Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten saan hillittyä itseni? Teini ärsyttää, enkä jaksa enää

Vierailija
17.03.2024 |

Ruoka. Se on ongelma. Ei syö. Ei kerro mitä söisi. Teen ruokaa. Ei syö. Jankuttaa. En rakasta häntä, koska en hyppää pillin mukaan. Vaatii rahaa, koska en anna ruokaa. Autismikirjolla juu. 

Mulla meni taas maltti. En jaksa, en jaksa, EN JAKSA!

Kesäkuulle asti pitäisi kestää saman katon alla, silloin lähtee omilleen, mutta miten kestän siihen asti? Tuntuu, että pää räjähtää justiinsa.

 

Kommentit (83)

Vierailija
61/83 |
17.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

Oon liikaa tehnyt tuota, että kysellyt. Ei auta. Tänään voi syödä tuota, huomenna ei. Terapeutti antoi ohjeeksi tarjota mitä itse haluan tehdä. Ei auta, ei syö ja jankkaaminen jatkuu. Jos lähden pois tilanteesta, niin soittaa ja lähettelee viestejä vaikka kuusi tuntia.

 Ehkä sulla on ongelma, ettet tajua mitä toinen tarkoittaa ja sanoo. Hän haluaa selvästi jotain ruokaa tai ostaa itse, mutta et ymmärrä nyt jotain oikein. Toinen kommunikoi eri tavalla. Hän hätääntyy, jos olet vihainen tai ärtynyt.

Joo voi olla. Tiedän kyllä että autisminkirjolaisten aivot toimivat eri tavalla. Minä vaan en tiedä millä. Olen tavallinen ihminen ja toimin tavallisilla tavoilla. Minun syyllistämiseni siitä, että en ole neurologian erikoislääkäri, ei ole asiallista.

Autisminkirjolaisilla katsotaan olevan ihmeellinen oikeutus siihen, että muiden pitäisi osata toimia siten, kuin heidän aivotoimintansa antaa myöden. Kyllä olisi mukavaa, että autisminkirjolaisetkin voisivat nauttia elämästä, mutta minä en pysty sitä järjestämään. Pystyn toimimaan vain niin, kuin elämässä ja arjessa yleensä toimitaan, pystyn vain tavanomaiseen kommunikaatioon.

En voi muuta, kuin kertoa näille kirjolaisille, että normaali käytös on tämmöistä, jos käyttäydyt kummasti, muut ihmiset suuttuvat tai ärtyvät. Eivätkä ne normaalitkaan sille suuttumukselle ja ärtymyksellekään mitään voi (jos astut jalalleni, jalkaani sattuu, vaikka et olisi tarkoittanutkaan satuttaa. En voi sille mitään, että jalassa tuntuu kipua, jos sen päälle astutaan).

En ole ap, vaan olen parhaani mukaan yrittänyt pärjätä oman kirjolais-puolisoni kanssa. En vaan pysty paikkaamaan niitä kommunikaation puutteita. Minua ärsyttää suunnattomasti vaatimus, että minun tulisi siihen kyetä, ja tätä toista tulisi jotenkin ymmärtää. En ymmärrä, siihen minulla ei ole keinoja. Ei autisminkirjolaisilla ole parempaa oikeutta kuin minullakaan loputtomasti vaatia ymmärtämistä ja kiukutella, kun ei ymmärretä. Jos haluat, että kommunikaatio on hyvää ja ihmiset ymmärtävät toisiaan, ymmärrä sitten itse ole hyvä.

Vierailija
62/83 |
17.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat rahaa niin osaako hän ostaa itse kaupasta mitä haluaa syödä?

Osaa, mutta ei halua mennä kauppaan. Kivempi raivota äidille, että ei ole mitään syömistä. Kysymyksessä siis ihan noin muuten fiksu lukiolainen, joka menestyy koulussa, ymmärtää rahan päälle, hoitaa asiansa, mutta syöminen, se on ollut ongelma aina, ihan vauvasta asti.

Anna kuolla nälkään (sen tavallisen ruoan tarjoamisen jälkeen siis), helpommalla pääsevät kaikki. Max ja Moritz -tarina päättyy näin: "pojat joitei saatu hyviks, on nyt jauhettuna jyviks." Niin päästiin heistä. Jos ei pysty niin ei pysty.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/83 |
17.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

" Mitä ruokaa on?"

"Jauhelihapihvejä"

"En syö. Mitä mä voin sitten syödä?"

"Ei ole muuta."

 

Tässä tilanteessa suosittelisin sanomaan: "jauhelihapihvejä minulle. Sinulle ei niitä voi antaa. Sinulle on riisikakkuja" Takuuvarmasti jauhelihapihvit katoavat hänen kitaansa alta aikayksikön ja saat itse syödä riisikakkuja. Autisminkirjolaisille vastustaminen, siis ihan kaiken vastustaminen, on tärkeämpää kuin hengittäminen. Eli kiellät häneltä sen, mitä toivoisit hänen tekevän. Johan tulee vauhtia syömiseen. Tämä pätee omaan vastaanharaajapuolisooni ainakin.

Vierailija
64/83 |
17.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

Niin. Kai se on kova kovaa vastaan laitettava. Mulla kyllä pettää hermo ensimmäisenä. Terapeutin mukaan en saisi kuitenkaan poistua tilanteista, koska lapsi on jotain vailla, kun jankkaa.

Terapeutista ei ole hyötyä, koska autisminkirjolaiset eivät ole (psyko)terapian tarpeessa. He ovat sellaisia kuin ovat, siis heidän hermojensa rakenne on sellainen kuin on. Siitä huolimatta, he voivat jotain oppia. Terapia on kuitenkin eri asia.

Kun autisminkirjolainen jankkaa, ei hän ole mitään psykologista tarvetta (kuten syliin ottaminen) vailla. Hän (jos hän siis on älykäs lukiolainen) ehkä haluaisi tietää, miksi sinä vanhempana et voi yhtä hyvin lyödä hänelle 10 eur kouraan joka päivä, jos a) vanhemman velvollisuus on elättää lapsensa ja b) lapsen elatukseen kuluu 10 eur päivässä (tämä siis teoria-esimerkki vain).

Voit sanoa sen syyn,  siis esim. että sinulla on ruokaan käytettävissä x eur päivässä joten tämmöistä ruokaa sillä rahalla saa, sori siitä. Tämä selitys ei tietenkään kelpaa, mutta koska se on ainoa mahdollinen selitys, niin keskustelu loppuu siihen. Kaikkiin jankutuskysymyksiin voit sanoa vaan "kerroin jo, oliko muuta".

Huom. tätä on äidin/vanhemman käytännössä mahdoton toteuttaa, mutta esim. työelämässä tai hankalan sukulaisen kanssa se on vaan niin. Ei ole mitään velvollisuutta kenelläkään jatkaa keskustelua niin kauan, että jankuttaja olisi tyytyväinen. Tosiasian asiallinen kertominen riittää hyvin.

Vierailija
65/83 |
17.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos nuori on 17-18v. ja muuttamassa omilleen parin kkn päästä niin tossa vaiheessa sanoisin että nyt harjotellaan kesäkuuta varten ja ruokailut hoidetaan kuten siitä alkaen olisi. Eli jos muuttaa omilleen niin antaisin suunnilleen tulevan ruokaan kkssa saamansa summan käteen kuun vika pv josta hoitaisi sitten itse kkn ruuat ja söisi mitä syö. Jos on muuttamassa asuntolaan niin sitten vaa laittasin mitä laittasin, kuten asuntoloiden ruoka on mitä sattuu olemaan, ja söisi sit tai on syömättä. Ei se nälkään kuole vaikka olis kesäkuuhun asti syömättä ja varmaan jossain vaiheessa jokin maistuu sitä ennen. Jankkaamisen saat loppuu kun poistut vaikka kävelylle ja laitat numeronsa estoon loppupäiväksi tai kunnes tulet kotiin takasin. 

Niin. Kai se on kova kovaa vastaan laitettava. Mulla kyllä pettää hermo ensimmäisenä. Terapeutin mukaan en saisi kuitenkaan poistua tilanteista

 

Ettei tytöllä olis jotain persoonallisuuden häiriötäkin, hänhän käyttää tuossa henkistä väkivaltaa sua kohtaan eikä sun todellakaan tarvitse sitä hyväksyä vaikka on oma lapsi. Eli asetat rajat, terapeutin neuvot sivuuttaisin jos nuori on vailla jotakin sitä ei tule väkivallan avulla kuitenkaan hänenkään saada. Eli vastuutat nuoren omasta ruokahuollostaan ja varsinkin omasta käytöksestään etkä ota vastaan mitään jankkaamista tai uhkailua etkä pyydä anteeksi ilman syytä. Tietääkö terapeutti edes kokonaisuutena tytön käytöksestä sua kohtaan? Autismiin ei kuulu henkinen väkivalta vaikka kyky tunteiden huomioonottamiseen voi olla heikko. 

Vierailija
66/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos nuori on 17-18v. ja muuttamassa omilleen parin kkn päästä niin tossa vaiheessa sanoisin että nyt harjotellaan kesäkuuta varten ja ruokailut hoidetaan kuten siitä alkaen olisi. Eli jos muuttaa omilleen niin antaisin suunnilleen tulevan ruokaan kkssa saamansa summan käteen kuun vika pv josta hoitaisi sitten itse kkn ruuat ja söisi mitä syö. Jos on muuttamassa asuntolaan niin sitten vaa laittasin mitä laittasin, kuten asuntoloiden ruoka on mitä sattuu olemaan, ja söisi sit tai on syömättä. Ei se nälkään kuole vaikka olis kesäkuuhun asti syömättä ja varmaan jossain vaiheessa jokin maistuu sitä ennen. Jankkaamisen saat loppuu kun poistut vaikka kävelylle ja laitat numeronsa estoon loppupäiväksi tai kunnes tulet kotiin takasin. 

Niin. Kai se on kova kovaa vastaan laitettava. Mulla kyllä pettää hermo ensimmäisenä. Terap

 Ei se terapeutti oikeastaan tiedä, ainakaan kaikkea. On aika vaikeaa kuvailla tilanteita, koska terapeutti ei ole asunut autistin kanssa. Sitä jankkaamista ja saivartelua on vaikea kuvailla. Ja kun siihen eivät mitkään normaalin elämän ja ihmisen käytöksen lainalaisuudet päde. Ongelma on siinäkin, että se on perheterapia> ollaan siellä yhdessä ja kieli keskellä suuta saan sanoa sanottavani, koska tytär ei kestä mitään itseensä kohdistuvaa arvostelua.

Terapia on 'vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta' ja terapeutti ymmärtääkseni opiskellut enemmän kuin tavan psykoterapeutiksi, mutta ei hänellä hirveästi tunnu olevan ymmärrystä autismikirjosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Turvaruoka.

Laita sellaista ruokaa mitä nuori syö. Vaikka ranskiksia.

Mulla toinen syö lohta ja toinen kanaa. Niitä sitten on. Ja tonnikalaa ja seitiä. Ja salaattia. Perunaa. Yksinkertaisia keittoja. Leipää. Toisella toimii smoothie ja tuorepuuro, toisella banaani, porkkana ja paprika. 

Sitten muut ruoat pieninä annoksina, jäätelö ja suklaata. Sellaista on autismikirjon perheissä. Olen ajatellut aina niin, että kunhan kumpikin lapsi syö kaikista ruoka-aineryhmistä jotain. Vitamiineja otetaan ja kalkkia, omega 3 jne.

Vierailija
68/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan enää tiedä, mitä tehdä. Mikään ei johda mihinkään. Ja huoli siitä, kun ei syö. On ollut myös sairaalassa nenä- mahaletkussa syömättömyyden takia, eikä ole kaukana nytkään. 

Ja tällainen nuori on siis ns. muuttamassa omilleen?!? Toivottavastijohonkin tuettuun asumiseen tai vastaavaan. Miten voi osata hoitaa omaa kotiaan ja talouttaan, kun ei edes syöminen valmiista pöydästä onnistu? Ja arvatenkin veronmaksaja kustantaa sen omillaan asumisen, vai käykö nuori kenties töissä? 

No, se laitosasuminen tulisi moninkertaisesti kalliimmaksi. Ja jos hän asuisi vielä kotona pitempään, niin meitä olisi kaksi laitoksessa. 

Hänen ongelmansa kiertyvät siis syömiseen, muilla elämän osa-alueilla ongelmia ei siis ole. Mutta vaikuttaahan se syöminen isosti kaikkeen. Minä en vain pysty enää tekemään mitään hänen hyväkseen siinä asiassa. Hän kokeilkoon siipiään ja katsotaan mitä tapahtuu. Hänhän on siis normaalia älykkäämpi ja hoitaa asiansa itsenäisesti muutoin kuin syömisen osalta eli en usko, että muissa asioissa ongelmia tulee. Jos syöminen ei ala omillaan asuessakaan sujua, niin sitten pitää miettiä muita asumisratkaisuja. Hän muuttaa siis ihan tähän lähelle.

Kuntoutusrahaa hän saa ja opiskelijana asumistukea. Kaikki tähän mennessä saadut kuntoutusrahat hän on säästänyt, kahden vuoden ajalta, niistä riittää pitkälle ja lisäksi isoäiti on luvannut avustaa taloudellisesti ja minäkin tietenkin mahdollisuuksien mukaan.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla todettiin dissosiaatiohäiriö, kun lapseni oli teini. Olin niin ahdistunut siitä negatiivisuudesta ja jatkuvasta valituksesta, että lääkärin mukaan aivoni suojelivat itseään. Menin lääkäriin, kun ihmettelin, että miksi muisti menee ja kun lapsi tuli koulusta, niin toimin ihan tavallisesti, vastailin kysymyksiin, mutta olin silti jotenkin ihan pihalla, enkä esim. muistanut, mitä lapsi oli puhunut, vaikka olin ihan järkeviä vastaillut. Suorastaan pelkäsin sitä aina, kun lapsi tuli kotiin. Joko me riideltiin tai sitten olin tuossa tilassa. Lääkäri totesi tuon olevan ihan ns. normaalia stressaavassa tilanteissa, eikä siitä tarvinnut olla huolissaan. Kyllä erityislapsen vanhempi joutuu usein paljon kestämään.

Vierailija
70/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ihan samaa. Pelkään tyttäreni koulusta tuloa koska hän on niin synkkä, tyly ja ilkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä valmista itse vaan osta kaikki steriilinä, jos se että kosket ruokaan valmistaessa voi aiheuttaa ettei pysty syömään. 

Vierailija
72/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Älä valmista itse vaan osta kaikki steriilinä, jos se että kosket ruokaan valmistaessa voi aiheuttaa ettei pysty syömään. 

Osannee itse sanoa, jos näin on. Ja luultavasti tekisi ruokansa itse, jos se olisi ongelma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, meillä myös on lapsi autismin kirjolla ja syöminen vaikeaa (ei kuitenkaan noin vaikeaa kuin teillä). Teini ei vuosikausiin syönyt koulussa ollenkaan, oli kärttyinen ja mikään ei kelvannut. Lopulta hän suostui tekemään ruoka-ainelistan missä on asioita mitä hän syö (huom. ei ruokia). Joten hankin noita asioita kotiin mitä hän suostuu syömään ja päivästä riippuen hän syö niistä jotain. Yleensä listalla olevat asiat ovat tietyn merkkisiä (ei käy mikä tahansa vastaava) ja nämäkin vaihtelee. Toivon että tilanne helpottuu kun lapsi kasvaa.

Vierailija
74/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauhea tilanne. Ei taida omat keinot riittää. Oma omillaan asuva aikuiseni ei enää hallinnassani. Syö pelkkää makeaa, eikä  liiku eikä ulkoile. Valvoo yöt, nukkuu päivät. Käy nykyään huutamassa lääkäreille, että selvitettävä, miksi väsyttää. Elämäntapamuutosta hän ei halua harkita, koska se ei ole hänen mielestään ratkaisu. Ongelma itsekurin merkityksen hämärtyminen. Onko siihen hoitoa. Onko autisminkirjoon kuuluva ominaisuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja joku vielä väitti yhdessä ketjussa, että lasten saaminen pelkkää onnea ja autuutta.

Onneksi olen itse vela.

Vierailija
76/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, meillä myös on lapsi autismin kirjolla ja syöminen vaikeaa (ei kuitenkaan noin vaikeaa kuin teillä). Teini ei vuosikausiin syönyt koulussa ollenkaan, oli kärttyinen ja mikään ei kelvannut. Lopulta hän suostui tekemään ruoka-ainelistan missä on asioita mitä hän syö (huom. ei ruokia). Joten hankin noita asioita kotiin mitä hän suostuu syömään ja päivästä riippuen hän syö niistä jotain. Yleensä listalla olevat asiat ovat tietyn merkkisiä (ei käy mikä tahansa vastaava) ja nämäkin vaihtelee. Toivon että tilanne helpottuu kun lapsi kasvaa.

Olemme yrittäneet samaa, huonolla menestyksellä. Teimme yhdessä (ei mitenkään sopuisasti) viikon ruokalistan. Lapsen mielestä pitää olla lämmintä ruokaa. Se toimi muutaman päivän, sitten lapsi totesi, että ei hän pysty syömään ennalta päätettyä ruokaa, eikä suostunut enää suunnittelemaan listaa. En pysty pitämään jääkaapissa kaikkea, mitä hän voi haluta, enkä voi ostaa summamutikassa mitään arvelujeni perusteella, koska se menee aina väärin. Saimme ohjeeksi ostaa hänen toiveidensa mukaista ruokaa, mikä sinällään on outoa, mutta teimme niin. Käymme tyttären kanssa kaupassa. No, mutta jos koko Prismasta löytyy yksi tuote, mitä haluaa, niin aika vaikeaa on. Ja sitä yhtä hän haluaa syödä vain yhtenä päivänä. Välillä on kausia, jolloin jotain yhtä ruokaa menee viikkoja, mutta pääsääntöisesti ei. Kouluruokailussa ei käy.

Sanomattakin on selvää, että tyttären mielestä vika on minussa. Vaikka hän ei pysty nimeämään yhtään ruokalajia tai ruoka-ainetta, mitä söisi, niin mun pitäisi pystyä jotenkin maagisesti ehdottamaan jotain sopivaa. Jos en suostu luettelemaan, niin sitten jankutetaan niin kauan, että multa palaa hihat.

Ei tähän ratkaisua löydy. 

 

 

Vierailija
77/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saat hillittyä itsesi, kun muistat, että tämä ei ole henkilökohtaista ja teinillä on todennäköisesti itsellään paha olla. Jos hän on syömättömyyden takia sairaalaankin joutunut, niin hänellä on jotakin pahasti pielessä ja vaatii ulkopuolista apua. 

Itse olen aina nirsoilun kanssa mennyt sillä ajatuksella, että ei kukaan itseään nälkään tapa, mutta tuossa tilanteessa pitäisi kyllä jo hakea ammattiapua. Sitä odotellessa pitäisin teinin kanssa pienen perhepalaverin ja käytäisiin läpi sitä, että liittyykö syömättömyys makuun, tekstuuriin vai mihin. Jos saisi vähän listattua niitä hänelle "turvallisia" ruokia, niin olisi helpompi ottaa huomioon ruoanlaitossa. Ehkä jos hänet saisi jopa mukaan ruoanlaittoon, niin saattaisi innostua syömäänkin jos saa sellaisen kokemuksen, että pystyy itse enemmän vaikuttamaan siihen ruokaan.

Vierailija
78/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jännä miten nykyään 9/10 kersalla on joko autismi, adhd tai joku muu mt-ongelma.

Vierailija
79/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Saat hillittyä itsesi, kun muistat, että tämä ei ole henkilökohtaista ja teinillä on todennäköisesti itsellään paha olla. Jos hän on syömättömyyden takia sairaalaankin joutunut, niin hänellä on jotakin pahasti pielessä ja vaatii ulkopuolista apua. 

Itse olen aina nirsoilun kanssa mennyt sillä ajatuksella, että ei kukaan itseään nälkään tapa, mutta tuossa tilanteessa pitäisi kyllä jo hakea ammattiapua. Sitä odotellessa pitäisin teinin kanssa pienen perhepalaverin ja käytäisiin läpi sitä, että liittyykö syömättömyys makuun, tekstuuriin vai mihin. Jos saisi vähän listattua niitä hänelle "turvallisia" ruokia, niin olisi helpompi ottaa huomioon ruoanlaitossa. Ehkä jos hänet saisi jopa mukaan ruoanlaittoon, niin saattaisi innostua syömäänkin jos saa sellaisen kokemuksen, että pystyy itse enemmän vaikuttamaan siihen ruokaan.

Käymme terapiassa, hänellä on myös psykiatrian polin asiakkuus, sitä ennen kävimme perheneuvolassa. Olemme käyneet ravitsemusterapeutilla ja toimintaterapiassa ja fysioterapiassa. Hänellä oli tukihenkilö. Hän on ollut myös psykiatrisella osastolla. Mikään ei tähän syömisasiaan ole auttanut.

Teemme välillä ruokaa yhdessä. Silloin maistuu tai ei, mitään takeita siitä ei ole. Hän osaa leipoa ja tehdä ruokaa.

Vierailija
80/83 |
18.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat hillittyä itsesi, kun muistat, että tämä ei ole henkilökohtaista ja teinillä on todennäköisesti itsellään paha olla. Jos hän on syömättömyyden takia sairaalaankin joutunut, niin hänellä on jotakin pahasti pielessä ja vaatii ulkopuolista apua. 

Itse olen aina nirsoilun kanssa mennyt sillä ajatuksella, että ei kukaan itseään nälkään tapa, mutta tuossa tilanteessa pitäisi kyllä jo hakea ammattiapua. Sitä odotellessa pitäisin teinin kanssa pienen perhepalaverin ja käytäisiin läpi sitä, että liittyykö syömättömyys makuun, tekstuuriin vai mihin. Jos saisi vähän listattua niitä hänelle "turvallisia" ruokia, niin olisi helpompi ottaa huomioon ruoanlaitossa. Ehkä jos hänet saisi jopa mukaan ruoanlaittoon, niin saattaisi innostua syömäänkin jos saa sellaisen kokemuksen, että pystyy itse enemmän vaikuttamaan siihen ruokaan.

Käymme terapiassa, hänell

 

Hyvä, että teillä on apua.

Toivotan sulle voimia. Jos hän on tosiaan kesällä muuttamassa omilleen, niin kohta voit huokaista jo helpotuksesta ainakin sen osalta, että kotona ei ole niin raskas ilmapiiri. Nyt on hänellä ollut helppoa, kun on voinut pompotella ja komennella jotakuta muuta ottamaan huomioon omat erityistarpeensa. Kun hän joutuu ottamaan itse vetovastuuta omista syömisistään eikä voi ulkoistaa sitä kenellekään muulle, niin ehkä hänellekin alkaa avautumaan asiat vähän uudella tavalla.