Maailman maiden kasvavat rahammäräiset velat ovat kestämättömiä ensisijaisesti syystä ne kasvattavat reaalitalouteen kohdistuvia vaatimuksia

Rahajärjestelmässä velat tulee maksaa periaatteeessa aina takaisin ja vieläpä korkojen kera. Tämä kierre lisäää kierrossa olevan rahan määrää. Finanssitalous ja reaaalitalous ovat 1970 luvun kultakannasta luopumisen ja varsinkin finanssitalouden sääntelyn purkamisen jälkeen irrottautuneet toisistaan niin, että rahan määrä ylittää bruttokansantuotteen määrän selvästi. Viime vuosina rahan määrä on lähes täydellisesti erkaantunut reaalitalouden vaurauden määärästä, kun rahoituslaitokset ovat talouskasvun elvyttämiseksi lisänneet rahan määräää markkinoilla. Tämä rahan ja reaalitalouden irrottautuminen aiheuttaa taloudellista epävarmuutta ja on esim johtanut asuntojen hintojen nousuun. Toki finanssitalouden ja finanssivarallisuuden kasvu voi kohentaa ihmisten kokemaa vaurautta esim lisäämällä ihmisten käytettävissä olevia hyödykkeitä. Finanssitalouden kasvussa ei enää ole kysymys todellisen vaurauden kasvattamisesta vaan jo olemassa olevan vaurauden uuusjaosta. EMU järrjestelmässä Euroopan maat ovat menettäneet suvereenin rahapolitiikkansa. Valtiot lainaavat rahaa yksityisiltä pankeilta sen sijaan, että valtio voisi oman keskuspankin kauttta rahoittaa omia investointejaan. Edes EU n keskuspankilla ei ole mandaattia jäsenmaiden budjettien rahoittamiseeen. Tästä syystä finanssisektorilla ja yksityisillä pankeilla on suuri valta nykyisessä rahajärjestelmässä. Tämä epövakauttaaa itse talousjärjestelmää ja aiheuttaa siten haittoja yhteiskunnalle kokonaisuudessaaan.Ilman jatkuvaa ja riittävän vahvaa julkista sääntelyä kapitalistisella rahajärjestelmälllä on taipumus ajautua kriiseihin.