Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En pääse erosta yli, enkä jaksa elää enää
18.03.2024 |
Erosta 5 kuukautta. Alkuun koitin käydä töissä, mutta töpeksin siinä surussa ja aivosumussa ja univajeessa niin paljon että hakeuduin lääkäriin ja sain sairaslomaa. Sairaslomaa on jatkettu yhä uudelleen kun vajoan koko ajan syvemmälle. Välillä kävin pari päivää töissä, ei siitä mitään tullut.
En ole pitkään aikaan nähnyt pienintäkään syytä elää. Jätin mieheni kun hän kohteli mua huonosti, ja luulin eron olevan helpotus mut toisin kävi.
Ei se mitään rakkautta ilmeisesti ollut, vaikka niin luulin sen olleen. Sitä kaikista intohimoisinta ja mielettömintä rakkautta ja sielunkumppanuutta mitä ihminen voi kokea. Mut kuulin traumasuhteesta, ja ilmeisesti se oli sellainen. Tunnen itseni typeräksi. En edes rakkautta tunnista tai ymmärrä? Olen typerä hölmö jonka hölmöyden kaikki muut näkivät, mutta eivät voineet mitään kun mähän olin Rakastunut. Ensimmäistä kertaa elämässä.
Miten sairas pitää ihmisen olla että kaipaa miestä, joka kohteli huonosti? Olen kirjoittanut muistiin kaikki pahat teot, ja luen listaa yhä uudelleen. Ja lukiessani vain itken kaipaustani, eikä se kaikki paska tunnu miltään. Ei mua kiinnosta tää maailma enää.
Ja ei, suhteessa ei ollut edes alussa pelkkää onnea jota nyt jotenkin erityisesti ikävöisin. Se oli kuin huumetta, ihan oikeasti. Täydellinen euforia - totaalinen pohjakosketus - vieroitusoireet, ja sama alusta, yhä uudelleen ja uudelleen.
Ja kun joku päivittelee miten sairas nainen tosiaankin voi olla, niin niin sairas, että vaikka hänen hirveimpiä tekojaan juuri nytkin ajattelen, en muuta tee kuin itken että haluaisin vaan tuntea hänet ihollani. Hänen tuoksu, syli, silmät, hymy, kaikki. Niin sairasta, että oksettaa.
Kävin juttelemassa psykologin kanssa 10 kertaa. Kaikki meni vaan pahemmaksi kun tunsin itseni vain aina alhaisemmaksi kun häntä yhä alennuin ikävöimään, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Tunsin itseni niin typeräksi ja hävettäväksi etten enää mennyt.
Ihan kuin osa minusta olisi väkivalloin revitty irti, enkä vaan enää kykene tähän elämään.
Mä en jaksa enää.
Kommentit (35)
Et ole ainoa tuossa tilanteessa. Ylös, ulos ja lenkille! Hanki masennuslääkettä ja keskustelukumppaniksi psykiatrinen hoitaja. Tilanne ei ole menetetty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on se, että odotat itsesi parantuvan traumoistasi heti, ja kun se ei tapahdu niin, niin haluaisit luovuttaa. Sun täytyy vaan jaksaa jatkaa asioiden käsittelyä. Joku päivä vielä helpottaa.
Voi olla että teillä oli vahva traumasidos ja se on hyvä tiedostaa. Mutta älä syytä itseäsi. Ihmismieli on rakennettu noin että meihin on rakennettu alttius tietyissä olosuhteissa jäädä vahvasti koukkuun tuollaisiin suhteisiin. Noin on käynyt todella monelle muullekin. Et ole tyhmä.
Tunteet joita koit olivat itsellesi todellisia ja on kova työ ja hidas prosessi vierottautua niistä. Tutkimusten mukaan aivoille on kemiallisesti vaikeaa vieroittua voimakkaista tunnekokemuksista ja hormoniryöpyistä mitä myrskyisessä parisuhteessa voi syntyä.
Mukaan voi sekoittua mielessäsi varhaisia hylkäämiskokemuksia joita ehkä olet kokenut lapsuudessa tai aiemmassa elämässä ja ehkä siksikin reagoit niin voimakkaasti.
Eräs psykologi selitti, että hän uskoi että ihmisiin on rakentunut tuo taipumus sietää väkivaltaista kohtelua hyvin varhain lajimme kehittyessä siksi, ettemme olisi tulleet hylätyiksi ja jääneet lauman ulkopuolelle kuolemaan sellaisissa olosuhteissa missä yksi ihmisolento ei todennäköisesti olisi selviytynyt ilman muuta yhteisöä.
Suosittelen että palaat terapiaan vaikka eri psykologille ja kerrot että tarvitset tukea siihen että voit sisäistää saamasi tiedot väkivaltaisten suhteiden dynamiikasta syyttämättä ja vihaamatta itseäsi. Identiteettisi on nyt ehkä jollain lailla päässyt liikaa kietoutumaan eksäsi ympärille etkä usko selviäväsi ilman häntä. Se ei ole totta, selvisithän monta vuotta jo ennen kuin tapasit eksäsi. Tarvit todennäköisesti ammattiapua asian käsittelyssä ja tapahtuneen hyväksymisessä.
Paljon voimia sinulle. Olet vahvempi kuin juuri nyt uskot. Tarvitset apua että pääset irti itsetuhoisista ajatuksista.
Melkein sama aika erosta mulla, 7kk ja ikävä exää on paljon. Oli myös hankala suhde meillä. 25v yhdessä. Itse lähdin ja syyllisyys valtava kun hajotin perheen. Oon itkenyt eroa nyt viime aikoina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kerroit todella hyvin tilanteestasi. Usko pois, et ole ainoa jolle on käynyt noin.
Myrkylliseen suhteeseen jää kummallisesti koukkuun. Se on kuin vaarallinen huume. Tasapainoiset ihmiset jotka eroavat normaalista rakastavasta suhteesta pääsevät nopeasti jaloilleen.
Onkohan sun lapsuudessa ollut ristiriitainen kiintymyssuhde, jompaankumpaan vanhempaan vaikka? Sellainen voi saada ihmisen kiintymään aikuisena tuhoisaan suhteeseen ja luulemaan sitä rakkaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa tuossa tilanteessa. Ylös, ulos ja lenkille! Hanki masennuslääkettä ja keskustelukumppaniksi psykiatrinen hoitaja. Tilanne ei ole menetetty!
Ei tuossa mitään pillereitä kaivata. Muuten ohjeet on hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs psykologi selitti, että hän uskoi että ihmisiin on rakentunut tuo taipumus sietää väkivaltaista kohtelua hyvin varhain lajimme kehittyessä siksi, ettemme olisi tulleet hylätyiksi ja jääneet lauman ulkopuolel
Olen lukenut tämän saman ihmisen lajinkehitykseen perustuvan teorian. Samaan teoriaan perustuu se, miksi nyky-yhteiskunnassakin hylätyksi tuleminen ja yksin jääminen aiheuttaa ihmisessä niin valtavan tunnereaktion. Se on evoluution jäänne. Luolamiesaikoina yhteisöstä hylätyksi tuleminen tarkoitti liki varmaa kuolemaa joko nääntymisen, sairastumisen tai petojen asettaman uhkan vuoksi. Tämä sama geeneihin rakennettu kuolemanpelko ja toivottomuus syttyy myös nykyihmisessä silloin, kun perusturvallisuus järkkyy menettäessä puolison ja/tai perheen.
Keskustelukaveri, joka on myös eronnut ja kokenut sen voimakkaasti. Vertaistuki on paras tuki! En kyllä suosittele mitään masennuslääkkeitä. Asenne, että kyllä tästä paskasta vielä noustaa, on kannatteleva voima. Itselläni meni noin vuosi pohjamudassa, sitten alkoi pikkuhiljaa nousu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole armollinen itsellesi. Olen ylpeä sinusta, että pääsit kuitenkin irti. Kaikki eivät kykene. Tarvitset uusia muistoja ja pikkuhiljaa oman itsetunnon kohottamista. Tee hiljalleen asioita, joista nautit. Olen samalla matkalla kanssasi, mutta ehkä vähän pidemmällä. Toivoa paremmasta on!
Kenenkään ei ole toki pakko elää, mutta ennen kuin teet lopullisen ratkaisun...
Oletko harkinnut elämäsi omistamista hyväntekeväisyydelle?
Esimerkiksi setämiehen kanssa sekstailu tekisi tosi hyvää, meille molemmille.
Soitellaan ja koitellaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että teillä oli vahva traumasidos ja se on hyvä tiedostaa. Mutta älä syytä itseäsi. Ihmismieli on rakennettu noin että meihin on rakennettu alttius tietyissä olosuhteissa jäädä vahvasti koukkuun tuollaisiin suhteisiin. Noin on käynyt todella monelle muullekin. Et ole tyhmä.
Tunteet joita koit olivat itsellesi todellisia ja on kova työ ja hidas prosessi vierottautua niistä. Tutkimusten mukaan aivoille on kemiallisesti vaikeaa vieroittua voimakkaista tunnekokemuksista ja hormoniryöpyistä mitä myrskyisessä parisuhteessa voi syntyä.
Mukaan voi sekoittua mielessäsi varhaisia hylkäämiskokemuksia joita ehkä olet kokenut lapsuudessa tai aiemmassa elämässä ja ehkä siksikin reagoit niin voimakkaasti.
Eräs psykologi selitti, että hän uskoi että ihmisiin on rakentunut tuo taipumus sietää väkivaltaista kohtelua hyvin varhain lajimme kehittyessä siksi, ettemme olisi tulleet hylätyiksi ja jääneet lauman ulkopuolel
Erityisesti tää viesti. Kiitos todella paljon kun jaksoit kirjoittaa tuon kaiken, jotakin liikahti. Mä vedin yhden kerran todella syvään henkeä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pitäis tulostaa toi jääkaapin oveen..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä kerroit todella hyvin tilanteestasi. Usko pois, et ole ainoa jolle on käynyt noin.
Myrkylliseen suhteeseen jää kummallisesti koukkuun. Se on kuin vaarallinen huume. Tasapainoiset ihmiset jotka eroavat normaalista rakastavasta suhteesta pääsevät nopeasti jaloilleen.
Onkohan sun lapsuudessa ollut ristiriitainen kiintymyssuhde, jompaankumpaan vanhempaan vaikka? Sellainen voi saada ihmisen kiintymään aikuisena tuhoisaan suhteeseen ja luulemaan sitä rakkaudeksi.
Kiitos. Onhan siellä lapsuudessa huonoja asioita. En ole kuitenkaan ikinä aatellut, että niitä pitäisi jotenkin käsitellä. Kun kaikilla tuntuu olevan vähän jotain. Mut ehkä tää tilanne osoittaa että pitäis niistä puhua.
Ap
Itselläkin oli joskus vaikea ero mitä surin pitkään. Vähän aikaa sitten menetin yhden läheiseni ja siihen verrattuna tuntuu lähinnä typerältä, että itkin joskus jonkun typerän miehen perään. Kuollutta läheistä ei saa koskaan takaisin, mutta voit löytää vielä helposti uuden parisuhteen, jossa sinulla on aidosti hyvä olla. Keskity itsestäsi huolehtimiseen, riittävästi unta, terveellistä ruokaa ja liikuntaa ja yritä keksiä elämään jotain mielekästä sisältöä ja tekemistä. Ajan mittaan kyllä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on se, että odotat itsesi parantuvan traumoistasi heti, ja kun se ei tapahdu niin, niin haluaisit luovuttaa. Sun täytyy vaan jaksaa jatkaa asioiden käsittelyä. Joku päivä vielä helpottaa.
Kiitos. Mä en niinkään halua luovuttaa. Mä en vaan kykene mihinkään ja pelkään että yksinkertaisesti vaan kuolen tähän tuskaan. Mut toi on varmaan jollain tavalla totta toi odotus, mä lannistun koko ajan enemmän kun tää ei yhtään vieläkään helpota. En ikinä ois voinut kuvitella että päädyn tähän jamaan.
Ap
Sitä mä en ole vielä tähän päivään mennessä sisäistänyt, että miten näitä asioita siis konkreettisesti käsitellään? Kun aina sanotaan tuo, että pitää käsitellä asiat. Ymmärrän täysin miksi, mutta en sitä Miten se tapahtuu? Annetaan kaikkien ajatusten tulla? Mä en osaa. Mun ajatukset kiertää yhtä ja samaan kehää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ole vielä tähän päivään mennessä sisäistänyt, että miten näitä asioita siis konkreettisesti käsitellään? Kun aina sanotaan tuo, että pitää käsitellä asiat. Ymmärrän täysin miksi, mutta en sitä Miten se tapahtuu? Annetaan kaikkien ajatusten tulla? Mä en osaa. Mun ajatukset kiertää yhtä ja samaan kehää.
Ap
Koeta lusikoida mieleesi uusia ajatuksia. Sinä olet jumittunut ajattelemaan exääsi. Joku pahojen tekojen lista ei nyt ole oikea asia koska se vain jumittaa sinut uudestaan ajattelemaan eksääsi. Se eksä on nyt eksä, on aika miettiä tulevaisuutta. Jos kerran olet saikulla ja olet kuitenkin muutoin terve niin harrasta jotain. Lue, liiku, tee jotain mistä pidät.
Alue: Aihe vapaa
5kk on lyhyt aika jos oli henkisesti väkivaltainen suhde. Anna itsellesi aikaa toipua.