Miten saan hillittyä itseni? Teini ärsyttää, enkä jaksa enää

Jos on jo iso niin laita itse välillä kauppaan ja hellan ääreen . Sovitte ettei kumpikaan vikise ja ruikuta toisen valinnoille ja keittotaidolle . Ja sitä syödään mitä on tarjolla . 

Hän itse päättää syökö. Kyseessä iso nuori jo, joten jätä jankuttamaan ja lähde vaikka ulos lenkille. 

Tee asioita jotka toimivat ja älä kyttää koko ajan kaikkea, kummallekin omaa tilaa ja omaa aikaa. Yritä selvittää selkeät ruoka-aineet kaupasta, pitääkö vai ei pidä jostain, käykö broileri valmiina entä peruna, jos joku ei toimi sitten ei sitä. Kirjoita ne ylös. Anna viikkoraha ja kuukausiraha. Omaan asuntoon tarvitaan enemmän. Sä selviät kesäkuuhun saakka hyvin. Ota korvatulpat jos ahdistaa, sano että keskityt omaan juttuun ja käske kirjoittaa paperille joskus lyhyesti asia.

Kun hän rauhottuu kysy mitä voisi syödä.

Autismi vaikuttaa syömiseen paljon. Osta juuri sitä merkkiä mitä hän haluaa esim murot ei maistu samalle jos ne ovat eri paketissa kuin mistä hän tykkää. 

Autismi saa ihmisen toimimaan tiettyjen kasvojen mukaan joita on vaikea rikkoa.

Vaikka lapsi söisi pelkästään jotain tiettyä ruokaa päivästä toiseen se ei ole vaarallista.

Anna vitamiinit purkista.

Ruoka on sellainen asia mistä en oman autistisen nuoren kohdalla todellakaan ala taistella.

Moni muukin asia on vaikeaa ja vie aikaa niin kuin vaikka suihkussa käyminen ja puhtaiden vaatteiden vaihtaminen. Joka nyt tietysti isolla lapsella on pakollinen asia ainakin joka arkipäivä. 

Joten se että elämä sujuu suhteellisen kitkattomasti vaatii myös sitä että aikuinen tulee asioissa vastaan, silloin kun se on mahdollista ja järkevää.

Ei kestä hermot enää. Ei yhtään. Mun täytyy varmaan muuttaa täältä pois siksi aikaa, kunnes likka saa oman kämpän. 

Vierailija kirjoitti:

Tee asioita jotka toimivat ja älä kyttää koko ajan kaikkea, kummallekin omaa tilaa ja omaa aikaa. Yritä selvittää selkeät ruoka-aineet kaupasta, pitääkö vai ei pidä jostain, käykö broileri valmiina entä peruna, jos joku ei toimi sitten ei sitä. Kirjoita ne ylös. Anna viikkoraha ja kuukausiraha. Omaan asuntoon tarvitaan enemmän. Sä selviät kesäkuuhun saakka hyvin. Ota korvatulpat jos ahdistaa, sano että keskityt omaan juttuun ja käske kirjoittaa paperille joskus lyhyesti asia.

Oon liikaa tehnyt tuota, että kysellyt. Ei auta. Tänään voi syödä tuota, huomenna ei. Terapeutti antoi ohjeeksi tarjota mitä itse haluan tehdä. Ei auta, ei syö ja jankkaaminen jatkuu. Jos lähden pois tilanteesta, niin soittaa ja lähettelee viestejä vaikka kuusi tuntia.

Meillä sama normaalien teinien kanssa, mutta pärjätään koska rakastan heitä ja muistan millainen olin, kun itse olin teini.

Itse sen olet kasvattanut juuri tuollaiseksi.Vie sossun ja sano et ota sitä enää kotiisi.Kun hermosi kerran ei yhtä teiniä kestä.Vikaa,vikaa sinussa itsessäsi on isosti.Miksi valitat tällä,mitä miehesi tekee? Kyttä someako F.B/ instagram? Avioliittosikin mennyttä kauraa,kun perhe asioita tällä revität.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän rauhottuu kysy mitä voisi syödä.

Autismi vaikuttaa syömiseen paljon. Osta juuri sitä merkkiä mitä hän haluaa esim murot ei maistu samalle jos ne ovat eri paketissa kuin mistä hän tykkää. 

Autismi saa ihmisen toimimaan tiettyjen kasvojen mukaan joita on vaikea rikkoa.

Vaikka lapsi söisi pelkästään jotain tiettyä ruokaa päivästä toiseen se ei ole vaarallista.

Anna vitamiinit purkista.

Ruoka on sellainen asia mistä en oman autistisen nuoren kohdalla todellakaan ala taistella.

Moni muukin asia on vaikeaa ja vie aikaa niin kuin vaikka suihkussa käyminen ja puhtaiden vaatteiden vaihtaminen. Joka nyt tietysti isolla lapsella on pakollinen asia ainakin joka arkipäivä. 

Joten se että elämä sujuu suhteellisen kitkattomasti vaatii myös sitä että aikuinen tulee asioissa vastaan, silloin kun se on mahdollista ja järkevää.

Kun kyseessä on kotoa omilleen muuttava nuori niin ei sitä paapota ja kysytä mitä haluaisi syödä. Vaikka miten olisi erityisnuori niin koskaan ei pidä alkaa siihen, että kysytään mitä ruokaa haluaa. 

Lapselle tehdään ruoka ja hän päättää syökö vai ei. Jos ei vanhemman tekemä kelpaa niin lapsi otetaan mukaan tekemään sopiva ruoka itse.

Kukaan autismikirjolainen tuskin on koskaan nälkään kuollut. Nirsoja heistä saa kyllä, kun lähtee sille tielle, että paapoo kaikessa. 

Onpa kurjaa ajatella, että autistilapsella on tuollainen äiti. Oletko ajatellut, että sijoitusta? Lapsesi varmasti haluaa aikuisia, joiden tasapainoisuuteen voi luottaa. 

Sijoitus olisi minusta paras. Ei ole häpeä ettei pärjää oman lapsensa kanssa. 

Älä menetä malttia. Rauhassa kerrot, että teit tätä ruokaa tänään. Annat rahat tämän ja huomisen päivän ruoan aineksille ja sitten jätät keittiöön tekemään kun tulee kaupasta. 

En todellakaan enää tiedä, mitä tehdä. Mikään ei johda mihinkään. Ja huoli siitä, kun ei syö. On ollut myös sairaalassa nenä- mahaletkussa syömättömyyden takia, eikä ole kaukana nytkään. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sen olet kasvattanut juuri tuollaiseksi.Vie sossun ja sano et ota sitä enää kotiisi.Kun hermosi kerran ei yhtä teiniä kestä.Vikaa,vikaa sinussa itsessäsi on isosti.Miksi valitat tällä,mitä miehesi tekee? Kyttä someako F.B/ instagram? Avioliittosikin mennyttä kauraa,kun perhe asioita tällä revität.

Mies sai aivoverenvuodon ja elää laitoksessa. Ei apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee asioita jotka toimivat ja älä kyttää koko ajan kaikkea, kummallekin omaa tilaa ja omaa aikaa. Yritä selvittää selkeät ruoka-aineet kaupasta, pitääkö vai ei pidä jostain, käykö broileri valmiina entä peruna, jos joku ei toimi sitten ei sitä. Kirjoita ne ylös. Anna viikkoraha ja kuukausiraha. Omaan asuntoon tarvitaan enemmän. Sä selviät kesäkuuhun saakka hyvin. Ota korvatulpat jos ahdistaa, sano että keskityt omaan juttuun ja käske kirjoittaa paperille joskus lyhyesti asia.

Oon liikaa tehnyt tuota, että kysellyt. Ei auta. Tänään voi syödä tuota, huomenna ei. Terapeutti antoi ohjeeksi tarjota mitä itse haluan tehdä. Ei auta, ei syö ja jankkaaminen jatkuu. Jos lähden pois tilanteesta, niin soittaa ja lähettelee viestejä vaikka kuusi tuntia.

Koita että kaapissa ois aina jotain mistä voisi itse valita mitä syö esim. Nuudeleita, nakkeja, lihapullia, mikropitsaa, hampurilaisia, jugurttia, hedelmiä.

Jos annat rahaa niin osaako hän ostaa itse kaupasta mitä haluaa syödä?

Vierailija kirjoitti:

Onpa kurjaa ajatella, että autistilapsella on tuollainen äiti. Oletko ajatellut, että sijoitusta? Lapsesi varmasti haluaa aikuisia, joiden tasapainoisuuteen voi luottaa. 

Kyllä, ihan kauheaa. Olen ajatellut sijoitusta viimeiset kymmenen vuotta, mutta toistaiseksi olen jaksanut. Pari viimeistä kuukautta on ollut yhtä hel*vettä, ei mulla ole enää jaksamista, yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan enää tiedä, mitä tehdä. Mikään ei johda mihinkään. Ja huoli siitä, kun ei syö. On ollut myös sairaalassa nenä- mahaletkussa syömättömyyden takia, eikä ole kaukana nytkään. 

Ota yhteyttä lasta hoitavaan tahoon ja kerro millainen tilanne on, esim osastopaikka sairaalassa vois olla ihan tarpeen ennen kuin tilanne pahenee entisestään.

Miten hän omilleen pystyy lähtemään, jos hänen elämänsä on tuollaista? 

Vierailija kirjoitti:

Itse sen olet kasvattanut juuri tuollaiseksi.Vie sossun ja sano et ota sitä enää kotiisi.Kun hermosi kerran ei yhtä teiniä kestä.Vikaa,vikaa sinussa itsessäsi on isosti.Miksi valitat tällä,mitä miehesi tekee? Kyttä someako F.B/ instagram? Avioliittosikin mennyttä kauraa,kun perhe asioita tällä revität.

         Sivusta:

        Kun nuo asiat eivät toimi autismikirjon lapsilla ja nuorilla

        tuolla tavalla.  Kumpa toimisivatkin.

        Autusmikirjoilla olevien ajatusmaailma ja sen takia suhtautuminen ja teot ja käytös, ovat erialaisia, täysin normaaleilla ja terveillä lapsilla ja nuorilla.

Heihin ei voi vaikuttaa niin syvästi kasvatuksella ja oman hyvän  mallin antamisella kotielämässä.

Syystä, että autusmikirjoilla kokee ja ajattelee asioista toisella tavalla.

Kannattaisi pidättäytyä kommentoimasta ja etenkin syyllistämästä näiden lasten vanhempia.  Jos ja kun itsellä ei ole vähäisintäkään tietoa eikä KOKEMUSTA, autisminkirjoilla olevista  lapsista eikä nuorista.