun on uudessa suhteessa. Lähde liikkeelle varovasti. Hanki vaikka uusi harrastus. Mutta älä jää yksin kotiin pyörittelemään asioita päässäsi.

Voimia ja valoa!

Kuurankukka