Lue keskustelun säännöt.
Työelämä teki minusta ahdistuneen, masentuneen ja ylipainoisen hermoraunion. Jos mahdollista, välttäkää työelämää henkenne edestä
14.03.2024 |
Olin tyhmä, nyt olen viisas mutta murehdin minkä hinnan maksoin viisastumisesta. Toistan: välttäkää työelämää. Tehkää mieluummin välittäviä tekoja, rakastavia tekoja, sellaisia että itsellekin tulle hyvä mieli. Älkää langetko rahallisiin haaveisiin.
Kommentit (105)
Tsemppiä jokaiselle teille jotka taistelette eri ongelmien ja burnouttien takia työelämässä tai työttömänä. Tämä nykypäivän työelämä on suuri vääryys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en sovellu työelämään: Alle kuukaudessa joudun saikulle, oli työ mikä tahansa. Yleensä ihmiset aiheuttaa tämän. Mutta saan hengenahdistusta ja paniikkihäiriöitä jo rappusiivouksessa tai postinjakelussa. Olen yrittänyt vaikka mitä työtä, kaikissa sama juttu. Lääkityskin kokeiltu, ei auta.
Lääkärit eivät voi todeta työkyvyttömäksi kun ei ole "kunnollista" syytä. Pärjäisin varmasti jossain töissä mitä ennen oli kuten heinäpellolla. Ihan jo pelkkä liikenne saa aikaan kohtauksia. Kaikki häly ja meteli.
Itkettää nytkin kun tätä kirjoittaa. Miten voi edes mennä töihin kun jo työmatka tekee kyvyttömäksi tehdä töitä.
Muuta maalle?
Koin samanlaisia oireita ja asun nyt maaseudulla. Työt sujuu juurikin siksi koska se ylimääräinen hektisyys on poissa vaikka onkin suht kiireinen duuni.
Täällä myös ääni maaseudulla asumiselle jos kaupunki itsessään vaurioittaa mieltä ja kehoa. Mulla oli ongelma että työpäivän jälkeen ei koskaan saanut levätä. Ei päässyt istumaan rauhassa johonkin. Jopa naapurien ovien paukuttelu rikkoi sen rauhan. Keho oli valmiustilassa 24/7. Miten ihmeessä sitten pystyy töissä olemaan kun ei koskaan saa levätä.
Nyt olen alle kymmenen tuhannen asukkaan pikkukylässä ja teen suht leppoisaa työtä koululla. Työmatka on täysin metsäpolkua lintujen viserryksineen ja ei auton autoa lähelläkään koko matkan aikana:)
mulla on leppoisa työ eli istun suurimman osan ajasta työni aikana yksinäni, mutta silti olen työpäivän jälkeen ihan rätti väsynyt. Syynä uusi ja vieras ympäristö, enkä ole koskaan tottunut tälläiseen. Pelottaa miten tuleavisuus, kun tuskin tälläistä tyäpaikkaa enää saan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea välttää työelämää, jos aikoo maksaa laskunsa. Kaikenlaisten tukien varassa pelleily ei kiinnosta. Vai siirryitkö itse työelämästä luopumisen jälkeen avustuksilla lorvijaksi?
Monesko viesti? Haeppa apua vaivaasi.
Ensimmäinen tässä aihepiirissä. Haeppa apua itsellesi. Pahasti tuntuu viiraavan!
Pahoittelut, täällä palstalla elää eräs sekopää jolle jokainen työtön on automaattisesti yhteiskunnan tissillä eläjä ja hänen argumenttinsa ovat aina samanlaiset.
Kuulostaa hirveältä monetkin kokemukset, mutta kukaan ei kerro missä töissä näitä
kamalia työpaikkoja on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas nautin työnteosta. Jos ei olisi töitä en tuntisi itseäni varmaan ihmiseksikään. Ei olisi mitään perspektiivejä ja mökkihöperyys olisi uhkana.
Ei välttämättä työ itsessään tee sairaaksi, mutta huono,sairas ilmapiiri, ikävät,ilkeät ihmiset suurin sairastuttaja. Jos on kiva porukka, niin töihinhän menee ihan mielellään :)
Vierailija kirjoitti:
Työelämä ei tehnyt sitä sinulle. Työelämä on normaali osa ihmisen elämää.
Sen teki sinun lähtökohtasi, työpaikan, työtehtävien, työtovereiden ja oman muun elämän yhdistelmä. Se yhdistelmä meni ikävä kyllä sinun kohdallasi pieneen.
Sairasta paskaa ja kerron sinulle miksi.
1) lähtökohdillemme emme mitään voi. Argumenttisi mitätöity.
2) työtovereillemme, työtehtävillemme, emme mitään voi. Argumenttisi mitätöity.
se että juuri Sinun kohdallasitäydellisen työelämän parametrit ovat sattumalta osuneet kohdalleen, ei tarkoita mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milläs sitä ilman työtä elää? Kuka maksaa kaikki kulut?
Kysyy Nimim. 40 vuotta töitä paiskinut
Vierailija kirjoitti:
Milläs sitä ilman työtä elää? Kuka maksaa kaikki kulut?
Kysyy Nimim. 40 vuotta töitä paiskinut
Sinun henkilökohtaiset panoksesi häviävät tippana Niagaraan kun Marin päättää jakaa muiden rahaa brysselissä. Pienen ihmisen moraalilla ei ole enää käytännön merkitystä nykypäivän sekoiluissa. Herää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas nautin työnteosta. Jos ei olisi töitä en tuntisi itseäni varmaan ihmiseksikään. Ei olisi mitään perspektiivejä ja mökkihöperyys olisi uhkana.
Ei välttämättä työ itsessään tee sairaaksi, mutta huono,sairas ilmapiiri, ikävät,ilkeät ihmiset suurin sairastuttaja. Jos on kiva porukka, niin töihinhän menee ihan mielellään :)
Kyllä minä olen kokenut myös tämän. Oli ihanat työkaverit. Tauoilla nauroin usein maha kippurassa. Apua sai puolin toisin työhön. Työ oli myös ihan mukavaa ja tunsin sen työnimun. Sain hyvää palautetta esihenkilöiltä. Valitettavasti tätä ei kestänyt. Tuli kaikenlaisia muutoksia.
Lottovoitosta haaveilen jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä monetkin kokemukset, mutta kukaan ei kerro missä töissä näitä
kamalia työpaikkoja on?
Voin kertoa omat kokemukset: siivous, posti, varasto, kassa, toimisto, tehdas, taksina olo, puhelinmyynti. Jäi varmaan jotain välistä. Yritin jossain vaiheessa kouluttautua että pääsisi muualle mutta jo itse opiskelu oli p*skapäitä täynnä ja eihän siitä mitään tullut kun sama meno jatkui harjoitteluissa. Jopa opettajat oli syvältä.
Olet oikeassa. Elämäni suurin virhe oli opiskella ammatti ja mennä töihin. Menetin tämän vuoksi sisäelimiäkin ja sairastuin kroonisesti. Kaikki johtui pelkästä stressistä. Nyt olen pois työelämästä ja tuntuu että elän taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on 99% liian raskasta ja kuluttavaa etenkin henkisesti.
Löydät kumppanin, ostat kodin ja hankit perheenlisäystä lapsen ja / tai lemmikin muodossa.
Ja sitten vietät töissä suurimman osan kallisarvoisesta ajastasi. Noin vuoden ikäiset pienokaiset joutuvat päivähoitoon, koska vanhempien on usein pakko palata töihin. Siitä lähtien vanhemmat jäävät isolta osin paitsi lapsen kehityksestä. Iltaisin on pari hassua tuntia yhteistä aikaa perheen kesken ja kaikki ovat aivan väsyneitä.
Sairas maailma.
Suomi on työpaikkakiusaamisen mekka, väitän että ihmisten jaksamattomuus johtuu 90% toksisesta työilmapiiristä.
Miten usein kuuleekaan sitä että pitäisi sietää kaltoinkohtelua, koska porukka vaan "testaa" uutta työntekijää tai piilov*ttuilu on osa työelämää. Tämä alkaa jo usein siinä kun peruskoulun jälkeen nuori lähtee työelämään joko koulun kautta tai kesätöihin. Saa sellaista myllytystä työkavereilta että saattaapi olla että työttömänä olo vaikuttaa mielenterveydelle paremmalta kuin työssäkäynti...Ja ikää alle 20.
Moni työssäkäyvä pilaa nuorten ja muidenkin mahdollisuudet työelämään, hirveällä käytöksellään.
Olen myös työpaikkakiusaamisen uhri ja kiusaaminen oli sekä fyysistä että henkistä. Toista vuotta on korjailtu nyt vaurioita.
Töissä ei käydä päivittäin vain piipahtamassa, siellä vietetään iso osa elämää. Jos päivittäin "testataan" ja piilov*ttuillaan melkein 40 vuotta niin vähemmästäkin pää leviää.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kypsä työelämään suomessa, että sanat eivät riitä kertomaan. Yli-ihmisten sisäpiiri antaa toisilleen ylennyksiä. Ja muita, ali-ihmisiä, kohdellaan kuin vierasta sikaa.
No mihin maahan olet ajatellut muuttaa tilanteen parantamiseksi? Taitaa vaihtoehdot olla vähissä. Omasta elämästä on itse vastattava asui sitten Suomessa tai muualla. Eli töihin vaan ja sitä kautta hallitsemaan omaa elämää. Muuten olen sitä mieltä, että esimiehenä oloon ei riitä, että on korkeasti koulutettu vaan pitää olla myös monenlaista ihmistuntemusta, kykyä asettua toisen asemaan ja halua tarkastella myös omaa käytöstä kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en sovellu työelämään: Alle kuukaudessa joudun saikulle, oli työ mikä tahansa. Yleensä ihmiset aiheuttaa tämän. Mutta saan hengenahdistusta ja paniikkihäiriöitä jo rappusiivouksessa tai postinjakelussa. Olen yrittänyt vaikka mitä työtä, kaikissa sama juttu. Lääkityskin kokeiltu, ei auta.
Lääkärit eivät voi todeta työkyvyttömäksi kun ei ole "kunnollista" syytä. Pärjäisin varmasti jossain töissä mitä ennen oli kuten heinäpellolla. Ihan jo pelkkä liikenne saa aikaan kohtauksia. Kaikki häly ja meteli.
Itkettää nytkin kun tätä kirjoittaa. Miten voi edes mennä töihin kun jo työmatka tekee kyvyttömäksi tehdä töitä.
Etätyö kotoa käsin? Voi vaatia jotain uudelleen kouluttautumista, mutta sekin onnistuu etänä nykyisin. Sos til pelko tai aistiyliherkkyydet eivät ole työkyvyttömyyseläkkeen perusteita ihan syystä, koska ne eivät rajaa pois KAIKKEA työtä.
Moni tk-eläkkeelle haikaileva, mutta sitä saamaton voisi kyllä tehdä jotain työtä, jos olisi mahdollisuutta ja yritystä hakeutua sopivalle alalle. Ja silloin on hyväkin, ettei myönnetä pysyvää eläkettä
Ensimmäinen tässä aihepiirissä. Haeppa apua itsellesi. Pahasti tuntuu viiraavan!