Onko muita miehiä, jotka joutuvat parisuhteessa olemaan koko ajan varpaillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai kuitenkin ymmärrät sen että joskus sanomisesi ei miellytä. Eivät naiset ole aina hymyileviä, myöntyviä ja positiivisia. Vaikka miehet tuntuvat vaativan sitä.

Mutta mitä nainen ajattelisi jos itse olisi leppoisa luonne ja mies vain raivostuu lähes joka asiasta. Minusta sellainen yksipuolinen raivoaminen on vain jotenkin epäreilua, kun ei itsekään raivoa toiselle niin millä oikeudella hän raivoaa minulle.

Jännä miten näet raivoamisena sen että ei hymyile ja miellytä toista koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlaista ja nyt kun vihdoin todella pitkän tauon jälkeen löydettiin monen tunnin keskusteluyhteys, niin se loppui hänen huutamiseen ja erolla uhkailuun. Hän siis kysyi olenko jossain määrin masentunut ja kerroin että yksi syy alakuloon on se kuinka hän huutaa, tiuskii ja katsoo vihaisesti käytännössä joka aamu ja ilta heräämisen ja nukahtamisen yhteydessä. Esitin toiveen josko voisi esittää lämpöä, kun nukkuisin silloin levollisemmin.

Nyt raivoaa, että syyllistän häntä ja olen kamala ihminen. Hänellä adhd, eikä voi vaikuttaa noihin. Vaan jostain syystä tyttärelleen on kuitenkin rakkaudellinen, mutta ei kuulemma liity mitenkään tähän. Ilmeisesti äitiyteen kuuluu lämpö ja parisuhteeseen ei.

No sinähän syyllistit häntä. Ja vielä kieltäydyit korjaamasta asioita parisuhteessanne, kun sanoit ihan suoraan että haluat naisen "esittävän lämpöä" e

Jos toinen aiheuttaa sitä kysymäänsä alakuloa, miten ihmeessä siihen sitten pitäisi vastata ettei vaan millään tavalla syyllistä, vaikka syytä onkin?

Olen nauttinut nyt yksinolosta 5 vuotta. Ei ole ikävä parisuhteita. Saan olla oma itseni ja tehdä juuri niin kuin haluan.

Nainen saa jatkuvasti huomautella, minä en. Naisen kännykällä plärääminen on Ok, minun ei. Nainen katsoo oikeita ohjelmia, minä en. Ja niin edelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai kuitenkin ymmärrät sen että joskus sanomisesi ei miellytä. Eivät naiset ole aina hymyileviä, myöntyviä ja positiivisia. Vaikka miehet tuntuvat vaativan sitä.

Mutta mitä nainen ajattelisi jos itse olisi leppoisa luonne ja mies vain raivostuu lähes joka asiasta. Minusta sellainen yksipuolinen raivoaminen on vain jotenkin epäreilua, kun ei itsekään raivoa toiselle niin millä oikeudella hän raivoaa minulle.

Jännä miten näet raivoamisena sen että ei hymyile ja miellytä toista koko ajan.

Voi kyllä kuule se on vähän muutakin kuin pelkkää neutraalia ilmettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi paras lähteä eri suuntaan. Tuo ei ole normaalia eikä missään mielessä hyväksi

Mutta toisaalta nalkuttaminen ja riidanhakuisuus ovat tyypillisiä piirteitä naisissa.

Otantasi on joku 2-20 naista

Ei, kyllä se on noin 4 miljardia naista. 

Ja oma yläpeukku :D . Kerro toki lisää, miten olet päätynyt läheisiin suhteisiin näin monen naisen kanssa? Vai isommat pojatko kertoi? 

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt vastaus esitettyyn kysymykseen: On. Heitä on paljonkin.

Minua suorastaan harmittaa, kun uusi miesystäväni selvästi tekee tuota, eikä sille olisi mitään tarvetta minun kanssani. Hän on selvästi tottunut  moiseen edellisessä parisuhteessa, ja minua lähinnä ärsyttää, että etkö nyt sanoisi suoraan, kun voitaisiin tehdä asialle jotain (mielestäni olemme molemmat järkeviä ihmisiä, jotka kuuntelevat perusteluita jne.). Hän siis välillä olettaa, että suuttuisin jostakin, mikä minusta tuntuisi ihan älyttömältä.

Mutta loppujen lopuksi hän siis kuitenkin on varpaillaan, ellen onnistu todistamaan, ettei ole tarvetta.

N40

Tulen juttelemaan, vaikkei ap meitä akkoja tänne halunnutkaan. Mullakin tällainen mies. "Pitää hiippailla munankuorilla", hän sanoo. Ei uskalla sanoa mitään negatiivista, koska pelkää että suutun, vaikka ikinä en ole suuttunut, vaan päinvastoin sanonut että toivoisin sekä positiivista että negatiivista palautetta enemmän. Suorastaan epäreilua laittaa sanoja ja tunteita mun suuhun antamatta mahdollisuutta puolustaa itseään tai korjata tilanne. Kuulemma äitinsä oli sellainen että huusi kurkku suorana aina, niin nyt mun halukkuudella keskusteluun ja suhteen parantamiseen ei sitten ole enää mitään väliä. Itsestä taas tuntuu että minä olen se joka hiippailee välillä munankuorilla, kun mies ottaa kaikki ystävällismielisestikin tarkoitetut sanomiset nalkuttamisena ja riidanhaastamisena, ja sitten suuttuu niistä, ehkä projisoi tätä minuun ja siksi väittää minun olevan sellainen itse. Mun mielestä hyvä parisuhde ei ole sellainen missä ei ikinä olla eri mieltä tai loukata kenenkään tunteita ja varotaan kaikkea, vaan sellainen, että ne nousevat ongelmat käsitellään heti yhdessä ja jatketaan eteenpäin vahvempina.

Kuinka mies mies on, jos joutuu elämään varpaillaan ja naisen oikkujen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt vastaus esitettyyn kysymykseen: On. Heitä on paljonkin.

Minua suorastaan harmittaa, kun uusi miesystäväni selvästi tekee tuota, eikä sille olisi mitään tarvetta minun kanssani. Hän on selvästi tottunut  moiseen edellisessä parisuhteessa, ja minua lähinnä ärsyttää, että etkö nyt sanoisi suoraan, kun voitaisiin tehdä asialle jotain (mielestäni olemme molemmat järkeviä ihmisiä, jotka kuuntelevat perusteluita jne.). Hän siis välillä olettaa, että suuttuisin jostakin, mikä minusta tuntuisi ihan älyttömältä.

Mutta loppujen lopuksi hän siis kuitenkin on varpaillaan, ellen onnistu todistamaan, ettei ole tarvetta.

N40

No, voit odottaa että hän ymmärtää että et suutu turhasta, kuten se hirveä ex. Toisaalta voit huomata että mies ei muutu yhtään mihinkään ja jos eroatte, seuraava nainen ajattelee että miehen hiiviskely johtuu sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Kamoon, nyt ei puhuttu suhtautumisesta yhteen möykkäävän mieheen/naiseen, vaan edellinen kommentoi "naisten" yleisesti olevan tietynlaisia. Suhtautuisitko sinä kunnioituksella henkilöön, joka selvästi pitää itseään pelkän biologian vuoksi ylivertaisena? 

Jos minkäänlaista parisuhdetta yrittää onnistuneesti rakentaa, niin tuollaiset "totta kai oot vermäinen kun oot lahtelaissukua!" "Olis pitäny tietää että sotkunen oot niinkun kaikki miehet!" "Kiero kuten punatukkaiset on!" - yleistykset ei todellakaan auta. 

Tällä logiikalla moni palstan naisista ei siis ansaitse juurikaan kunnioitusta, koska jo pelkkä miessukupuoli aiheuttaa nenänvartta pitkin katselevan kriittisen asenteen. Tämän huomaa usein että aivan täsmälleen samanlaiset jutut saa eri ääripäistä suhtautumisen riippuen siitä onko kirjoittaja mies vai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain miehille? Nalkuttajia on miehissä ja naisissa.

Koska olen itse mies ja minua ei kiinnosta mitkään jännämiesten tempaukset heidän naissuhteissaan.

Ap

Jotenkin minua ei enää ihmetytä ne "vaikeudet miten asia pitäisi muotoilla" parisuhteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt puhutaan tavallisista ihmisistä, eikä mistään sekopäistä, niin sanoisin, että ns. varpaillaan oleminen on merkki erittäin huonosta itsetunnosta. Haluaa miellyttää puolisoaan kaikissa tilanteissa siihen pisteeseen asti, että alkaa rajoittaa sitä, mistä voi puhua ja mitä voi tehdä. Puolisossa ei välttämättä ole mitään ns. vikaa näissä tilanteissa, vaan puolisolle olisi voinut olla ihan ok, vaikka tyyppi olisikin tehnyt tai sanonut, mitä olisi halunnut. Jotkut ei vaan uskalla, ja puolisolla on sitten iso haaste saada toiselle tietty varmuus parisuhteessa.

Kyllä niitä sekopäitäkin on, jotka ajavat itsevarmankin uhr.. kumppaninsa epätoivoon ja hermoraunioksi olemalla ennakoimattomia ja aggressiivisia. 

Ap. Onko nainen ollut aina tuollainen?

Mä olin mailman kilteimmön naisen kanssa 7v. Taikaiskusta nainen muuttui hirviöksi.

3v katselin ja sitten erottiin. Mielenterveys petti naisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamoon, nyt ei puhuttu suhtautumisesta yhteen möykkäävän mieheen/naiseen, vaan edellinen kommentoi "naisten" yleisesti olevan tietynlaisia. Suhtautuisitko sinä kunnioituksella henkilöön, joka selvästi pitää itseään pelkän biologian vuoksi ylivertaisena? 

Jos minkäänlaista parisuhdetta yrittää onnistuneesti rakentaa, niin tuollaiset "totta kai oot vermäinen kun oot lahtelaissukua!" "Olis pitäny tietää että sotkunen oot niinkun kaikki miehet!" "Kiero kuten punatukkaiset on!" - yleistykset ei todellakaan auta. 

Tällä logiikalla moni palstan naisista ei siis ansaitse juurikaan kunnioitusta, koska jo pelkkä miessukupuoli aiheuttaa nenänvartta pitkin katselevan kriittisen asenteen. Tämän huomaa usein että aivan täsmälleen samanlaiset jutut saa eri ääripäistä suhtautumisen riippuen siitä onko kirjoittaja mies vai nainen.

Puhumattakaan siitä, että vaikkei kirjoittaja mainitse sukupuoltaan niin häntä pidetään automaattisesti naisena jos sattuu kirjoittamaan naisia miellyttävästi. Sillä oikeat miehethän ei täällä kirjoittele, vai miten se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlaista ja nyt kun vihdoin todella pitkän tauon jälkeen löydettiin monen tunnin keskusteluyhteys, niin se loppui hänen huutamiseen ja erolla uhkailuun. Hän siis kysyi olenko jossain määrin masentunut ja kerroin että yksi syy alakuloon on se kuinka hän huutaa, tiuskii ja katsoo vihaisesti käytännössä joka aamu ja ilta heräämisen ja nukahtamisen yhteydessä. Esitin toiveen josko voisi esittää lämpöä, kun nukkuisin silloin levollisemmin.

Nyt raivoaa, että syyllistän häntä ja olen kamala ihminen. Hänellä adhd, eikä voi vaikuttaa noihin. Vaan jostain syystä tyttärelleen on kuitenkin rakkaudellinen, mutta ei kuulemma liity mitenkään tähän. Ilmeisesti äitiyteen kuuluu lämpö ja parisuhteeseen ei.

No sinähän syyllistit häntä. Ja vielä kieltäydyit korjaamasta asioita parisuhteessanne, kun sanoit ihan s

Et voi sanella miten toisen ihmisen kuuluu käyttäytyä ja sitten valittaa masennustasi jos ei tottele. Tee itse ratkaisusi. Älä syyllistä. Tuo marttyyriasenne on myrkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlaista ja nyt kun vihdoin todella pitkän tauon jälkeen löydettiin monen tunnin keskusteluyhteys, niin se loppui hänen huutamiseen ja erolla uhkailuun. Hän siis kysyi olenko jossain määrin masentunut ja kerroin että yksi syy alakuloon on se kuinka hän huutaa, tiuskii ja katsoo vihaisesti käytännössä joka aamu ja ilta heräämisen ja nukahtamisen yhteydessä. Esitin toiveen josko voisi esittää lämpöä, kun nukkuisin silloin levollisemmin.

Nyt raivoaa, että syyllistän häntä ja olen kamala ihminen. Hänellä adhd, eikä voi vaikuttaa noihin. Vaan jostain syystä tyttärelleen on kuitenkin rakkaudellinen, mutta ei kuulemma liity mitenkään tähän. Ilmeisesti äitiyteen kuuluu lämpö ja parisuhteeseen ei.

Kuulostaapa tutulta... adhd, pms ja muut mukavat kirjainlyhenteet niin riemu on taattu. Nyt suht ok tilanne meillä mutta ei tämä varmaan mikään happily ever after suhde ole...

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan on tollaisessa parisuhteessa oli sitten mies tai nainen?

Heteroformatiivi. Näin kuuluu tehdä. Se tekee hyvää mulle. Asiaa toitotetaan ulkopuolelta. Yleinen käyttäymismalli. Mä en kovin montaa parisuhdetta tiedä, joissa olisi toisenlainen tilanne.

Kummaltakin on se henkinen kasvu loppunut kesken, nyt sitten vuollaan toistensa haavoja tavalla tai toisella. Ei ymmäretä itseänäistä aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlaista ja nyt kun vihdoin todella pitkän tauon jälkeen löydettiin monen tunnin keskusteluyhteys, niin se loppui hänen huutamiseen ja erolla uhkailuun. Hän siis kysyi olenko jossain määrin masentunut ja kerroin että yksi syy alakuloon on se kuinka hän huutaa, tiuskii ja katsoo vihaisesti käytännössä joka aamu ja ilta heräämisen ja nukahtamisen yhteydessä. Esitin toiveen josko voisi esittää lämpöä, kun nukkuisin silloin levollisemmin.

Nyt raivoaa, että syyllistän häntä ja olen kamala ihminen. Hänellä adhd, eikä voi vaikuttaa noihin. Vaan jostain syystä tyttärelleen on kuitenkin rakkaudellinen, mutta ei kuulemma liity mitenkään tähän. Ilmeisesti äitiyteen kuuluu lämpö ja parisuhteeseen ei.

No sinähän syyllistit häntä. Ja vielä kieltäydyit korjaamasta asioita parisuhteessanne, kun sanoit ihan suoraan että haluat naisen "esittävän lämpöä" e

Nro 60: voisitko ystävällisesti lukea tuon viestini toiseen kertaan ja ajatuksella tällä kertaa. Puolisoni siis räyhää minulle aamuin illoin oli syytä tai ei. Ja sinusta ongelma siinä on se, että sanon hänelle ääneen asian vaivaavan minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka mies mies on, jos joutuu elämään varpaillaan ja naisen oikkujen mukaan?

Tällaista tossua miestä naiset itsekin halveksuvat ja alitajuisesti tietävät että aito mies kykenee näyttämään naiselleen kaapin paikan vaikka sillä nyrkillään. Onhan se nimittäin hauskaa sekin jos mies saa naiseltaan pataan.

No ei noin räikeästi. Mutta tietty pelottomuus naisen oikkuja kohtaan kannattais miehellä olla t tuo ylempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt vastaus esitettyyn kysymykseen: On. Heitä on paljonkin.

Minua suorastaan harmittaa, kun uusi miesystäväni selvästi tekee tuota, eikä sille olisi mitään tarvetta minun kanssani. Hän on selvästi tottunut  moiseen edellisessä parisuhteessa, ja minua lähinnä ärsyttää, että etkö nyt sanoisi suoraan, kun voitaisiin tehdä asialle jotain (mielestäni olemme molemmat järkeviä ihmisiä, jotka kuuntelevat perusteluita jne.). Hän siis välillä olettaa, että suuttuisin jostakin, mikä minusta tuntuisi ihan älyttömältä.

Mutta loppujen lopuksi hän siis kuitenkin on varpaillaan, ellen onnistu todistamaan, ettei ole tarvetta.

N40

Tulen juttelemaan, vaikkei ap meitä akkoja tänne halunnutkaan. Mullakin tällainen mies. "Pitää hiippailla munankuorilla", hän sanoo. Ei uskalla sanoa mitään negatiivista, koska pelkää että suutun, vaikka ikinä en ole s

Tälle kommentoijalle: mahdatko olla mun eksän kanssa...?!? Hän käyttäytyi juuri noin. Osoittautui sittemmin petturiksi, joten ehkä se ainakin osittain selitti tuon käytöksen. Niin tai näin, rasittavaa ja lapsellista, eikä siinä mikään määrä keskusteluyrityksiä auttanut.