Valehdeltiinko minulle?
Mies halusi lopettaa pitkän suhteen vedoten isoihin ongelmiin joita tuli hänen elämäänsä kerralla hyvin lyhyessä ajassa. Nämä todellisia ongelmia, ei keksittyjä. Ei liity terveyteen vaan talouteen ja hänen läheistensä pahoihin ongelmiin joista mieskin vastuussa (lapset, vanhemmat).
Nämä ongelmien uhkat olleet ovat tiedossa jo kuukausia ja nyt rytinällä tuli hänelle kaikki päällensä ja toki vaatii voimia ne selvittää, mutta ei ylitsepääsemättömiä.
Suhde ollut hyvin läheinen ja kaikesta on voitu puhua. Hyvin tiivis yhteys. Nyt mies totesi pienen eripuran jälkeen (mitätön asia ja suhteeton reaktio siihen ja eripura ennen näitä tapahtumia) ettei halua jatkaa suhdetta vaikeuksiensa takia. Tuo eripura oli siis täysin mitättömästä asiasta joka olisi kyllä siivuutettu, joten se ei ole syynä.
Eikö yleensä juuri vaikeuksissa tukeutuisi toisen apuun, jota tarjosin kun kuulin häneltä ongelmista eikä toteaisi, ettei jaksa suhdetta kun omaan elämään tuli isoja ongelmia.
Onko teistä tässä jotain mikä ei oikein realistista? Oliko vain shokin aiheuttama reaktio? Eikö yleensä olisi onni kun siinä tilanteessa on asioissa tukeva ihminen elämässä?
Kommentit (6)
Minä jättäydyn yksin elämäni kriisi hetkissä, en halua muiden sääliä enkä apuja.
Intro oon muutenkin
Kysy siltä mieheltä, ei nyt välttämättä kyllä valehdellut. Ehkä et ole avuksi vain päinvastoin haitaksi.
Jos mies haluaa lopettaa suhteen, niin hän haluaa. Syyllä (tai tekosyyllä) ei ole mitään väliä.
Sun pitää nyt vaan sopeutua. Väkisin ei voi olla suhteessa kenenkään kanssa.
Mies ei ole sinulle mitään velkaa. Hänellä on peruslakiin perustuva itsemääräämisoikeus lopettaa suhde, kun hän sitä haluaa.
Joskus ihmiset reagoivat liian kiivaasti ja purkavat paineet läheisiinsä. Voit tietysti kerran avata oven ja varmistaa, halusiko hän oikeasti erota vai oliko se vain ylilyönti. Mutta usko sitten kerrasta.
Oon pahoillani.
Hän on jo pitempään halunnut lopettaa suhteen, tilanne oli vain viimeinen pisara. Se tekee kipeää sinulle, mutta ei auta kuin jatkaa matkaa. Koeta tehdä asioita, joista pidät, tapaa ihmisiä ja pidä yllä rutiineja, niin suru hälvenee pikkuhiljaa.