Miten saan hillittyä itseni? Teini ärsyttää, enkä jaksa enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat rahaa niin osaako hän ostaa itse kaupasta mitä haluaa syödä?

Osaa, mutta ei halua mennä kauppaan. Kivempi raivota äidille, että ei ole mitään syömistä. Kysymyksessä siis ihan noin muuten fiksu lukiolainen, joka menestyy koulussa, ymmärtää rahan päälle, hoitaa asiansa, mutta syöminen, se on ollut ongelma aina, ihan vauvasta asti.

Ja autisti? Noin hyvin pärjäävä. Pitäisikö oikeasti olla aika iloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän omilleen pystyy lähtemään, jos hänen elämänsä on tuollaista? 

Ongelma on syöminen. Muuten hoitaa kaiken itsenäisesti ja säntillisesti. Tilanteemme on se, että en pysty häntä omilla rahoillani elättämään enää, kun hän täyttää 18, vaan hänen pitäisi osallistua kustannuksiin ja hän voisi kuntoutusrahan avulla, mutta hän ei halua maksaa minulle, joten vaihtoehtoja ei ole.

Millä rahalla se lapsi sitten elää. Ihan omituinen kuvio. 

Mieti, että sulla olisi näitä yhdessä huoneessa 20 ja tehtäväsi olisi opettaa niille novellianalyysin tekemistä tai yhtälöiden ratkaisua samalla kun perustelet, miksi ei voi koko ajan käydä vessassa tai olla myöhässä. Eli huonomminkin voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat rahaa niin osaako hän ostaa itse kaupasta mitä haluaa syödä?

Osaa, mutta ei halua mennä kauppaan. Kivempi raivota äidille, että ei ole mitään syömistä. Kysymyksessä siis ihan noin muuten fiksu lukiolainen, joka menestyy koulussa, ymmärtää rahan päälle, hoitaa asiansa, mutta syöminen, se on ollut ongelma aina, ihan vauvasta asti.

Ja autisti? Noin hyvin pärjäävä. Pitäisikö oikeasti olla aika iloinen. 

Olenkin, mutta tuo syömisasia on aika suuri ja vaikuttaa kaikkeen. Hän ei syö> ei nuku kunnolla> on väsynyt> on ärtynyt> kaikki tuntuu vaikealta> tiuskii ja kiukuttelee> ruoka ei maistu sitäkään vähää> on entistä väsyneempi>>>> Tilanteet menevät aina äärimmäisyyksiin ja täydelliseen umpisolmuun.

On myös äärimmäisen vaativa sekä itseään, että ympäristöään kohtaan.

Hyvänä päivänä kaikki vaikuttaa menneen kuitenkin hyvin ja koen onnistuneeni jotenkin, huonona päivänä koen olevani täysin pska äiti ja epäonnistuneeni täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän omilleen pystyy lähtemään, jos hänen elämänsä on tuollaista? 

Ongelma on syöminen. Muuten hoitaa kaiken itsenäisesti ja säntillisesti. Tilanteemme on se, että en pysty häntä omilla rahoillani elättämään enää, kun hän täyttää 18, vaan hänen pitäisi osallistua kustannuksiin ja hän voisi kuntoutusrahan avulla, mutta hän ei halua maksaa minulle, joten vaihtoehtoja ei ole.

Millä rahalla se lapsi sitten elää. Ihan omituinen kuvio. 

 Miten niin omituinen? Hän saa 700 euroa kuntoutusrahaa kuukaudessa. Kyllä siitä riittää elämiseen, ja siihen se on tarkoitettukin, ei diskorahaksi. Mutta kun hän täyttää 18, niin en saa enää asumistukea (olen osa-aikatyössä), koska hän saa kuntoutusrahaa. Rahani eivät riitä elättää meitä molempia.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, että sulla olisi näitä yhdessä huoneessa 20 ja tehtäväsi olisi opettaa niille novellianalyysin tekemistä tai yhtälöiden ratkaisua samalla kun perustelet, miksi ei voi koko ajan käydä vessassa tai olla myöhässä. Eli huonomminkin voisi olla.

Mutta et tee sitä kai 24/7?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee asioita jotka toimivat ja älä kyttää koko ajan kaikkea, kummallekin omaa tilaa ja omaa aikaa. Yritä selvittää selkeät ruoka-aineet kaupasta, pitääkö vai ei pidä jostain, käykö broileri valmiina entä peruna, jos joku ei toimi sitten ei sitä. Kirjoita ne ylös. Anna viikkoraha ja kuukausiraha. Omaan asuntoon tarvitaan enemmän. Sä selviät kesäkuuhun saakka hyvin. Ota korvatulpat jos ahdistaa, sano että keskityt omaan juttuun ja käske kirjoittaa paperille joskus lyhyesti asia.

Oon liikaa tehnyt tuota, että kysellyt. Ei auta. Tänään voi syödä tuota, huomenna ei. Terapeutti antoi ohjeeksi tarjota mitä itse haluan tehdä. Ei auta, ei syö ja jankkaaminen jatkuu. Jos lähden pois tilanteesta, niin soittaa ja lähettelee viestejä vaikka kuusi tuntia.

Ehkä sulla on ongelma, ettet tajua mitä toinen tarkoitt

" Mitä ruokaa on?"

"Jauhelihapihvejä"

"En syö. Mitä mä voin sitten syödä?"

"Ei ole muuta."

"Mä en taaskaan saa ruokaa. Nälkä."

Ja loputonta jankkaamista. Toinen vaihtoehto:

"Mitä ruokaa?"

"En tiedä vielä, mitä haluaisit?"

"En tiedä, auta miettimään."

*ehdotan lukemattomia vaihtoehtoja*

Mikään ei kelpaa, loputonta jankkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän autistinen lapsi on syönyt tällä viikolla lähes joka päivä pari Berliininmunkkia (kaupan paistopisteestä) ja oon antanut käydä todellakin niitä ostamassa jos kerran maistuu. Meillä ei ole nuori ikinä ollu sairaalassa letkuruokittavana, vaikka on alipainoinen, mutta syö kuitenkin mitä itse haluaa milloin haluaa, ei todellakaan noudateta mitään ruoka aikoja vaan sitte kun yhtään ruoka maistuu saa syödä silloin ja kyllä lähden itse kauppaan jos kysyy että saisko jotain tiettyä jäätelöä tai muuta.

Meilläkin autisti syö pelkkää makeaa, pitsaa ja karķkia. Erityisesti menee Aakkosia ja Fazerin sinistä, mikä ollaan rajoitettu nyt kolmeen levyyn päivässä. 

Meillä oli sama tuossa varhaisteini-iässä. Karkkia, sipsiä, limsaa meni, muuta ei. Sittemmin teininä hän tajusi itse, että tuo ei ole järkevää ja rajoitti herkut viikonloppuihin. Aika huonosti syö silti.

Jeesus millaisia ruokavalioita. Ei ole ihme, että nuoret lihoo, kun ties millä nepsynapsuverukkeella saa mättää pelkkää karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus millaisia ruokavalioita. Ei ole ihme, että nuoret lihoo, kun ties millä nepsynapsuverukkeella saa mättää pelkkää karkkia.

En tiedä muista, mutta veikkaan, että suurin osa autisteista on paremminkin alipainoisia kuin ylipainoisia...

No jos nuori on 17-18v. ja muuttamassa omilleen parin kkn päästä niin tossa vaiheessa sanoisin että nyt harjotellaan kesäkuuta varten ja ruokailut hoidetaan kuten siitä alkaen olisi. Eli jos muuttaa omilleen niin antaisin suunnilleen tulevan ruokaan kkssa saamansa summan käteen kuun vika pv josta hoitaisi sitten itse kkn ruuat ja söisi mitä syö. Jos on muuttamassa asuntolaan niin sitten vaa laittasin mitä laittasin, kuten asuntoloiden ruoka on mitä sattuu olemaan, ja söisi sit tai on syömättä. Ei se nälkään kuole vaikka olis kesäkuuhun asti syömättä ja varmaan jossain vaiheessa jokin maistuu sitä ennen. Jankkaamisen saat loppuu kun poistut vaikka kävelylle ja laitat numeronsa estoon loppupäiväksi tai kunnes tulet kotiin takasin. 

Luinki että saa kuntoutusrahaa. Sitten asia on selvä, ilmoitat että huomisesta lähtien teillä on eri ruuat. Teini ostaa kuntoutusrahallaan omat ruokansa, laittaa ne ja syö, ja sä omasi. Jos ymmärsin oikein niin tää teini on 2kk vajaa 18v jolloin voit ruokailun vaikeudet huomioonottaen toimia noin. Ellei osaa käydä kaupassa, kokata tai ruokarytmistä huolehtia niin näitä voit opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

No jos nuori on 17-18v. ja muuttamassa omilleen parin kkn päästä niin tossa vaiheessa sanoisin että nyt harjotellaan kesäkuuta varten ja ruokailut hoidetaan kuten siitä alkaen olisi. Eli jos muuttaa omilleen niin antaisin suunnilleen tulevan ruokaan kkssa saamansa summan käteen kuun vika pv josta hoitaisi sitten itse kkn ruuat ja söisi mitä syö. Jos on muuttamassa asuntolaan niin sitten vaa laittasin mitä laittasin, kuten asuntoloiden ruoka on mitä sattuu olemaan, ja söisi sit tai on syömättä. Ei se nälkään kuole vaikka olis kesäkuuhun asti syömättä ja varmaan jossain vaiheessa jokin maistuu sitä ennen. Jankkaamisen saat loppuu kun poistut vaikka kävelylle ja laitat numeronsa estoon loppupäiväksi tai kunnes tulet kotiin takasin. 

Niin. Kai se on kova kovaa vastaan laitettava. Mulla kyllä pettää hermo ensimmäisenä. Terapeutin mukaan en saisi kuitenkaan poistua tilanteista, koska lapsi on jotain vailla, kun jankkaa. Toisaalta nämä riitatilanteethan eivät siis lopu ikinä (vaikka poistuisin paikalta), vaan kaunaa kannetaan siihen asti, että MINÄ olen pyytänyt anteeksi, riippumatta siitä mitä tytär on tehnyt tai sanonut. Sitten vähän uhkaillaan itsemurhalla, niin kyllä äiti taas matelee.

Laita se laitokseen

Otan osaa. En osaa auttaa. Omat teinit ei ole kirjolla, joten kaikki on ihan helppoa. Kerron heille joka päivä, että ovat ihania ja rakkaita. <3 Muistatko myös nostaa esiin nuoren hyviä puolia ja vahvuuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän omilleen pystyy lähtemään, jos hänen elämänsä on tuollaista? 

Ongelma on syöminen. Muuten hoitaa kaiken itsenäisesti ja säntillisesti. Tilanteemme on se, että en pysty häntä omilla rahoillani elättämään enää, kun hän täyttää 18, vaan hänen pitäisi osallistua kustannuksiin ja hän voisi kuntoutusrahan avulla, mutta hän ei halua maksaa minulle, joten vaihtoehtoja ei ole.

Millä rahalla se lapsi sitten elää. Ihan omituinen kuvio. 

 Miten niin omituinen? Hän saa 700 euroa kuntoutusrahaa kuukaudessa. Kyllä siitä riittää elämiseen, ja siihen se on tarkoitettukin, ei diskorahaksi. Mutta kun hän täyttää 18, niin en saa enää asumistukea (olen osa-aikatyössä), koska hän saa kuntoutusrahaa. Rahani e

Miten hän pärjää yksin? Toiminnanohjaus tuntuu olevan sekaisin.  700 € ruokaan kaikkeen arjentarpeisiin sekä vuokraan ei ole paljon. 

Ap, on parempi että lapsi saa totutella ja harjoitella kotona muutaman kuukauden vastuunottamista ruokailusta, kuin että se että todellisuus iskee vasten kasvoja kun hän on yksin omassa asunnossaan. Jos haluat tulla puolitiehen vastaan, voit sanoa että maksat puolet hänen ruokarahoistaan ja hän puolet nyt kun hän vielä asuu kotona. Sen jälkeen hän muuttaa pois kotoa, hän saa vastata niistä kokonaan. Tarjoudu menemään mukaan kauppaan ja neuvomaan ruuanlaitossa, mutta tee selväksi että nyt hän harjoittelee vastuuta omasta ruokailustaan ja hoitaa sen itse. Ja voi käydä kaupassa vaikka joka päivä ja hankkia sen mitä haluaa. Ja voit sanoa että teet kotona ruokaa joka päivä, joten sitäkin saa syödä jos haluaa, mutta vastuu on yksin hänellä, niin kuin on silloin kun hän asuu itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän omilleen pystyy lähtemään, jos hänen elämänsä on tuollaista? 

Ongelma on syöminen. Muuten hoitaa kaiken itsenäisesti ja säntillisesti. Tilanteemme on se, että en pysty häntä omilla rahoillani elättämään enää, kun hän täyttää 18, vaan hänen pitäisi osallistua kustannuksiin ja hän voisi kuntoutusrahan avulla, mutta hän ei halua maksaa minulle, joten vaihtoehtoja ei ole.

Millä rahalla se lapsi sitten elää. Ihan omituinen kuvio. 

 Miten niin omituinen? Hän saa 700 euroa kuntoutusrahaa kuukaudessa. Kyllä siitä riittää elämiseen, ja siihen se on tarkoitettukin, ei diskorahaksi. Mutta kun hän täyttää 18, niin en saa enää asumistukea (olen osa-ai

Toiminnanohjaus on puutteellista ainoastaan, mitä tulee syömiseen. Hän herää itsenäisesti, lähtee kouluun, tekee läksyt, lukee kokeisiin, peseytyy ja niin edelleen ihan itse. Osaa tehdä ruokaa ja siivota, joskaan intoa näihin ei ole. 

Hän saa lisäksi asumistukea ja hänellä on säästöjä. Lisäksi isoäiti avustaa. Selvää on, että saman katon alle me emme enää mahdu, eikä se ole mun halustani kiinni, joten kokeilkoot siipiään.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan enää tiedä, mitä tehdä. Mikään ei johda mihinkään. Ja huoli siitä, kun ei syö. On ollut myös sairaalassa nenä- mahaletkussa syömättömyyden takia, eikä ole kaukana nytkään. 

Ja tällainen nuori on siis ns. muuttamassa omilleen?!? Toivottavastijohonkin tuettuun asumiseen tai vastaavaan. Miten voi osata hoitaa omaa kotiaan ja talouttaan, kun ei edes syöminen valmiista pöydästä onnistu? Ja arvatenkin veronmaksaja kustantaa sen omillaan asumisen, vai käykö nuori kenties töissä? 

Mikset prkl kasvattanu sitä pentuusi? Taitaa olla äpä rä kun isästä ei mainita mitään?