Lue keskustelun säännöt.
Olen erilainen ja ihmiset hakeutuvat luokseni. Mikä minussa oikein on?
17.03.2024 |
Olen täysin tavallinen suomalainen nainen ja luonteeltani rauhallinen. Otsikko tarkoituksella hieman yliampuva ja jokainen varmasti kokee joskus erottuvansa muista. Kuitenkin säännöllisesti vieraat ihmiset tulevat juttelemaan minulle milloin pitkiä tai lyhyitä keskusteluja. Olen myös huomannut ihmisten usein puhuvan minulle kuin tutulleen, vaikka olisimme juuri tavanneet. Toisaalta ihmiset välillä ovat tosi ilkeitä ja olen saanut häijyjä kommentteja.
Ihmiset muistavat nimeni ja usein puhuttelevat minua käyttäen nimeäni paljon. Tästä olen miettinyt, että nähdäänköhän minut sitten jonain esineenä tai altavastaajana. Toisaalta tämä voi myös viestiä positiivisiakin asioita. Minulle on kommentoitu myös että minussa on jotain(mitä lie, en tiedä itsekkään) ja että olen erilainen. Tein tästä joskus tänne keskustelun, mutta se poistui. Oletteko törmänneet vastaavaan elämässänne joko omakohtaisesti tai jonkin tutun kautta. Mikä heissä on tai vastaavasti mikä sinussa on?
Kommentit (9)
En tiedä. Musta tuntuu että mua vältellään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta siltä, että olisit muiden silmissä jokin maskotti tai altavastaaja. Sinulla lienee mieleenpainuva olemus (esimerkiksi kasvot tai pukeutumistyyli) ja vahva läsnäolon "aura", mitkä sekä vetävät ihmisiä puoleensa että saavat sinut jäämään helposti ihmisten mieleen. Rauhallisuutesi todennäköisesti viestii hyväksyvää ja avointa asennetta, mikä taas saa ihmiset uskoutumaan sinulle. Ilkeät ja asiattomat kommentit johtuvat luultavasti siitä, että epävarmat ja pätemisenhaluiset ihmiset kokevat luonnollisuutesi ja ei-pakotetun karismasi jollain tapaa uhkana, sellaisena, joka himmentää heidän loistoaan. Vaikka oikeasti olisit keskittynyt omiin asioihisi ja elämään omaa elämääsi. Valitettavasti syvällä itsetuntokuopassa olevat ja ehkä vähän kehittymättömät ihmiset eivät usein osaa reagoida muuten kuin soittamalla suutaan ja olemalla muuten häijyjä. Älä siitä huolimatta ala mitenkään tietoisesti kontrolloida tai pienentää itseäsi, koska sinä et ole vastuussa toisten epävarmuuksista ja kipukohdista. Ole vain edelleen huolettomasti oma itsesi.
Mä olin nuorempana aina sellainen vähän arempi ja tarkkailija, mutta mulla oli piirre mitä mä en koskaan nähnyt muissa. Se piirre oli se että ihan sama minne mä menin, mä aina jollaintapaa muutin sitä yhteisöä paremmaksi toimivammaksi. Kaikki ihmiset ketkä ensiksi pitivät mua outona, alkoi aina seuraamaan mua ennemmin tai myöhemmin. Mä olin aina porukan ns johtaja. Mut mä en koskaan tajunnut mistä se kumpus.
Nyt 30+ ikäsenä ja henkisesti heränneenä mä oon tajunnu sen että meissä on luonnostaan aineksia mitä muut ihmiset jopa tiedostamattaan aistivat meissä. Mä olin aina rehellinen, sydämellinen ja reilu mutta myös kova. Ihmiset näki tän ja aisti johtajuuden. Mulla oli myös kyky päästä ihmisten yksityisiin asioihin käsiksi helposti koska ihmiset luotti muhun automaattisesti energian takia.
Oon siis mies.
Kannattaa hahmottaa että on myös syvempi maailma olemassa, mistä me ei tiietä mitään.
Mulla (M39) 100% sama. Jostain syystä keskusteluja syntyy aina kahviloissa, kaupoissa, ratikassa ja jopa keskellä katua.
Olen ihmetellyt samaa, koska näin on ollut jo monen vuoden ajan. Syyksi on kerrottu,että "sä näytät ystävälliseltä, sulla on kiltti naama". Mene ja tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse yrittänyt vain olla kuten kaikki muut ja sekoittua joukkoon. Jostakin syystä kuitenkin joudun aina silmätikuksi ja olemaan se, jota syytetään kaikesta ja jolta vaaditaan kirjaimellista sääntöjen noudattamista ja vastaavaa. Silti joudun aina ikävyyksiin ja tilille siitä, miksi en ole jotain tehnyt. Aina ollaan myös kyttäämässä, huutamassa, valittamassa ja arvostelemassa. Nämä näin tekevät ovat sitten itse niitä, jotka tekevät mitä huvittaa, pääsevät kaikesta aina ilman seuraamuksia tai eivät joudu ikävyyksiin. Järkyttävää on se, miten erilaiset säännöt eri ihmisille onkaan. Mitään apua, neuvoja tai positiivista en kohtaa koskaan. Ehkä sitten autismikirjoni paistaa kilometrien päähän. Vaikean elämän muutenkin eläneenä moniongelmaisena haluan muutenkin eristäytyä ja tiedä kyllä olevani aina se ei toivottu henkilö, jota ei tarvitse edes kohdella asiallisesti kuten kaikkia muitakin, mutta valitettavasti se eristäytyminen ei täysin onnistu. Tajuan kyllä sen, että kanssani ei haluta olla tekemisissä, enkä itsekään halua olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Jännitän näitä kohtaamisia todella paljon ja jatkuvat pettymykset ja pieleen menneet tilanteet ovat vieneet kaiken negatiivisille jo ajat sitten. Toisaalta eihän sekään ole oikein, että kaltaiselleni se eristäytyminen todella on se ainoa mahdollisuus selvitä edes jotenkin ilman turhia ärsykkeitä ja ikäviä tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse yrittänyt vain olla kuten kaikki muut ja sekoittua joukkoon. Jostakin syystä kuitenkin joudun aina silmätikuksi ja olemaan se, jota syytetään kaikesta ja jolta vaaditaan kirjaimellista sääntöjen noudattamista ja vastaavaa. Silti joudun aina ikävyyksiin ja tilille siitä, miksi en ole jotain tehnyt. Aina ollaan myös kyttäämässä, huutamassa, valittamassa ja arvostelemassa. Nämä näin tekevät ovat sitten itse niitä, jotka tekevät mitä huvittaa, pääsevät kaikesta aina ilman seuraamuksia tai eivät joudu ikävyyksiin. Järkyttävää on se, miten erilaiset säännöt eri ihmisille onkaan. Mitään apua, neuvoja tai positiivista en kohtaa koskaan. Ehkä sitten autismikirjoni paistaa kilometrien päähän. Vaikean elämän muutenkin eläneenä moniongelmaisena haluan muutenkin eristäytyä ja tiedä kyllä olevani aina se ei toivottu henkilö, jota ei tarvitse edes kohdella asiallisesti kuten kaikkia muitakin, mutta valitettavasti se eristäytyminen ei täy
Tämä oikeasti särkee mun sydämen. Kiitos kun kirjoitit, toivottavasti mahdollisimman moni lukee ja menee itseensä. Meillä kaikilla on velvollisuus ajatella myös lähimmäisten tunteita, että maailma olisi edes vähän parempi paikka. Ei ole samantekevää miten ihmisiä puhuttelet, vaikka vain pienissä arkisissa kohtaamisissa tuntemattomien kesken tai tällä palstalla.
Itse olen myös ollut vähän samankaltainen kuin ap, mutta luontaisesti on aina käynyt niin, että kaikki haluavat seurata minua. Minut valittiin aina ryhmätöissä vastuuhommiin ja töissä tarjottiin vastuullisia töitä, kunnes jossain vaiheessa panin sen pelin poikki ja ryhdyin yksinyrittäjäksi. Keski-iässä aloin tietoisesti irroittautua tuosta roolista, joka minulle luonnostaan aina lankesi.
Nostan.
-ap