Työelämä teki minusta ahdistuneen, masentuneen ja ylipainoisen hermoraunion. Jos mahdollista, välttäkää työelämää henkenne edestä
Olin tyhmä, nyt olen viisas mutta murehdin minkä hinnan maksoin viisastumisesta. Toistan: välttäkää työelämää. Tehkää mieluummin välittäviä tekoja, rakastavia tekoja, sellaisia että itsellekin tulle hyvä mieli. Älkää langetko rahallisiin haaveisiin.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kauheata miten paljon on ihmisiä huonossa, suorastaan myrkyllisessä työilmapiirissä mutta muutakaan ei voi koska ilman rahaa täällä ei voi elää. Usein se palkkakin on vielä pieni, noin 2000 brutto.
Autoilevalle työläiselle tuo palkka on se ja sama myytkö auton eli rahaimurin pois ja makoilet työttömänä. Kaikki eivät saa oman auton käytöstä km-korvausta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmisen pitää itse elantonsa hankkia, jos vain siihen kykenee. Tuet niitä oikeasti tarvitseville. Minulla kävisi juuri päinvastoin, että mielenterveys menisi kotona työttömänä pyöriessä.
Meitä ihmisiä on erilaisia, elämäntilanteita on erilaisia, myös töitä on hyvin erilaisia.
Tällaisissa keskusteluissa nostetaan aina esille tuo kortti että eihän kaikki nyt voi heittäytyä "tukilusmuiksi". Totta sinällään, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, jokainen työssäkäyvä on tilaisuudessa heittäytymään kortiston anteliaiden tukien varaan mutta melko harva tarjoukseen kuitenkaan tarttuu, miksi?
Syitä on varmasti monia: tehdään oikeasti mielekästä ja kiinnostavaa työtä, nautitaan työn sosiaalisesta ulottuvuudesta eikä osata elää ilman sitä, nautitaan niin korkeasta elintasosta tai ollaan niin veloissa ettei irtisanoutuminen tule kyseeseen, perheessä on huollettavia kalliine harrastuksineen joiden takia ei voi jättäytyä oravanpyörästä, jne. Syinä voi tietysti olla yhtä hyvin uskalluksen puute, ei haluta leimautua muiden silmissä, pää ei kestäisi enempää yksinoloa, urakehitys voisi mennä reisille jne.
Moni on työelämässä vastentahtoisesti, moni mielellään. Luonnollisesti tyytyväisyys kasvaa usein sitä mukaa mitä mielenkiintoisempaa, arvostetumpaa, leppoisampaa tai paremminpalkattua työ on. Ja ei, valitettavasti kaikki eivät voi opiskella tai edetä niihin unelmaduuneihin, sellaiseen päätyminen on monen onnekkaan sattuman ja toki myös oman vaivannäönkin tulosta.
Sanoisinkin että kannattaa kuunnella sisäistä ääntään ja tehdä sen mukaisesti. Jos se suosittelee, jopa lähes anelee ottamaan irtioton työelämästä, tee se ja katsele rauhassa mitä uusi tilanne tuo tullessaan. Jos se taas sanoo että töissäkäynti on lopultakin ihan mukavaa ja tyhjänpäälle heittäytyminen arveluttaa liikaa, älä tee sitä, älä ainakaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka "vältätte työelämää henkenne edestä", ettehän sitten myöskään elä meidän työtä tekevien rahoilla. Niitä ei ole tarkoitettu teille, vaan oikeasti työkyvyttömille ja vanhuksille. Nakerratte hyvinvointivaltiotamme, jos nostatte näitä rahoja. Se on suoraan pois niistä kohteista, missä sitä rahaa oikeasti tarvittaisiin ja minne se kuuluisi. Sellainen on häpeällistä.
Ah, vanha klassikko missä vedotaan moraaliin vaikka työnantajilla ei ole moraalia ollut muutamaan vuosikymmeneen.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä ei tehnyt sitä sinulle. Työelämä on normaali osa ihmisen elämää.
Sen teki sinun lähtökohtasi, työpaikan, työtehtävien, työtovereiden ja oman muun elämän yhdistelmä. Se yhdistelmä meni ikävä kyllä sinun kohdallasi pieneen.
Eikö työelämä muodostu juuri työpaikasta, työtehtävistä ja työtovereista? Joskus ihan nuo aiheuttavat sen. Joskus sen lisäksi muutkin tekijät.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka "vältätte työelämää henkenne edestä", ettehän sitten myöskään elä meidän työtä tekevien rahoilla. Niitä ei ole tarkoitettu teille, vaan oikeasti työkyvyttömille ja vanhuksille. Nakerratte hyvinvointivaltiotamme, jos nostatte näitä rahoja. Se on suoraan pois niistä kohteista, missä sitä rahaa oikeasti tarvittaisiin ja minne se kuuluisi. Sellainen on häpeällistä.
Jos työelämää pitää välttää henkensä edestä niin eikö silloin nimenomaan ole työkyvytön? Kelalääkäri voi olla eri mieltä mutta kaikki normijärkiset tietävät että monen on todella vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka syytä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kauheata miten paljon on ihmisiä huonossa, suorastaan myrkyllisessä työilmapiirissä mutta muutakaan ei voi koska ilman rahaa täällä ei voi elää. Usein se palkkakin on vielä pieni, noin 2000 brutto.
Autoilevalle työläiselle tuo palkka on se ja sama myytkö auton eli rahaimurin pois ja makoilet työttömänä. Kaikki eivät saa oman auton käytöstä km-korvausta.
Tuntuu kyllä aikamoiselta hölmöläisen peitonpidennykseltä hankkia auto, jotta voi käydä töissä ja käyttää hirveä summa palkastaan auton kuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea välttää työelämää, jos aikoo maksaa laskunsa. Kaikenlaisten tukien varassa pelleily ei kiinnosta. Vai siirryitkö itse työelämästä luopumisen jälkeen avustuksilla lorvijaksi?
Monesko viesti? Haeppa apua vaivaasi.
Minä en sovellu työelämään: Alle kuukaudessa joudun saikulle, oli työ mikä tahansa. Yleensä ihmiset aiheuttaa tämän. Mutta saan hengenahdistusta ja paniikkihäiriöitä jo rappusiivouksessa tai postinjakelussa. Olen yrittänyt vaikka mitä työtä, kaikissa sama juttu. Lääkityskin kokeiltu, ei auta.
Lääkärit eivät voi todeta työkyvyttömäksi kun ei ole "kunnollista" syytä. Pärjäisin varmasti jossain töissä mitä ennen oli kuten heinäpellolla. Ihan jo pelkkä liikenne saa aikaan kohtauksia. Kaikki häly ja meteli.
Itkettää nytkin kun tätä kirjoittaa. Miten voi edes mennä töihin kun jo työmatka tekee kyvyttömäksi tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka "vältätte työelämää henkenne edestä", ettehän sitten myöskään elä meidän työtä tekevien rahoilla. Niitä ei ole tarkoitettu teille, vaan oikeasti työkyvyttömille ja vanhuksille. Nakerratte hyvinvointivaltiotamme, jos nostatte näitä rahoja. Se on suoraan pois niistä kohteista, missä sitä rahaa oikeasti tarvittaisiin ja minne se kuuluisi. Sellainen on häpeällistä.
Jos työelämää pitää välttää henkensä edestä niin eikö silloin nimenomaan ole työkyvytön? Kelalääkäri voi olla eri mieltä mutta kaikki normijärkiset tietävät että monen on todella vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka syytä olisi.
Asutan tätä lokeroa eli olen saanut burnoutin, polttanut kaikki sillat, olen pitkäaikaistyötön ja tiedän 100% että minusta ei ole koskaan enää työelämään. Työkkäri pakottaa hakemaan töitä rangaistuksen uhalla ja lääkäristä tarjotaan mahdollisuutta pääsyä psykoterapiaan jos tavoitteena on työelämään paluu. Olen jonkinlaisessa välitilassa josta ei ole ulospääsyä. Haen töitä joihin en halua joutua ja pelkkä ajatus tästä absurdiudesta saa aikaan tahtotilan juoda itseni tajuttomaksi mutta en tee sitä. Olo on kuin silakalla kuivalla kalliolla auringonpaisteessa.
Olen niin kypsä työelämään suomessa, että sanat eivät riitä kertomaan. Yli-ihmisten sisäpiiri antaa toisilleen ylennyksiä. Ja muita, ali-ihmisiä, kohdellaan kuin vierasta sikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en sovellu työelämään: Alle kuukaudessa joudun saikulle, oli työ mikä tahansa. Yleensä ihmiset aiheuttaa tämän. Mutta saan hengenahdistusta ja paniikkihäiriöitä jo rappusiivouksessa tai postinjakelussa. Olen yrittänyt vaikka mitä työtä, kaikissa sama juttu. Lääkityskin kokeiltu, ei auta.
Lääkärit eivät voi todeta työkyvyttömäksi kun ei ole "kunnollista" syytä. Pärjäisin varmasti jossain töissä mitä ennen oli kuten heinäpellolla. Ihan jo pelkkä liikenne saa aikaan kohtauksia. Kaikki häly ja meteli.
Itkettää nytkin kun tätä kirjoittaa. Miten voi edes mennä töihin kun jo työmatka tekee kyvyttömäksi tehdä töitä.
Olen kuin sinä. Kateellisena katselen juoppoja jotka pitävät hauskaa työttömänä ja ei heitä työkkäri ahdistele eikä piinaa eikä syyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme jo lähellä sitä, että nykyinen elämäntyyli, johon palkkatyö kuuluu, loppuu.
Suuri kysymys onkin, mitä sitten?
Mistä näitä hölmöjä sitten riittää, jotka toistelevat jatkuvasti, että 'kyllä ihmisen pitää elättää itsensä työllä'? Tässäkin ketjussa tuollaiset kommentit ovat saaneet enemmän yläpeukkuja...
Kukas niitä veroja sitten maksaa että saadaan hyvinvointi-Suomi pidettyä pystyssä ja maksettua niitä tukia? Kommunismi ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Ketäpä meistä ei ahdista, v*tuta, stressaa töissä? Valtaosaa varmasti ainakin hetkittäin v*tuttaa oma työ. Vaan ei auta, syötävä on ja pummiksi en ala.
Jos työhön herääminen ahdistaa ja tuntuu että on pakko ja joka päivä tuntuu selviämiseltä, se sairastuttaa olipa tiimi kuinka hyvä tai mitä tahansa. Työelämän myrkky annostellaan myös niin hiljaa ja pieninä annoksina että alussa se tuntuu vain haasteilta.
Mielialalääkkeitä nassuun vaan huumeilla selviää työpäivästä. Myös viina auttaa!
Tuttu siivooja kertoi että toimistoja siivotessaan tienasi viemällä pikkuviinipulloja alkoon jotka kaivoi toimistojen vessojen roskiksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme jo lähellä sitä, että nykyinen elämäntyyli, johon palkkatyö kuuluu, loppuu.
Suuri kysymys onkin, mitä sitten?
Mistä näitä hölmöjä sitten riittää, jotka toistelevat jatkuvasti, että 'kyllä ihmisen pitää elättää itsensä työllä'? Tässäkin ketjussa tuollaiset kommentit ovat saaneet enemmän yläpeukkuja...
Kukas niitä veroja sitten maksaa että saadaan hyvinvointi-Suomi pidettyä pystyssä ja maksettua niitä tukia? Kommunismi ei toimi.
Firman omistajuuden myyminen ulkomaille ja sitä seuraava kuiviinlypsy ei ole kommunismia vaan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en sovellu työelämään: Alle kuukaudessa joudun saikulle, oli työ mikä tahansa. Yleensä ihmiset aiheuttaa tämän. Mutta saan hengenahdistusta ja paniikkihäiriöitä jo rappusiivouksessa tai postinjakelussa. Olen yrittänyt vaikka mitä työtä, kaikissa sama juttu. Lääkityskin kokeiltu, ei auta.
Lääkärit eivät voi todeta työkyvyttömäksi kun ei ole "kunnollista" syytä. Pärjäisin varmasti jossain töissä mitä ennen oli kuten heinäpellolla. Ihan jo pelkkä liikenne saa aikaan kohtauksia. Kaikki häly ja meteli.
Itkettää nytkin kun tätä kirjoittaa. Miten voi edes mennä töihin kun jo työmatka tekee kyvyttömäksi tehdä töitä.
Muuta maalle?
Koin samanlaisia oireita ja asun nyt maaseudulla. Työt sujuu juurikin siksi koska se ylimääräinen hektisyys on poissa vaikka onkin suht kiireinen duuni.
Kyllä, ja totta joka sana. Aivan järjetön oravanpyörä mikä ei tee ihmisestä onnellista vaan pelkästään onnettoman ihmisraunion. Juokset kuin päätön kana, ja mikä on lopulta se palkinto jonka siitä saat? Voi olla että pienen palkan, tai sitten ehkä vähän isomman. Oletko sitten onnellinen? Nähdyn perusteella eniten oravanpyörää pyörittävät on kaikkein onnettomimpia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kypsä työelämään suomessa, että sanat eivät riitä kertomaan. Yli-ihmisten sisäpiiri antaa toisilleen ylennyksiä. Ja muita, ali-ihmisiä, kohdellaan kuin vierasta sikaa.
Paremminvoivat on iso clubi ja sen tietää kun et kuulu siihen.
Kato sun pitää opiskella törkeesti, mut hups paremminvoivat ylenee peruskoulun päättötodistuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en sovellu työelämään: Alle kuukaudessa joudun saikulle, oli työ mikä tahansa. Yleensä ihmiset aiheuttaa tämän. Mutta saan hengenahdistusta ja paniikkihäiriöitä jo rappusiivouksessa tai postinjakelussa. Olen yrittänyt vaikka mitä työtä, kaikissa sama juttu. Lääkityskin kokeiltu, ei auta.
Lääkärit eivät voi todeta työkyvyttömäksi kun ei ole "kunnollista" syytä. Pärjäisin varmasti jossain töissä mitä ennen oli kuten heinäpellolla. Ihan jo pelkkä liikenne saa aikaan kohtauksia. Kaikki häly ja meteli.
Itkettää nytkin kun tätä kirjoittaa. Miten voi edes mennä töihin kun jo työmatka tekee kyvyttömäksi tehdä töitä.
Muuta maalle?
Koin samanlaisia oireita ja asun nyt maaseudulla. Työt sujuu juurikin siksi koska se ylimääräinen hektisyys on poissa vaikka onkin suht kiireinen duuni.
Tämä. Ja jos ei sielläkään työnteko suju, niin keräile vaikka sieniä ja marjoja myyntiin syksyllä. Saa omaan tahtiin touhuta rauhassa metsissä ja saa rahaakin päälle kun myy jonnekin. Meillä ainakin Prisman pihassa noita aina ostetaan. Tai jossain facebookissa myy jos sellaisessa on. Muuten sit elelee pihisti ja nostelee tukia.
Mä olin pari kuukautta työssä jossa ei ollut mitään tekemistä ja lihoin 7 kiloa, kun stressaantuneena litkin päivät pitkät automaatista wienercafeeta ja mustikkakeittoa. (Mulla on autismia ja adhd, joten tuollainen 8,5 tunnin mitään tekemättömyys pisti pään ihan sekaisin)
Nyt työttömänä onneksi laihduin normaalimittoihin.