Onks normaalia, että jonkun lapsi ärsyttää niin paljon, että järki lähtee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kemiakysymys onkin mielenkiintoinen. Kukaan ei odota, että tykkäät kaikista aikuisista, kaikkien kanssa ei kemiat vaan kohtaa. Mutta pitääkö aikuisen aina tykätä kaikista lapsista?

Tästä lapsesta tiedän, että raivo ei liity mitenkään meidän läsnäoloon, vaan sitä on koko ajan. Lapsi ei kuitenkaan ihan selvästi pidä musta, ja se on ihan ok. Eipä sitä itsekään lapsena niin kaikista aikuisista tykännyt. Hän aistii varmasti sen, että mä komentaisin häntä paljon kovemmin, jos olisi omani. En hyväksyisi hänen käytöstään. Ap

Hmm. Jos ymmärsin oikein, lapsi on vasta kolme vuotias..? Eli tosi pieni. Kehityksellisesti lapsi ei tuossa iässä osaa vielä välttämättä nähdä ihmisiä kuin hyvin mustavalkoisesti hyvänä tai pahana. Ei ole välimuotoja. Olet joskus komentanut lasta. Millainenhan tuo tilanne on ollut

Vaikuttaa siltä, että sua oikeasti ärsyttää sun kaverin kasvatustyyli ja siirrät sen inhon lapsene. Joka tapauksessa lapsi ei sulle tahalleen ole inhottava ja aikuisena sun pitää se sisäistää ja ymmärtää ottaa vaikka etäisyyttä. Joten ei sun ole mikään pakko olla yhteyksissä, mutta ei se lapsen syy ole ja ihan turha hakea sille sosiaalista hyväksyntää koska lapsi on inhottava. 

Vierailija kirjoitti:

Missä menee raja sen suhteen, kuinka paljon huonoa käytöstä pitää jaksaa suvaita, ymmärtää ja "mentalisoida" lähellään? Saako ihminen rajata sitä, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä? Saako silloin, jos kyseessä on lapsi?

Ei tarvitse suvaita, jos ei halua. Mutta silloin tulisi ymmärtää, että syy on itsessä, eikä lapsessa joka on vasta oppimassa elämän ensiaskeleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kemiakysymys onkin mielenkiintoinen. Kukaan ei odota, että tykkäät kaikista aikuisista, kaikkien kanssa ei kemiat vaan kohtaa. Mutta pitääkö aikuisen aina tykätä kaikista lapsista?

Tästä lapsesta tiedän, että raivo ei liity mitenkään meidän läsnäoloon, vaan sitä on koko ajan. Lapsi ei kuitenkaan ihan selvästi pidä musta, ja se on ihan ok. Eipä sitä itsekään lapsena niin kaikista aikuisista tykännyt. Hän aistii varmasti sen, että mä komentaisin häntä paljon kovemmin, jos olisi omani. En hyväksyisi hänen käytöstään. Ap

Hmm. Jos ymmärsin oikein, lapsi on vasta kolme vuotias..? Eli tosi pieni. Kehityksellisesti lapsi ei tuossa iässä osaa vielä välttämättä nähdä ihmisiä kuin hyvin mustavalkoisesti hyvänä tai pahana. Ei ole välimuotoja. Olet joskus

Niin, voiks lapsi olla ikävä? Voiko niin koskaan sanoa? Lasta pitäisi aina rakastaa ja kemioiden kohdata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä menee raja sen suhteen, kuinka paljon huonoa käytöstä pitää jaksaa suvaita, ymmärtää ja "mentalisoida" lähellään? Saako ihminen rajata sitä, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä? Saako silloin, jos kyseessä on lapsi?

Ei tarvitse suvaita, jos ei halua. Mutta silloin tulisi ymmärtää, että syy on itsessä, eikä lapsessa joka on vasta oppimassa elämän ensiaskeleita.

Tää ei oo normaali lapsi. Kyse ei ole normaalista uhmasta ja kasvusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä menee raja sen suhteen, kuinka paljon huonoa käytöstä pitää jaksaa suvaita, ymmärtää ja "mentalisoida" lähellään? Saako ihminen rajata sitä, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä? Saako silloin, jos kyseessä on lapsi?

Ei tarvitse suvaita, jos ei halua. Mutta silloin tulisi ymmärtää, että syy on itsessä, eikä lapsessa joka on vasta oppimassa elämän ensiaskeleita.

Tää ei oo normaali lapsi. Kyse ei ole normaalista uhmasta ja kasvusta. Ap

Määrittele normaali lapsi. Eihän sellaista olekaan.

Mä kerton nyt sen verran, että lapsi on jo kohta 5-vuotias, ei pikkutaapero. Alkuun nähtiin harvoin, koska oltiin eri paikkakunnilla. Viimeiset vuodet lähempänä. Ap

Minä ainakin rajasin tekemisiä sen verran, että en joutunut olemaan paljon miesystäväni lapsen kanssa ja omat lapseni eivät juuri lainkaan, koska kärsivät siitä niin selvästi. Eivät esim. voineet nukkua kunnolla viikonloppuna, kun miehen lapsi kiljui yms. Osallistuin itse joihinkin tekemisiin, joitten ajattelin olevan kivoja lapselle, mutta vältin useimmat. Melkein aina oli todella hankalaa. Lapsi rauhoittui vähän vain jonkin ruudun ääreen, mutta metelöi silloinkin, huuteli toisiin huoneisiin yms. Yhteisen ajan jälkeen olin aivan loppu. 

Se on aikamoinen tabu, ettei tykkää kaikista lapsista. Pitäis vaan rakastaa kaikkia vaikka ne potkis sua ja sylkis päälle. Mentalisaatiota, mentalisaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Se on aikamoinen tabu, ettei tykkää kaikista lapsista. Pitäis vaan rakastaa kaikkia vaikka ne potkis sua ja sylkis päälle. Mentalisaatiota, mentalisaatiota.

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aikamoinen tabu, ettei tykkää kaikista lapsista. Pitäis vaan rakastaa kaikkia vaikka ne potkis sua ja sylkis päälle. Mentalisaatiota, mentalisaatiota.

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia. 

Mutta seuraako ymmärtämisestä aina myös halu olla sellaisen ihmisen kanssa, joka potkii ja sylkee?

Kyllä minua alkaa vituttaa ärsyttävät lapset. Siis sellaiset jotka vaikka kiusaa. Joskus tuntuu, että jotkut syntyy nartuiksi. Pojissa kusipäiksi. Mutta sitten muistan että he ovat kuitenkin vain lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aikamoinen tabu, ettei tykkää kaikista lapsista. Pitäis vaan rakastaa kaikkia vaikka ne potkis sua ja sylkis päälle. Mentalisaatiota, mentalisaatiota.

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia. 

Mutta seuraako ymmärtämisestä aina myös halu olla sellaisen ihmisen kanssa, joka potkii ja sylkee?

ei ole pakko olla, mutta olisi hyvä sisäistää mistä se haluamattomuus kumpuaa ja ymmärtää, että lapsi on siihen itsessään syytön ja ei tahalleen sua potki ja sylje. Siellä on taustalla jokin hätä. Ei tosiaan ole sun velvollisuus sitä hätää kuunnella, mutta ei myöskään ole oikein lasta kohtaan kuitata hänet hankalaksi ja inhottavaksi lapseksi. 

Miksi te edes näette, kun ette pysty mitään puhumaan? Ongelma ei ole se lapsi vaan sun kaveri. Ei hän nyt ole sulle kiva kaveri enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aikamoinen tabu, ettei tykkää kaikista lapsista. Pitäis vaan rakastaa kaikkia vaikka ne potkis sua ja sylkis päälle. Mentalisaatiota, mentalisaatiota.

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia. 

Mutta seuraako ymmärtämisestä aina myös halu olla sellaisen ihmisen kanssa, joka potkii ja sylkee?

ei ole pakko olla, mutta olisi hyvä sisäistää mistä se haluamattomuus kumpuaa ja ymmärtää, että lapsi on siihen itsessään syytön ja ei tahalleen sua potki ja sylje. Siellä on taustalla jokin hätä. Ei tosiaan ole sun velvollisuus sitä hätää kuunnella, mutta ei myöskään ole oikein lasta kohtaan kuitata hänet hankalaksi ja inhottavaksi lapseksi. 

Juu. Lapsi ei ole hirveä, mutta hänen käytöksensä on. Hänellä on joku hätänä, ja toivon, että saa apua. Ja: niin kauan kuin hän käyttäytyy nykyisellä tavalla, en halua olla hänen lähellään. Ja jos käytös ei muutu, hän tulee kokemaan tämän toistuvasti elämänsä aikana: ihmiset eivät halua olla sellaisen kanssa, joka ei ole kiva. Ap

Lapsen kavereista on se hyvä puoli, että tajuaa miten helppo oma lapsi kuitenkin on erinäisistä ärsyttävistä toimistaan huolimatta. Lisäksi kun lapsi leikkii kavereiden kanssa, niin minua ei tarvita kuin valvojana ja voin vaikka roikkua netissä.

Eniten nykyään ärsyttää se, että lapset on nostettu jalustalle ja ne saa ihan rauhassa häiriköidä vaikka ,kun yrittää keskustella aikuisten kesken.  Ei sanota, että nyt menet omiin hommiin , aikuiset juttelee. Annetaan niiden päsmäröidä ja koko kyläily menee siihen, että tenavat saa keskeyttää ja ne on pääroolissa koko ajan.

Ei ollut ennen noin ja minä ainakin käskin tenavat omiin leikkeihinsä , jos olin kylässä niiden kanssa tai oli vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vihata jonkun lasta vain siksi, että sillä on hankala ikävaihe menossa. Vähän ymmärrystä ja armoa. Empatiaa. 

Ei ole vaihe, on ollut alusta saakka tauotta tätä, ja tulee jatkumaan, koska rajoja ei ole. Tää on tosi erilaista kuin esim normaalit uhmakaudet. Ap

Sillä on ehkä joku diagnoosi, eivät vain ole kertoneet.

Jos taas vanhemmat vain on päättäneet olla mitenkään kasvattamatta, ehkei kannata tapailla. En ainakaan pystyisi itse - olisi liian erilainen näkemys näin tärkeässä asiassa.

Ongelmana on sun kaveri, ei lapsi. Mistä edes keskustelette, jos ja kun maailmankuvanne on noin erilaiset, että se heijastuu jo näinkin isoihin eroihin lastenkasvatuksessa? 

 

Tosi monet vanhemmat on ymmärtäneet tunnekasvatuksen väärin. Loputtomasti ymmärretään ja tulkitaan sitä lapsen käytöstä, että voivoi kun sua nyt väsyttää ja siksi lyöt. Ei tuo ole tunnekasvatusta, vaan lapsen tunteiden ylikävelemistä, ei anneta lapselle itselle tilaa käsitellä tunteita vaan kaikki tulee ulkoapäin sanoitettuna ja kaavoitettuna käytösmallina valmiina. Ja ehdottomasti tulisi tehdä selväksi, että vaikka kuinka ärsyttäisi/mitä tahansa, niin jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja sen rikkomisesta seuraa rangaistus. On karhunpalvelus loputtomasti mukaymmärtää ilman, että oikeasti ymmärretään ja asetutaan siihen lapsen maailmankuvaan. Rajat on rakkautta, ja turvallisten rajojen sisällä lapsi saa harjoitella turvallisesti tunnetaitoja ikätasoisesti. Meni nyt ohi aiheen, mutta menkööt.

Lapset ovat myös ihmisiä. Jotkut ovat kivoja ja jotkut ärsyttäviä. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. En itsekään pidä kaikista lapsista vain siksi, että ne ovat lapsia. Yritän vain sietää ja välttää heidän triggeröintiään.

Itse olen todennut, että niillä ärsyttävillä lapsilla ilmenee myöhemmin jokin neurologinen poikkeavuus. 

Auttaisiko sietämään lasta paremmin, kun ajattelet, että hän ei ole terve, eikä vain huonosti kasvatettu?

Lapsen vanhemmilla on kuitenkin pidempi kokemus kuin sinulla, miten juuri kyseisen lapsen kanssa tulee juttuun.

Ap:tä häiritsee kun lapsi rääkyy ja itse teke samaa lapselle (sanoi komentavansa, mutta mitä oikeasti tapahtui, huusiko käskynsä?)

Lasta voi ohjata pois kielletystä ihan vaikka kuiskjaamalla ja hymyllä. Kokeilisit ap joskus.