Onks normaalia, että jonkun lapsi ärsyttää niin paljon, että järki lähtee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

taitaa olla tabu tää lapsen inhoominen. En inhoa silloin, kun lapsi on hyvällä tuulella.

Ei nykyään näillä trollipalstoilla muusta puhutakaan kuin kuinka syvää inhoa muka tunnetaan äitejä ja lapsia kohtaan.

Vittulol... About 99% keskusteluista on persutrollausta kylläkin mutta ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on tällainen oletus että kaikista lapsista täytyisi pitää? Onhan meillä kaikilla oikeis valita kenestä pitää ja kenestä ei, iästä riippumatta. Eihän kukaan pidä raivoavista ja huutavista aikuisistakaan, miksi lapsista olisi pakko? Kuka meille tämän pakon muka asettaa?

Juuri tämä! Jotenkin se vaan tuntuu aika nololta jos joku lapsi ärsyttää ihan tolkuttomasti. Mutta onhan se aikamoinen sosiaalinen ongelma, kun aiemmin tiivis yhteydenpito muuttuu verukkeiden keksimiseksi, että miksi ei nytkään voida nähdä. Eihän sitä nyt voi sanoa suoraan, että sori mutta mä en kestä sun lasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollista on sekin, että "kemiat eivät kohtaa". Lapsi voi villiintyä jonkun tietyn ihmisen surassa tavallista enemmän, jolloin käytös muuttuu rasittavaksi.

 

Meillä esiintyi tätä. Yhden tuttavapariskunnan seurassa lapsesta tuli ihan mahdoton, heidän vierailujen aikaan meno oli yhtä pelleilyä. Muiden vieraiden käydessä tätä ei ollut _ikinä_. En tajua edelleenkään mikä tuon aiheutti. 

Lapset yrittävät joskus "tehdä vaikutuksen" tykkäämiinsä ihmisiin aloittamalla pelleilyn. Haluavat kyseisten ihmisten huomion. 

Haluavat ja haluavat. Kaikki täytyy lapselle näköjään sallia, kun jotain haluaa. Viis muiden ihmisten tunteista ja omasta tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollista on sekin, että "kemiat eivät kohtaa". Lapsi voi villiintyä jonkun tietyn ihmisen surassa tavallista enemmän, jolloin käytös muuttuu rasittavaksi.

 

Meillä esiintyi tätä. Yhden tuttavapariskunnan seurassa lapsesta tuli ihan mahdoton, heidän vierailujen aikaan meno oli yhtä pelleilyä. Muiden vieraiden käydessä tätä ei ollut _ikinä_. En tajua edelleenkään mikä tuon aiheutti. 

Lapset yrittävät joskus "tehdä vaikutuksen" tykkäämiinsä ihmisiin aloittamalla pelleilyn. Haluavat kyseisten ihmisten huomion. 

Haluavat ja haluavat. Kaikki täytyy lapselle näköjään sallia, kun jotain haluaa. Viis muiden ihmisten tunteista ja omasta tilasta.

Enhän minä siihen ottanut mitään kantaa, et pitääkö pelleily sallia vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on tällainen oletus että kaikista lapsista täytyisi pitää? Onhan meillä kaikilla oikeis valita kenestä pitää ja kenestä ei, iästä riippumatta. Eihän kukaan pidä raivoavista ja huutavista aikuisistakaan, miksi lapsista olisi pakko? Kuka meille tämän pakon muka asettaa?

Juuri tämä! Jotenkin se vaan tuntuu aika nololta jos joku lapsi ärsyttää ihan tolkuttomasti. Mutta onhan se aikamoinen sosiaalinen ongelma, kun aiemmin tiivis yhteydenpito muuttuu verukkeiden keksimiseksi, että miksi ei nytkään voida nähdä. Eihän sitä nyt voi sanoa suoraan, että sori mutta mä en kestä sun lasta. Ap

Joo tottakai saa ärsyttää. Se on ihan normaali reaktio. Itse yritän nykyään vaan miettiä, että jokaisen käytös johtuu jostakin. Ärsytys vähenee, kun tajuaa että tuollakin lapsella on joku hätänä. Oli se sitten vanhemmuudesta johtuvaa tai jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on tällainen oletus että kaikista lapsista täytyisi pitää? Onhan meillä kaikilla oikeis valita kenestä pitää ja kenestä ei, iästä riippumatta. Eihän kukaan pidä raivoavista ja huutavista aikuisistakaan, miksi lapsista olisi pakko? Kuka meille tämän pakon muka asettaa?

Juuri tämä! Jotenkin se vaan tuntuu aika nololta jos joku lapsi ärsyttää ihan tolkuttomasti. Mutta onhan se aikamoinen sosiaalinen ongelma, kun aiemmin tiivis yhteydenpito muuttuu verukkeiden keksimiseksi, että miksi ei nytkään voida nähdä. Eihän sitä nyt voi sanoa suoraan, että sori mutta mä en kestä sun lasta. Ap

Joo tottakai saa ärsyttää. Se on ihan normaali reaktio. Itse yritän nykyään vaan miettiä, että jokaisen käytös johtuu jostakin. Ärsytys vähenee, kun tajuaa että tuollakin lapsella on joku hätänä. Oli se s

Nykyään aika monella lapsella tuntuu olevan joku hätänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on tällainen oletus että kaikista lapsista täytyisi pitää? Onhan meillä kaikilla oikeis valita kenestä pitää ja kenestä ei, iästä riippumatta. Eihän kukaan pidä raivoavista ja huutavista aikuisistakaan, miksi lapsista olisi pakko? Kuka meille tämän pakon muka asettaa?

Juuri tämä! Jotenkin se vaan tuntuu aika nololta jos joku lapsi ärsyttää ihan tolkuttomasti. Mutta onhan se aikamoinen sosiaalinen ongelma, kun aiemmin tiivis yhteydenpito muuttuu verukkeiden keksimiseksi, että miksi ei nytkään voida nähdä. Eihän sitä nyt voi sanoa suoraan, että sori mutta mä en kestä sun lasta. Ap

Joo tottakai saa ärsyttää. Se on ihan normaali reaktio. Itse yritän nykyään vaan miettiä, että jokaisen käytös johtuu jostakin. Ärsytys vähenee, kun tajuaa että tuollakin lapsella on joku hätänä. Oli se s

Toi on musta hyvä näkökulma, ja tolla oon koittanut tässä useamman vuoden itseäni psyykata. Nyt vaan taisi tulla se raja vastaan, että johtui kauhea käytös nyt ihan mistä tahansa, mä en jaksa enkä halua enää viettää sekuntiakaan vähästä vapaa-ajastani katsellen ja kuunnellen sitä jatkuvaa huutoa ja raivoa. Se ei vaan ole kivaa, ja mä teen mielummin esimerkiksi viikonloppuisin jotain, mikä oikeasti piristää ja ilahduttaa.  Ap

Lapset ovat ihmisiä, eikä kukaan pidä aivan kaikista ihmisistä. On siis normaalia, ettei myöskään aivan jokaisen lapsen kanssa klikkaa.

Ota etäisyyttä. Äiti tajuaa tai on tajuamatta (todennäköisempi vaihtoehto). Ei ole sinun asiasi joutua kärsimään jonkun kasvatuksen puutteen tuloksesta.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna lapsi tarvitsisi musta psykiatrista apua. Hän on pahalla päällä mm. siksi, että ei uhmakkuuksissaan esimerkiksi suostu syömään ja sekoilee kaikki yötkin. On väsynyt ja nälkäinen. Mitään fyysistä sairautta hänellä ei ole. Ap

Oletko kysynyt ystävältäsi, miten jaksaa lapsen kanssa? Jotenkin sitä kautta voisi ehdottaa vaikka kasvatusneuvolaa. 

Arvaapa, millaiset on koulun henkilökunnan tunteet tiettyjen oppilaiden kohdalla. Suunnilleen toivoo, että tietyt jäisivät auton alle tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna lapsi tarvitsisi musta psykiatrista apua. Hän on pahalla päällä mm. siksi, että ei uhmakkuuksissaan esimerkiksi suostu syömään ja sekoilee kaikki yötkin. On väsynyt ja nälkäinen. Mitään fyysistä sairautta hänellä ei ole. Ap

Oletko kysynyt ystävältäsi, miten jaksaa lapsen kanssa? Jotenkin sitä kautta voisi ehdottaa vaikka kasvatusneuvolaa. 

 

Joo, olen ottanut puheeksi varovasti. Suuttui. Ap

Mentalisaatio on tärkeä taito ja sitä sopisi opetella jokaisen aikuisen vaikka ei omia lapsia olisikaan. Ei ole normaalia aikuisen käytöstä inhoamalla inhota lasta ja vielä jotenkin perustella sitä itselle ihan hyväksyttäväksi käytökseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Toi kemiakysymys onkin mielenkiintoinen. Kukaan ei odota, että tykkäät kaikista aikuisista, kaikkien kanssa ei kemiat vaan kohtaa. Mutta pitääkö aikuisen aina tykätä kaikista lapsista?

Tästä lapsesta tiedän, että raivo ei liity mitenkään meidän läsnäoloon, vaan sitä on koko ajan. Lapsi ei kuitenkaan ihan selvästi pidä musta, ja se on ihan ok. Eipä sitä itsekään lapsena niin kaikista aikuisista tykännyt. Hän aistii varmasti sen, että mä komentaisin häntä paljon kovemmin, jos olisi omani. En hyväksyisi hänen käytöstään. Ap

Hmm. Jos ymmärsin oikein, lapsi on vasta kolme vuotias..? Eli tosi pieni. Kehityksellisesti lapsi ei tuossa iässä osaa vielä välttämättä nähdä ihmisiä kuin hyvin mustavalkoisesti hyvänä tai pahana. Ei ole välimuotoja. Olet joskus komentanut lasta. Millainenhan tuo tilanne on ollut..? Selkeästi lapsi yhdistää sinut nyt pahaan ja kokee ehkä ahdistusta seurassasi. Tilannetta ruokki se että itse suhtaudut lapseen negatiivisesti. Kyllä lapset aistivat jo todella hyvin muiden tunteita. Voi myös olla ettei lapsi sinua vihaa vaan sinä projisoit omia tunteitasi hänestä. Puhut aika jyrkösti kovin pienestä lapsesta. Ehkä hänen takiaan ystävällesi ei ole enää sinulle aikaa? Mistä tiedät että lapsi käyttäytyy noin myös silloin kun sinä et ole paikalla?

Lapset ovat ihmisiä. Kukaan ei pidä kaikista ihmisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kemiakysymys onkin mielenkiintoinen. Kukaan ei odota, että tykkäät kaikista aikuisista, kaikkien kanssa ei kemiat vaan kohtaa. Mutta pitääkö aikuisen aina tykätä kaikista lapsista?

Tästä lapsesta tiedän, että raivo ei liity mitenkään meidän läsnäoloon, vaan sitä on koko ajan. Lapsi ei kuitenkaan ihan selvästi pidä musta, ja se on ihan ok. Eipä sitä itsekään lapsena niin kaikista aikuisista tykännyt. Hän aistii varmasti sen, että mä komentaisin häntä paljon kovemmin, jos olisi omani. En hyväksyisi hänen käytöstään. Ap

Hmm. Jos ymmärsin oikein, lapsi on vasta kolme vuotias..? Eli tosi pieni. Kehityksellisesti lapsi ei tuossa iässä osaa vielä välttämättä nähdä ihmisiä kuin hyvin mustavalkoisesti hyvänä tai pahana. Ei ole välimuotoja. Olet joskus komentanut lasta. Millainenhan tuo tilanne on ollut..? Selkeästi lapsi yhdistää sinut nyt pahaan ja

Tiedän että lapsi käyttäytyy noin aina, koska hänen äitinsä kertoo siitä jatkuvasti. Se komennustilanne oli sellainen, että lapsen äiti oli kauempana, ja lapsi löi omaa lastani. Oli pakko komentaa. Mutta tiedän, että teen sen vähemmän pehmeästi kuin mihin hän on tottunut (et saa lyödä vs. voi sentään, sä olet varmasti väsynyt ja nälkäinen ja sua harmittaa...)

Mulla on täysin ok, jos lapsi ei tykkää musta, ja oon vuorovaikutuksessa hänen ehdoillaan. Mutta kysymys onkin, että onko mulla aikuisena velvollisuus käyttää näin paljon aikaa ja energiaa lapseen, jonka seurassa kuormitun aivan liiaksi. Kun hän on paikalla, mulla ja mun lapsella ei ole kivaa, ja mua ei kiinnosta mentalisoida nyt enää yhtään enempää hänen touhujaan. En vaan jaksa.

Raskaan aikuisen kanssa olemisen rajaaminen on ok, mutta jos rajan vetää lapsen kanssa, sitä pidetään paheksuttavana. Myös minä pidän vähän, siksi tätä pohdinkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mentalisaatio on tärkeä taito ja sitä sopisi opetella jokaisen aikuisen vaikka ei omia lapsia olisikaan. Ei ole normaalia aikuisen käytöstä inhoamalla inhota lasta ja vielä jotenkin perustella sitä itselle ihan hyväksyttäväksi käytökseksi. 

Se ei ole käytöstä vaan tunne. Tunteisiinsa on kaikilla oikeus. Eri asia on, miten reagoi ja käyttäytyy. 

Jaa eipä tule mieleen, että olisi kavereiden lapset ärsyttänyt. Enkä nyt yhtäkkiä muista muitakaan, vaikka olen kohta 30 vuotta toiminut erään joukkuelajin parissa valmetajana ja muissa tehtävissä. Kyllä siinä hommassa vaikeinta ovat  vanhemmat, eikä lapset. Vanhemmat on saanut monesti mittarin punaiselle.

Mun ex-miesystävän lapsi. Hänellä oli kyllä ADHD, tykkäsi minusta ja minäkin alkuun hänestä ja yritin kovasti ihan aina. 

Mutta se jatkuva huuto, kiukuttelu, valitus. En jaksanut ja mun omat lapseni ei senkään vertaa. Onneksi se suhde loppui miehen perseilyyn. Hänen lapsensa oli 10-vuotias silloin ja vielä rasittavampi kuin vuosia ennen, kun tavattiin. Olisi kyllä tarvinnut vähintään parempaa hoitoa eli kasvatusta isältään. 

Missä menee raja sen suhteen, kuinka paljon huonoa käytöstä pitää jaksaa suvaita, ymmärtää ja "mentalisoida" lähellään? Saako ihminen rajata sitä, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä? Saako silloin, jos kyseessä on lapsi?