Kuinka suuri shokki teidän perheessä olisi jos ainut poikanne olisi homo?

Mutta jos sekä poikamme olisi homo että tyttömme ilmoittaisi ettei muusta syystä halua lapsia niin se olisi vähän shokki. Odotan niitä lapsenlapsia niin kovasti...



Mutta jos jommaltakummalta saan lapsenlapset niin ihan se ja sama kenen kanssa harrastavat seksiä.



Ja tietysti rakastan niitä ilman lapsenlapsiakin, mutta se vain olisi pettymys jos niitä ei tulisi.

Kunhan olisi onnellinen. Poika vasta 3v, saa nähdä mitä tulee :)

Mies ei ehkä pystyisi sulattamaan ikinä, sillä hänelle jo hänen pikkusiskonsa ulkomaalainen poikaystävä oli vaikea asia.

Itse ehkä voisin asian hyväksyä mutta se vaatisi varmasti aikaa.

Uskon olevani onnellinen, jos lapseni löytää elämässään todellisen rakkauden ja toimivan parisuhteen. Sukupuolella ei väliä.

Jos on onnellinen valittunsa kanssa niin sukupuolella ei ole minulle merkitystä. Ei ole meillä kovin todennäköistä, kun tämä kaksivuotias rakastaa kaikkia vastaantulevia naisia :)

Olisimme vain huolissamme siitä, joutuisiko poikamme kärsimään muiden ennakkoluuloista.

Ihan ihmeellinen kysymys.

mut jos tyttäreni tekisi musta mummon, voisi pojan homous olla helpotuskin. Mulla on tosi vaikea suhde anoppiin ja pelkään suorastaan tulevaa anoppi-miniä-suhdetta vaikka aion tehdä kaikkeni ollakseni reilu anoppi ja kunnioittaa poikani puolisoa vaikka tämä olisi minkälainen tahansa, vaikka mies (m ikä tekis varmaan luonnostaan suhteesta helpomman).

Olisi kyllä kurjaa jos poikani haluaa joskus lapsia ja olis homo ja Suomen lainsäädäntö edelleen tekis isäksi tulon homoille hankalaksi.

Mut eipä se meidän suhdetta lapseen muuttais, ihan yhtä rakas olis niinku aina ennenkin. Pääasia, että poika ois onnellinen, olkoon sit miehen tai naisen kans. :P

joka ei vielä nykyään ole kovinkaan neutraali. Itse en kyllä osaa kuvitella, että minulle mikään ongelma olisi, mutta sittenhän sen näkee, jos niin suuntautuvat.

Sillä ainut poikamme on kehitysvammainen.



Se antaa perspektiiviä.



Ja tuo iloa elämään, jokaiseen päivään ilman suuria suunnitelmia.

Olen muuten lapsuudesta asti tuntenut kaksi homoa ja molemmissa tapauksissa tämä on kyllä näkynyt jo alle 10v ikäisenä, Miten tällainen asia VOI tulla vanhemmille YLLÄTYKSENÄ? Miten sokeita täytyy äidin ja isän olla jos eivät tätä lapsen kasvaessa jo tajua? Ei voi kuin ihmetellä.

Ok, miehelle ehkä enemmän mutta ei mikään ylisuuri "ongelma" . Itselläni pari hyvää ystävää ja työkaveria jotka ovat homoja, ja ovat aivan ihania ihmisiä molemmat. Mieheni on myös heidät tavannut ja tulee hyvin juttuun, että on ehkä "avannut silmät" hänellä ja häivyttänyt mahdollisia homofobioita..



Mutta tuo pointti, jos ei saisi sitten joskus lapsenlapsia voisi olla isompi suru, ei niinkään homous itsessään.

Paljon riippuisi, minkäikäinen lapsi olisi kun saisin tietää - murkun suhteen miettisin, miten parhaiten tukisin terveen identiteetin muodostumista JOS koulussa kiusattaisiin, aikuisen lapsen kanssa olisi selvää kauraa.

Ja voisihan sekin tuntua vähän erikoiselta, jos kaikki neljä sattuisivat olemaan homoja. Maailman suhtautuminen meitä kuitenkin lähinnä huolettaisi, jos joku pojistamme on homo. Yllätyksenä asia voisi ihan hyvin tulla, eivät läheskään kaikki homot ole erityisen stereotyyppisia vaan suurin osa menisi ihan täydestä heteronakin ja toisaalta heteromiehissä on paljon sellaisia, joita voisi kuvitella homoiksi. Ja sitten vielä bi:t siihen soppaan, niin enpä hirveästi lähtisi ihmisten habituksen perusteella vetämään johtopäätöksiä sseksuaali-identiteetistä.

lastenpuolisovalinnoissa, jos puolisoiden arvot olisivat hyvin erilaisia kuin omani. Kliseisesti: helpompi olisi sanoa tervetuloa mukavalle ja fiksulle homolle kuin yltiömaterialistiselle tai saatanapalvojaheterolle! Kaikki on suhteellista ja olennaisinta kai olisi, millainen vaikutus puolisolla olisi omaan lapseeni ja miten hyvin hän voisi parisuhteessaan.

ja hänen mukaansa pojasta näkee kyllä jo pienenä, onko hän homo vai ei. Tiedä sitten...Pojat, jotka pienestä pitäen luonnostaan voimakkaasti suuntautuvat miehisiin juttuihin (kuten autoihin) eivät kuulemma ole homoja missään tapauksessa :).



Ei olisi meidän perheessä shokki tosin varmasti isälle kovempi pala kuin minulle.

voin kertoa muuten että ainakaan omassa lapsuudenperheessäni suuntautumsieni ei ollut kellekään yllätys. Itse asiassa, koska olen itse aika umpimielinen, he ottivat itse asian ystäväliseen sävyyn puheeksi kun olin parikymppinen ja oli aloittanut seurustelun ekan (piilottelemani) tyttöystävän kanssa. Olin asunut tuolloin poissa kotoa jo useamman vuoden eri paikkakunnalla.



t. lesboäiti jolla lapsia homomiehen kanssa...

ei ainoan pojan homous paljon enää hetkauttaisi. Siitä huolimatta poika voisi viettää normaalia elämää toisin kuin autistinen sisarruksensa. Elämässä oppii laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen kun tarpeeksi suuria asioita tulee vastaan ;-)

että lapseni kertoisivat minulle aikuisena avoimesti asioistaan, eivätkä ainakaan minun shokkireaktiota pelätessään esittäisi muuta kuin ovat tai kävisi vain häthätää joulukukan tuomassa äiteelle, kun eivät kestäisi kodin sovinnaista ilmapiiriä kynnystä pidemmälle. Joskus totuus kirpaisee, mutta se tekee myös vapaaksi.