Kuka on vienyt lapsensa hoitoon heti äitysloman päätyttyä? Kokemuksia, ajatuksia...

Kaikkeen ei voi varautua. Toisaalta, jos hyvin käy, heillä on kohta runsaasti omaisuutta ja sitten enemmän aikaa lapsilleen kuin sellaisella joka ei ole toiminut noin.

Vierailija:

45- oikea järjen jättiläis-pariskun..

haluttomuudesta kiinni vaan syynä saattaa olla todellakin, että se taloudellisesti mahdotonta.



Lisäksi ulkopuoliset eivät voi aina tietää perheen tilannetta. Yllättäviäkin asioita tässä elämässä sattuu, joihin ei pysty aina varautumaan. Meille kävi n. 3kk sitten juuri tällainen yllättävä tilanne.



Suunnitelmissa oli, että olen kotona lasten kanssa vielä 1- 1,5v, kunnes mies yks kaks irtisanottiin yllättäen töistä laittomasti. Siihen loppui sitten kotiäitinä olo. Kodinhoidon tuella& lapsilisällä kun ei yli 100 000 e asuntolainataakkaa ja okt-talon kuukausikuluja paljon lyhennellä.¨



Pakon edessä oli siis siirryttävä ansiosidonnaiselle ja haettava lapset hoitoon. Voitte kuvitella, että harmitti ihan tajuttomasti kun lapset vietävä hoitoon ja itse mentävä töihin suunniteltua aiemmin. Tosin lapset meillä jo yli vuoden ikäisiä 4,5v ja 1v8kk.



Joten tuomitsijat ja mollaajat älkää vitsikö, kun ette tiedä perheen tilannetta. Senttejähän voi aina tietysti venyttää mutta kyllä jossain vaiheessa tulee raja siinäkin vastaan kun rahat eivät riitä niin ne eivät riitä silloin on pakko tehdä jotain ja lähteä töihin tienaamaan sitä.

Tosiaan, joidenkin vuosien päästä meillä on omaisuutta, ei enää pelkkää lainaa. Sitten voin jäädä vaikka kotiäidiksi. Meillä mies osaa sijoittaa rahansa oikein ja yksi laina on metsään, joka saatiin ostaa henkilöauton hinnalla pulassa olevalta suurmetsän omistajalta.



Omilla hartiavoimillaan (kirjaimellisesti) tuo metsä on maksettu kahdessa vuodessa, jonka jälkeen voimme myydä sitä tonteiksi (joiden arvo tällä alueella nousee arvoon arvaamattomaan vuoden päästä..) ja tilanne helpottuu. Ennen sitä lapsemme joutuu kuitenkin menemään hoitoon. Uskon kuitenkin tulevaisuuteen vahvasti ja saan jäädä kotiäidiksi lopulta.



Omin hartiavoimin ensimmäisestä lankun sahauksesta lähtien rakennettu talo on vähän erilaista budjetoida kuin kansan suosima paketti.



Itse olen ollut tarhassa vuoden ikäisestä lähtien ja osaan halia ja rakastaa. En koe saaneeni mitään traumoja, päin vastoin, tarhassa oli hauskaa ja virikkeellistävää! Haluan silti tilanteen joskus niin sallivan, tarjota lapsellemme/lapsillemme kotilapsuuden täällä maalla.



Ps. Loppujen lopuksi meillä menee hyvin. Nostan todella hattua köyhyysrajalla eläville yksinhuoltajille tms. Kuinka te pärjäättekään?

Vierailija:

Ps. Loppujen lopuksi meillä menee hyvin. Nostan todella hattua köyhyysrajalla eläville yksinhuoltajille tms. Kuinka te pärjäättekään?

En jaksanut lukea koko ketjua, kun näin ja arvasin, mihin keskustelu johtaa..



Itse en lähtisi arvostelemaan ketään tietämättä perhetaustaa ja tilannetta. Ne kun voivat todellakin vaihdella perheestä toiseen..



Meillä molemmat lapset ovat menneet hoitoon 1v3kk. Toisen lapsen kohdalla minun piti olla kotona kunnes lapsi täyttää kaksi, mutta sainkin yllättäen unelmatyön, jollaista olen havitellut ja hakenut 5 vuotta. Toinen vaihtoehto olisi ollut palata takaisin työhön kun pienin olisi ollut 2 v., työhön, josta en pidä ja joka ei jousta yhtään. En voinut jättää uuden työn tilaisuutta käyttämättä. Uudessa työssäni on tosin se hyvä puoli, että voin itse säädellä työaikaani, ja tehdä etäpäiviä.



Lapsemme ovat perhepäivähoitajalla, ja se on ollut hyvä ratkaisu. Toisinaan kaipaan, että voisin olla päivät lasten kanssa, mutta toisaalta pidän kyllä työstänikin. Viihdyn lasteni kanssa hyvin, joskin siihen piti vuosian saatossa opetella. Isompi on 6v. Koetan lasten kanssa iltaisin touhuta jotakin, ja joka ilta vanhempi saa kanssani oman hetken juttelua varten.



Täydellistä ei elämämme ole, tuskin kenenkään on. Välillä on väsymystä ja kiirettä, sairasteluakin. Onneksi lapsemme eivät tunnu sairastuvan helposti, ja pieninkin on ollut kipeänä vain pari kertaa.



Ainakin oman kokemuksen perusteella voin suositella perhepäivähoitoa, se sopii pienille aivan erityisesesti. Isompi oli aikoinaan päiväkodissa, mutta se ei kyllä ollut hyvä ratkaisu. Meillä pienin tykkää kovasti hoitopaikasta, ja toisinaan ei haluaisi lähteä hoidosta pois.



Mukavaa päivää kaikille! Erityisesti perhepäivähoitajille! Arvostan teitä ja työtänne kovasti.

Varaudu henkisesti siihen, että joudut olemaan (piankin) poissa lapsen sairastelujen vuoksi. Aluksi päivät voivat olla hyvinkin raskaita - itse ensin töissä ja sitten haet väsyneen lapsen kotiin. Joskus voi olla paikallaan tehdä ruoka esim. edellisenä iltana valmiiksi ja sitten vain lämmittää työpäivän jälkeen. Samoin kaupassakäyntivälejä harvennettava ettei joka ilta tarvitse juosta.



Yleensä nuo pienet sopeutuvat hoitoon tosi hyvin, koska eivät vielä vierasta (siis yleensä ;))

Alkuun tietenkin itki, mutta meni viikossa ohi. Jonkin verran ollut kipeenä.

noin 5 tuntia/päivä, mutta nyt vuoden iästä on kokopäiväisesti.



Sama juttu, ei ne suuret tulot vaan htin suuret menot.



Kokemuksia: Alle vuoden ikäinenhän vie kahden paikan, joten yhdellä tädillä on korkeintaan kolme hoidokkia. Eli pieni ryhmä. Jos hoitajat ovat mukavia ja paikka on viihtyisä, kodikas, niin mitään ongelmia ei ole. Meillä on mennyt ihan kivasti. Lapsi on ns. kiintynyt tiettyihin hoitajiin ja leikkii erittäin mielellään tarhassa ja oppii paljon muilta lapsilta. Ei ole ollut tarhassa mitenkään itkuinen tai muutakaan.



Hieman ongelmia meille aiheutti se, että päiväunet olivat eri aikaan kuin oli kotona tottunut nukkumaan, mutta pian oppi tuohon toiseen rytmiin.



Kun haetaan niin tulee iloisena syliin eikä ole mitenkään hädissään tai surullinen tai muutakaan.

T:3

Olen ollut flunssassa nyt pari viikkoa, kun ei ole vastustuskykyä niihin tarhapöpöihin meillä aikuisilla :( Siihen kannattaa varautua ja just se, että kaupankäynnit kannattaa suosiolla jättää viikonloppuun ja ruuat valmiiksi niin on helpompaa. Monesti lapset haluavat sitten tarhan jälkeen hirveästi olla sylissä joten siinä ei paljon muuta ehdi.

molemmat lapsensa 9kk iässä eli heti vanhempainvapaan jälkeen. Ja on katunut tätä. Molemmat aloittivat heti pitkään jatkuneet korvakierteet, jotka päättyivät vasta putkituksiin. Toki senkin jälkeen on tauteja piisannut. Siis suurin ongelma oli se, että äiti oli koko ajan töistä poissa, kun lapset sairastivat.



Kai heillä muuten on mennyt ihan ok. Silloin kun aloittivat hoison, äiti vei lapset tarhaan omilla vaunuilla ja lapset nukkuivat kahdet päiväunet hoitopäivän aikana ulkona omissa vaunuissaan. Eli päikky oli valmis vastaamaan myös vauvan tarpeisiin. Sitä äiti valitteli, että heti kun täyttivät vuoden, lapset pakotettiin yksien päiväunien rytmiin. Tämähän on yksilöllistä ja ainakin oma esikoiseni tarvitsi kahdet unet vielä yli vuoden vanhana.



Tarhasta saa alle vuoden vanha korvikeet ja muussatun ruuan. Oma nokkamukin/tuttipullon voi viedä mukaan.



Eiköhän se onnistu.