Riittääkö yksi lämmin ateria n.85vuotiaalle leskelle? Anoppi nimittäin käy viemässä äidilleen joka päivä lämpimän

Ei ihminen tarvitse lämmintä ruokaa sinänsä mihinkään. Lämmin ruoka vaan maistuu voimakkaammin, kuin kylmä. 

Vierailija kirjoitti:

Riittää, vanhus ei tarvitse yhtä paljon ruokaa kuin työssäkäyvät ja moni työssäkäyväkin syö yhden lämpimän aterian päivässä 

Jos paino on liian alhainen ja ruokahalu huono, niin useammin syöminen lisää ruokahalua ja ehkä myös syötyä määrää.

Ja kyllä se lämmin hyvä ruoka saattaa maistua paremmin, kuin järsiä jotain tylsää leipää toisella aterialla.

Itse olen syönyt kymmeniä vuosia kerran päivässä, mutta nyt olen yrittämällä yrittänyt lisätä toisen aterian. Ja kas kummaa, viimeinkin tunnen nälkää myös, yhdellä aterialla/päivä se vain loppuu.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuossa Ylen jutussa kiinnitti huomiota: " Pastasukupolvi on vasta vanhenemassa ja tämän hetken ikäihmiset eivät pidä ruoasta, johon on sekoitettu kaikki ainesosat sekaisin, sanoo geriatrisen ravitsemustieteen dosentti Irma Nykänen."

 

Siis mitä ihmettä? Makaroonilaatikko ja spagetti jauhelihakastikkeella oli ihan normaalia ruokaa niin kouluissa, työpaikoilla kuin kodeissakin jo vuosikymmeniä sitten. Eikä lasagnekaan ole mikään ainoastaan milleniaalien keksimä ruoka suomalaisissa talouksissa. Mutta se on totta, että jos kaikki ainesosat on sekaisin, niin oli kyse mistä ruuasta tahansa, niin sehän on vain jotain mössöä. Ja omakohtaisesti voin kyllä sanoa, kun sairaalassa oli jotain pastaruokaa, niin a) se oli tehty jostain nyhtökaurasta ja b) se oli ihan rutikuivaa. Ehkä oli just uunista vedettynä ollutkin vielä jollain tavalla syömäkelpoista, mutta lämmittämisen jälkeen ei ollut enää. Ikään

Eiköhän tuolla viitattu soseutettuun ruokaan.

Ongelmasyöjät asettaisivat myös yksi vanhuksille, päiväkodeille ja kouluille määräykset.  Sääli heidän esim vanhuksiaan jos pääsevät näitä määräilemään.

Kukin tietysti omien ruokavalioittensa mukaan.   Eilen luin keskustelua jossa em ryhmiltä vaadittiin leipää pois ja pastaa,   lihaa joka aterialle ja  jopa keitettyä porkkanaviipaleita.  Niiden pitäisi olla raakoja.   Siis tuohon tyyliin keskustelu polveili.

Sairaalassa , laitoksissa,  pitäisi viedä pilkottuja hedelmiä  esim smoothie-juomien tai mehukeiton sijaan.

Miten leskeys liittyy asiaan?

Mutta riippuu annoskoosta, ruokahalusta ja aktiivisuudesta. Syön itsekin vain yhden lämpimän ateria.

Ulkopuoliset eivät päätä vanhuksen syömisiä. Yli kahdeksankymppinen äitini vetelisi minua pitkin korvia, jos menisin hänen keittiöönsä ruokia tuputtamaan tai ruokahuoltoonsa muutenkaan puuttumaan.

Nro 51: "Kun streroptypia vanuksista on päivähahvilla istuva mummo, niin ei tätä saa kyseenalaista. Siksipä hoitajien pitää kertoa vanhukselle, että hänen ateriarytmiin kuuluu päiväkahvi ja pulla. Muuten vanhus ei osaa käyttäytä oikein. "



Olen samaa mieltä kanssasi. Vanhukset yritetään niputtaa samaan muottiin. Ja vielä sellaiseen muotiin, millaisia näiden vanhusten omat vanhemmat tai isovanhemmat aikanaan olivat. Ei siis oteta lainkaan huomioon sitä, että vanhus itse ei ole ehkä ollenkaan ollut pullan perään. Sitten, kun tuleekin vanhaksi, pitääkin yhtäkkiä alkaa elämään kuten 1970-luvulla kuollut äitivainaa aikoinaan eli. Eikä ymmärretä - tai haluta ymmärtää - että tämän päivän vanhuksilla on lähes koko aikuiselämänsä ollut paljon muitakin vaihtoehtoja kuin heidän omilla vanhemmillaan aikoinaan. Tämä ei koske pelkästään ruokaa vaan monia muitakin asioita. Kuvitellaan, että kaikki vanhukset haluavat tehdä samoja asioita. Kaikki vanhukset tykkäävät samanlaisesta musiikista (ja vieläpä sellaisesta, jota kuuntelivat ehkä joskus lapsuudessaan ja teininä, kun parempaakaan ei ollut). 



Hyvässä vanhustenhoidossa jokainen vanhus pitäisi ottaa yksilönä, mutta tämä ei ole mahdollista. Ei riitä raha eikä henkilökunta. Silti jotenkin ajattelen, että vanhus pitäisi enemmän sellaisesta ruuasta, musiikista jne, joista hän piti eläkkeelle jäädessäänkin. 

He ovat varmaankin näin keskenään sopineet ja tämä on vanhuksen oma tahto.

Nro 63 "Eiköhän tuolla viitattu soseutettuun ruokaan." 



Voit hyvinkin olla oikeassa. Mutta olen tosiaan itse sairaalassa nähnyt epämääräisiä mössöjä, joista ei oikein pysty sanomaan, mitä ne on. Ja ei ollut soseutettuja. Toisaalta ajattelen niin, että voisihan ne soseetkin olla lautasella erikseen. Perunasose erikseen, porkkanasose erikseen ja jos vaikka on jotain uuniseitä kermakastikkeessa, niin se soseutetaan erikseen. Isältäni leikattiin aikoinaan vatsasyöpä ja koska ruuan määrä oli vähäinen, me sitten mun siskoni kanssa tehtiin ensin soseutetut ruuat ja sitten vähän kiinteämmät. Ei tullut mieleenkään vetää kaikkia aineksia tehosekoittimeen ja tarjota jotain epämääräistä sosetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 85v dementikko ei ole vuosiin syönyt oikeaa ruokaa. Kotonaan asuu eikä ole ketään vahtimassa syömisiä, me käymme 2x viikossa viemässä ruokatarpeita hänelle

Vain pannacottaa ja ehkä joskus leipää ja rosvopaisia. 

Tuohan olisi luksusta jos söisi yhdenkin lämpimän päivässä

Anopillani oli sama juttu. Kotipalvelusta tuotiin lämpimät ruoat, mutta ne löytyivät aina koskemattomina jääkaapista. Jonkun olisi tietenkin pitänyt valvoa, että ruoat tulee syödyksi, mutta kun kaikki läheiset asuivat kaukana, niin eihän se onnistunut. 

Kiinnostaisi mikä on kaukana. Kotihoidossa saamieni kokemusten mukaan ei voida käydä kuin kerran kuussa kun välimatka on huimat 30km ja on auto millä kulkea. Nykyisin käytössä on myös tabletit. Esim. jos kotihoito käy lämmittämässä ruoan voi omainen jäädä ruudun välityksellä jutustelemaan jolloin ruoka maistuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 85v dementikko ei ole vuosiin syönyt oikeaa ruokaa. Kotonaan asuu eikä ole ketään vahtimassa syömisiä, me käymme 2x viikossa viemässä ruokatarpeita hänelle

Vain pannacottaa ja ehkä joskus leipää ja rosvopaisia. 

Tuohan olisi luksusta jos söisi yhdenkin lämpimän päivässä

Anopillani oli sama juttu. Kotipalvelusta tuotiin lämpimät ruoat, mutta ne löytyivät aina koskemattomina jääkaapista. Jonkun olisi tietenkin pitänyt valvoa, että ruoat tulee syödyksi, mutta kun kaikki läheiset asuivat kaukana, niin eihän se onnistunut. 

Kiinnostaisi mikä on kaukana. Kotihoidossa saamieni kokemusten mukaan ei voida käydä kuin kerran kuussa kun välimatka on huimat 30km ja on auto millä kulkea. Nykyisin käytössä on myös tabletit. Esim. jos kotihoito käy lämmittämässä ruoa

"Kaukana" voi olla vaikka naapuritalossa, jos se kotihoito käy lämmittämässä ruuan silloin, kun omainen on vielä töissä. Vaikka olisi miten tabletit, niin tuskin sinäkään kottihoidossa voisit kesken työpäiväsi ruveta tabletin välityksellä rupattelemaan oman omaisesi kanssa, jotta tällä olisi mukavampaa syödä. 



Mulla on sellainen käsitys, että varsinkin julkisella ei voi edes tietää, mihin kellonaikaan kotihoito tulee käymään. Omainen ei siis voi edes yrittää sovittaa omaa lounastaukoaan samalle ajankohdalle, jolloin tuo mainitsemasi tablettijuttu voisi vielä onnistuakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää. Tietysti joku aamupala ja iltapala pitäisi syödä lisäksi, herkkupala iltapäiväkahvilla ei ole pahitteeksi. 85-vuotiaan painostahan näkee, syökö hän tarpeeksi. Me kotihoitajatkin punnitaan usein asiakkaat, että huomataan, jos hän ei syö tarpeeksi.

Ravitsemusjutuissa ihmeyttää aina nämä herkkupalat, pullat yms. Kyllä herkkuja saa syödä, mutta se, että ne nähdään osana jokapäiväistä ruokailua tuntuu oudolta. 

Se on kuule itun hailee tuossa iässä. Jos herkkupala kerran päivässä tuo iloa elämään, niin siitä vaan. 

Olipas vielä joku ovela keksinyt aiheen, josta moittia anoppia.

Vai tabletin kanssa keskustelua... Kyllä tuo digilaitteiden  käyttö vanhusten hoidossa on vihonviimeistä. Vanhukset istuvat kotona yksin koko päivän. Joku tuo ehkä ruuan aamulla ja sen jälkeen olet yksin koko päivän. Ehkä iltapäivällä aukeaa tabletin ruutu, jossa mairea hoitaja kysyy hymy naamassa.: " hei hei Paavo! Kuinka olet voinut?" Nykyhoidossa täytetään Rai- kaavakkeita ja kaikki on hyvin, kun Paavo on saanut ruokansa, ja vastasi tabletille : kiitos hyvin!

Itse ortoreksisesti syövät niuhottaisivat muiden syömiset yhtä ahtaaksi.  Itse diabeetikkovanhuksena kyllä valvon syömiseni vaikka joku vaikeesti syömishäiriöinen saisi hepulin,  mummolla jäätelöä,  mummolla vaaleeta leipää,  sitä taikka tätä väärää.   Suon sen lohturuuan välillä itselleni kun olen oppinut määrät tietämään.  

Vanhus on varmaankin tyytyväinen järjestelyyn. Ei kai hän muuten moiseen suostuisi. Vanhukset päättävät itse asioistaan.