Lue keskustelun säännöt.
Puolison käytös- vertaistukiketju
11.03.2024 |
Laittakaa tähän puolisonne ärsyttävimpiä piirteitä ja esimerkkejä huonosta käytöksestä.
En tarvitse niitä jätä se sika- vastauksia, sen harkinnan teen aikanaan ihan itse!
Erittäin tervetulleita olisi vinkit miten puolison saa rakentavasti tajuamaan, että hänen käytös ei ole hyväksyttävää ja hänen tulisi miettiä käytöstään.
En jaksa jokaista ylsityiskohtaa selittää tarkasti mutta tässä esimerkkejä miten nämä ärsyttävät piirteet ilmenee.
- Röhnöttää sohvalla vaikka vieraita tulisi juuri kotiimme. Ei tee tilaa eikä tule ovelle vastaan.
- Ei suodata sanomisiaan yhtään vaan saattaa sanoa jotain tosi sopimatonta vaikka vanhempieni seurassa.
-Joissakin asioissa rajaton ja häpeän käytöstään usein.
- Ei osaa pukeutua ellei hänelle sanota mikä sopii mihinkin tilaisuuteen. Tietysti osaa ääriesimerkit eli tajuaa pistää puvun päälle esim häihin ja hautajaisiin. Mutta esimerkiksi vanhemman tutun sukulaisen 80-vuotis päiville tai kummilapsen rippijuhliin hän saattaisi olla lähdössä farkuissa ja t-paidassa.
-Tilannetajun puute monessakin asiassa
- Katsoo oikeudekseen omia esimerkiksi kaukosäätimen ja saattaa jopa vaihtaa kanavaa kesken toisen katsoman ohjelman jos ohjelma ei miellytä.
- Autossa kuuntelee vain sitä kanavaa jota haluaa, viis muiden toiveista
-Syö lasten suosikkileivät kaapista jättäen tilalle vain sellaisia joita olisi itsekin voinut syödä mutta lapset eivät niitä syö.
-Määräilee koko perhettä ja oikeuttaa itselleen suuttumisen jos ei saa tahtoaan läpi. Suuttuessaan huutaa ja joskus jopa nimittelee.
-Elää yli varojensa eikä harkitse ostoksiaan muuten kuin "minä haluan"
-Ei osaa keskustella mistään vaan meneeheti puolustuskannalle vaikka asia otettaisiin esille rakentavassa ja hyvässä hengessä.
-Kun hän luulee että asia on loppuunkäsitelty, vaihtaa puheenaihetta ja naureskelee esim fingerpori vitsille. (Tulee sellainen olo että yritin keskustella asiasta rakentavasti mutta heitti vitsiksi)
-Ei ota onkeensa mistään keskustelusta. On joko eri mieltä ja suuttuu tai sitten sanoi vaan joo joo muuttamatta mitään toimintatapaansa.
- Ei tajua loukanneensa vaikka se sanottaisiin hänelle suoraan. Ei halua tajuta että jotkut sanat loukkaavat, ja käyttää niitä huomauttamisesta huolimatta.
- Ei ollut noin paha tavatessamme, vaan vaikutti ihan hyväkäytöksiseltä- on mielestäni muuttunut viimeisten vuosien aikana ja olen yrittänyt saada vaivihkaa muokattua koko perheelle terveellisempiä elämäntapoja jne
Osallistuu kyllä esim kotitöihin ja on uusien, vieraampien ihmisten seurassa ihan asiallinen. Moni ei varmaan uskoisi jos kertoisin millaista arkemme välillä on.
Mikä avuksi? Onko hänellä joku otsalohkodementia, adhd vai mistä kiikastaa?
Toivoton tapaus? Onko joku saanut tällaisen ihmisen muuttamaan käytöstään jollain ylsinkertaisella tavalla? Aiemmin en jaksanut huomautella joka ikinen kerta, mutta lasten saannin jälkeen oli pakko, koska kaikki tuollainen vaikuttaa siihen millaiseksi lapset kasvaa?
Onneksi lapset ovat nyt jo puolisoani tunneälykkäämpiä...
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Ap ala kirjailijaksi. Sinulla on taipumusta
Tekoäly vei sen pienenkin mahdollisuuden elättää itsensä tällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisollani samankaltaisia käytösoireita. Lisäksi kuvaan on tullut viime vuosina muistamattomuus ja törttöily liikenteessä. Epäilen otsalohkodementiaa. Suvusta löytyy samankaltaista muuttumista iän myötä. Hänen vanhempansa sai yli viisikymppisenä skitsofrenia diagnoosin.
Puolisoni (53v)ei halua tutkimuksiin, enkä voi häntä pakottaa. Pitää ilmeisesti odottaa, että vakavaa tapahtuu, jotta viranomaisten johdolla joutuu tutkimuksiin. Surullista, koska on täysin sairaudentunnoton. Liikenneympyrässä myötäpäivään ajaminen ei häntä havahduttanut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas tuon aarteen on sinulle valinnut?
Siis oikeasti... kuinka typerä voi ihminen olla että ottaa tuollaisen puolison ja tekee sen kanssa lapsia? Joku henkisesti jälkeenjäänyt?
Tämäpä. En ymmärrä miksi ihmiset pysyy tällaisissa suhteissa. Mitä hyvää teidän suhteessa edes on? Vai onko ap itsekin aika juntti ja siksi sinulla myös juntti puoliso...
Niinpä🙄
Kotiasioiden läpikäyminen julkisella paikalla.
Kailottaminen ja törkeä kielenkäyttö julkisilla paikoilla mm. toinen museovieras, toimimaton tavarasäilytys ja jos häntä on kohdeltu väärin.
Jos olen kipeä niin en kuulemma näytä kipeältä. Tämän perinyt vanhemmiltaan jotka kehui työelämässä ollessaan, kun olivat sairaana töissä.
Ei petä eikä ole väkivaltainen, ei juo eikä polta. Ihan ok mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdetaan miehiä, otan mielellään sinun miehesi tilalle.
Vähän samantapainen kokemus. Ex hiljalleen kääntyi pois perheestä. Turvallinen ja rauhallinen mies ikään kuin menetti myötäelämisen ja empatiakyvyn erityisesti lapsia kohtaan ja vähitellen minua, puolisoakin kohtaan. Muutuin tunneturvatyynyksi lasten ja miehen väliin pehmentelemään äkäisiä realtioita ja ärtymystä perheen tarpeita kohtaan.
Lopulta minulla oli väsynyt, kireä ja uhmakas teinimies sohvalla. Hän ei halunnut osallistua tai joustaa omasta kuplastaan ja väitti minun hylänneen hänet. Tulkitsin, että ei koskaan pystynyt kasvamaan vanhemmuuteen tai siihen ettei ollut oman elämänsä napa.
Käytiin kyllä pariterapeutilla muutaman kerran, koska mies suostui olemaan tukenani, mutta kun päästiin vähän asioiden reunoille eli hänen vastuuseen, loppui halukkuus tulla paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nostan vähän tätä ketjua - tunnistan, että tässä on ainakin yksi sama kirjoittaja, jonka kanssa olemme aikaisemminkin samoissa ketjuissa kirjoitelleet. Kertokaa muut, miten teillä on tilanne edennyt?
Mun puoliso, hänkin vähän yli 50-v mies, on hyvin samantapainen kuin tässä ketjussa kuvatut miehet. Sillä erotuksella, että hän ei käyttäydy huonosti, vaan ainoastaan sekoilee, hölmöilee, on poissaoleva, ei hoksaa asioita ja on ihan järkyttävän kovasti läheisriippuvainen. Hänellä on vaikeuksia verbaalisessa ulosannissa, ihan asioiden ulos kakistaminen, merkitsevien sanojen löytäminen, omituiset sanavalinnat. Meilläkin on lasten ja isän välit todella kireät. Toinen lapsi on lähinnä hiljaa ja toinen huutaa isälleen.
Mä olen yrittänyt saada puolisoani johonkin tutkimuksiin jo muutaman vuoden ajan. Lopulta uhkasin, että otan eron jos ei mene tutkimuksiin. Nyt meillä on sitten eroprosessi käynnissä. Käymme yhä edelleen pariterapiassa ja jopa pariterapeutti käskee hänen mennä tutkimuksiin - ja muitakin neuvoja antaa, niin kaiken hän jättää toteuttamatta ja puhuu vain kuinka mukavaa on päästä juttelemaan.
Mä jaksoin osallistua noihin otsalohkodementia keskusteluihin (lähinnä täällä vauvapalstalla) siihen saakka kunnes laitoin eron vireille. Ja sitten elin ahdistuneissa itsesyytöksissä siihen saakka kunnes pariterapeutti sanoi minulle, että minulla on oikeus toimia tässä tilanteessa, kun asia vaikuttaa niin suuresti minunkin elämääni. Ja eihän se vaikuta vain minuun vaan lapsiin myös. Meillä on siis ahdistavaa ja riitaisaa joka ikinen päivä. Mies on niin läheisriippuvainen, että tämä on useita kertoja ilmennyt myös väkivaltaisena pakottamisena.
Mulle asia alkoi helpottaa vasta siinä vaiheessa kun rohkenin sanoa myös muille läheisilleni, että olemme eroamassa. Tää oli ehkä vapauttavin keskustelu koskaan. Nää epäilyt aivoterveydestä olen kertonut vain yhdelle muulle läheiselle.
Se lukutaito? Kuten ilmaisin jo useaan otteeseen, ei ollut tavatessa eikä lapsia tehdessä tuollainen. Ennustaako olisi pitänyt?