Kun ei pysty suhteeseen, vaikka haluaisi
En vain pysty olemaan miehen lähellä.
Nuorena koin paljon henkistä väkivaltaa ja ulkonäöstä kiusaamista. Nyt olen aikuinen, mutta tunnen itseni edelleen kuvottavaksi.
Onko kenelläkään samaa ongelmaa?
Kommentit (6)
Täällä.
Lähin kontakti miehen kanssa on, että molemminpuolinen ihastus, jota ei kuitenkaan tuotu julki muuten kuin lähelle hakeutumalla, hyvin lähellä seisomisena ja loistavina silminä. katseesta ja hymystä sen kai huomasi lähinnä. En uskaltanut päästää lähemmäksi, vetäydyin, välttelin.
Näin olen kaikki ihastukset "saanut" hyllytettyä.
Välillä kaipaan kosketusta kipeästi. Yksinäisyys (parisuhdemielessä) kalvaa ja nakertaa taustalla muutenkin olematonta itsetuntoa. Mullakin takana koulukiusaamista ulkonäöstä.
Ajattelen, että en voi saattaa miestä tilanteeseen, että näin ruman naisen erehtyi ottamaan ja katuisi sitä. Enkä itseäni siksi, että hylkäämisen jälkeen oloni olisi entistäkin paskempi ja itseinhoisempi.
Elän siis asian suhteen mielikuvitusmaailmassa, jossa elän ihania ja kauniita hetkiä jonkun miehen kanssa. Tällä mennään.. terapiaan en jaksa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi pystyä olemaan miehen lähellä?
Voit olla naisen kanssa suhteessa tai olla yksin, ei kukaan oikeasti pakota parisuhteeseen haluamaan.
Koska pohjimmiltani haluaisin olla parisuhteessa. - ap
Noin käy jos on jännämiesten kanssa nuorena niin ei sitten vanhempana seurustella voi.
Vierailija kirjoitti:
Noin käy jos on jännämiesten kanssa nuorena niin ei sitten vanhempana seurustella voi.
Ollessani nuori pojat huutelivat minulle "hyivttu" ja tekivät oksennusääniä. En ollut kenenkään "kanssa". Voit siis lopettaa tylsän jankutuksesi.
- ap
No mulla on vähän toiset syyt, miksi suhteessa olo on vaikeaa, mutta vaikeaa on silti. Mulla siis niin, että kaikki on nimen omaan hyvin, kun ollaan lähellä (samassa tilassa, mitä lähempänä sitä parempi), mutta kun eihän koskaan voi olla kokoajan yhdessä. Tulen äärimmäisen epävarmaksi, kun ollaan erillään. Mua on petetty aiemmissa suhteissa. Traumansa kullakin. Nyt taas yritän olla suhteessa, mutta alan taas tuntea itseni sekopääksi, joten tasapainoisempaa mun elämä oli ilman suhdetta. En kuitenkaan ole mikään erakkoluonne, että tavallaan haluaisin suhteen.
Miksi pitäisi pystyä olemaan miehen lähellä?
Voit olla naisen kanssa suhteessa tai olla yksin, ei kukaan oikeasti pakota parisuhteeseen haluamaan.