Nainen tuhosi suhteemme liialla kiirehtimisellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan suhdetta oli kestänyt ja mikä on oma näkemyksesi siitä, mikä on riittävästi, jotta kumppanin voi esitellä? Älä käsitä väärin, en ole itse innokas esittäytymään tai esittelemään.

Muutamia kuukaisia oli suhde kestänyt. Ehkä olisin kohta ollutkin valmis esittelyyn, jos suhde olisi aidosti ollut rauhallinen, lämmin ja vakaa. Tuossa tilanteessa en ollut sitä valmiutta lähelläkään, koska suhde ei todellakaan ollut lämmin ja vakaa.

Silloinhan oli joka tapauksessa hyvä, että lähdit suhteesta. Ei siis nainen tuhosi suhteemme vaan emme sopineet toisillemme. Tai jopa aloitin suhteen, vaikka ennusmerkit olivat huonot.

Hyödyt tulevaisuudessa siitä, että opit kantamaan oman osasi vastuusta ihmissuhteissa nyt. Vältyt myös monilta turhilta riidoilta. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ketjun alapeukutetuin postaaja esitti hyvän poiintin. Tämä koko ketju on sikäli turha, että te naiset ette yksinkertaisesti osaa huomioida miesten näkulmaa ja kokemuksia. Te näette vain omat halunne ja tarpeenne.



Monenkin miehen kokemukset julkistetusta täysparisuhteesta ovat negatiivisia, tai vähemmän positiivisia kuin kokemukset tapailusuhteista.



Näin on minunkin tapauksessani, ja en todellakaan ole ainoa, vaan vastaavia kokemuksia on lukuisilla kavereillani.



Kun olin +-20v, halusin kovasti parisuhteen. Halusin nimenomaan vakiintua, ja juuri sitä mitä naisetkin haluavat. Mutta naisia kiinnosti miehet jotka olivat menevämpiä, röyhkeämpiä, haastavampia sitouttaa. Monet näistä miehistä vaihtoivat naisystävää muutaman kuukauden välein, ja suhteet olivat sellaisia, joissa nainen miellytti miestä ja mies itsevarmana urosleijonana teki mitä huvitti. Minä olisin tarjoutunut tasa-arvoiseksi ja luotettavaksi ku

Monenkin miehen kokemukset julkistetusta täysparisuhteesta ovat negatiivisia, tai vähemmän positiivisia kuin kokemukset tapailusuhteista.

 

Ai, tämä olikin palsta-autistin uudenlainen lähestymistapa naisvihaan. Kaikille on parempi, ettet ole minkäänlaisissa suhteissa naisten kanssa. Kehittele vain lisää noita teorioita ja julkaise vaikka omakustanteena, siinä hyvä elämäntehtävä, ja ne kamalat naisetkin pysyvät kaukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ketjun alapeukutetuin postaaja esitti hyvän poiintin. Tämä koko ketju on sikäli turha, että te naiset ette yksinkertaisesti osaa huomioida miesten näkulmaa ja kokemuksia. Te näette vain omat halunne ja tarpeenne.



Monenkin miehen kokemukset julkistetusta täysparisuhteesta ovat negatiivisia, tai vähemmän positiivisia kuin kokemukset tapailusuhteista.



Näin on minunkin tapauksessani, ja en todellakaan ole ainoa, vaan vastaavia kokemuksia on lukuisilla kavereillani.



Kun olin +-20v, halusin kovasti parisuhteen. Halusin nimenomaan vakiintua, ja juuri sitä mitä naisetkin haluavat. Mutta naisia kiinnosti miehet jotka olivat menevämpiä, röyhkeämpiä, haastavampia sitouttaa. Monet näistä miehistä vaihtoivat naisystävää muutaman kuukauden välein, ja suhteet olivat sellaisia, joissa nainen miellytti miestä ja mies it

Jätät kertomatta olennaisen seikan.

Kelpasit "parempaa odotellessa"-tyttöystäväksi niille miehille jotka sinä kelpuutit. Meikkaamalla ja miellyttämällä pääsit seurustelemaan näiden miesten kanssa, sillä aikaa kun miehet jotka olisivat halunneet sinut kestävään parisuhteeseen, olivat sinulle näkymättömiä.

Toivottavasti pääset joskus vielä yli tuosta mielikuvasta, kuinka näitä kirjoittaa lähes-mallitasoiset naiset, jotka havittelivat kansikuva-huippumallimiehiä, eivätkä edes huomanneet tavallisia.

Nämä kuvailemani olivat täysin tavallisia, ja jotain varmaan kertoo jos minulle on valiteltu päin naamaa siitä, ettei ollut tarpeeksi vientiä naisten keskuudessa. 

Eikö se nyt ole loogista, että naiset pariutuu ennemmin sosiaalisten ja aloitteellisten miesten kanssa, eikä hiljaisen nörtin joka ei puhu naiselle, ei edes katso häntä päin tai käy samoissa paikoissa? Miten tällaisen kanssa suhde pääsisi edes alkamaan? Ei se että nuorella miehellä on ystäväpiiri ja käy vaikka opiskelijabileissä, tee hänestä mitään jännämiestä.

Itsevarmuus on vain hyvä piirre parisuhdekumppanissa. Nämä täällä jotka jauhaa jännämiehistä eivät ole varmaan pitkää parisuhdetta kokeneetkaan. Viettäkääpä muutama kuukausi itseinhoisen, epävarman traumakimpun kanssa ja tulkaa sitten sanomaan, olisiko parempi valita terveitsetuntoinen puoliso. Vai ajatteletko samoin toisinpäin, että jos mies valitsee terveitsetuntoisen ja kivan näköisen naisen, hänen pitää varaitua että nainen lähtee kävelemään kun kyllästyy? Ja seuraavalla kerralla valita se epäsosiaalinen, ujo ja ei-kaunis nainen (niinkuin äiti ohjeisti)?

Eihän se, että ujona haaveilee parisuhteesta, takaa sitä että olisi hyvä ja uskollinen kumppani. Ihmisellä on yleensä yleviä luuloja itsestään puolisona, työntekijänä, vanhempana jne. ja nämä luulot romuttuu kun tekee noita asioita käytännössä. Se ujo ja epävarma nörtti voi olla esim. tosi mustasukkainen, ulkonäköä arvosteleva (johtuen kokemattomuuden tuomasta epärealistisuudesta), raskasta ja negatiivista seuraa ym. Kokemusta on tällaisesta ja se oli hirveää. Aviomieheni on taas enemmän suupaltti vilkkusilmä ja hänen kanssaan elämä on ollut ihanaa.

Tännehän oli tullut hyviä viestejä. Olen monen kanssa ihan samaa mieltä. 225, vastaukseni oli juuri sinulle. Minun ajatukseni on, että se, että koet tulleesi miesten taholta ohitetuksi, perustuu alun perin muihinkin asioihin kuin siihen mitä miesten kanssa on tapahtunut. Siis sellaisiin asioihin, että et ole kotona saanut vahvistusta naiselliselle itsetunnolle etkä itsetunnolle muutenkaan? Mitä mieltä olet tästä tulkinnasta? Sinua ei ole autettu kotona tulkitsemaan muiden ihmisten tarkoitusperiä, ei ole autettu selviämään tilanteista, vaan olen joutunut aina toimimaan omin päin vaikkapa lasten välisissä konflikteissa, eivätkä ne ole menneet sinun kannaltasi hyvin. Siksi pysyttelet mielellään syrjässä, välttääksesi riskejä? Kuulostaako tällainen yhtään tutulta, tämä siis on pelkkää arvailua.

Ajatukseni koskee myös vastaavia miehiä. Olen aivan samaa mieltä, että miehet projisoivat tässä naisiin oman ajatuksensa siitä, että huomio kiinnittyisi vain itsevarmoihin ja röyhkeisiin miehiin, joiden vastinpari naisten osalta on se suosittu, vähintään perusnätti nainen, joka osaa pyörittää miehiä. Kuten aiemmin totesin, niin ulkonäöllä on merkitystä, mutta nuoruusiän mustavalkoisuuden ja jyrkkyyden takia (teini-ikä toimii viidakon lakien mukaan) ovat siellä vahvimmillaan ihmiset, joiden sosiaaliset taidot ovat muita selvästi paremmat ja joiden ulkonäkö on vähintään nätti. 

Teini-ikä kuitenkin loppuu jo kaksikymppisenä, minusta olisi hyvä huomata, ettei pariutumsen maailmakaan säily samanlaisena koko aikaa. Siinä on monta vaihetta, esiteinit (treeni alkaa), teiniaika, varhainen aikuisuus, perheen perustamisaika, pikkulapsiaika, aikuisuus, keski-ikä, myöhäinen keski-ikä ja eläkeläisaika. Kaikkina aikoina tapahtuu pariutumista, ja se tapahtuu hieman erilaisista lähtökohdista.

Osa 2, jatkuu (teksti oli liian pitkä)

Tasoteoria kuvaa joitakin perusprinsiippejä, mutta se ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi täällä on toistunut satoja kertoja se ajatus, että miehet arvostavat vanhemmiten eniten toimivaa suhdetta ja erityisesti seksiä ulkonäön edelle. Miehille seksi on yksi elämän tärkeimmistä asioista, se symboloi onnistunutta miehuutta. Siksi seksin saaminen on tasoteoriassakin niin olennainen faktori kuvaamaan miehen markkina-arvoa. Ulkonäkö naisen osalta on ylikorostunut ja naisen valta alikorostunut, mutta se johtuu pitkälti siitä, että tasoteorian luoneet miehet ihannoivat miehiä, jotka saavat seksiä helposti. Tasoteoria perustuu kuvitteelliselle miehen seksuaaliselle vallalle, vaikka samaan ideologiaan paradoksaalisesti kuuluu naisen seksuaalinen valta, jota kuitenkin suodaan vain hottisnaisille "antamisen" muodossa. Kun nainen siis ei anna, hän käyttää valtaa näkyvästi.

Minun näkemykseni ei-suosituista, syrjään jäämisen kokemuksia omaavista naisista on se, etteivät he ymmärrä omaa valtaansa. Harvemmin kyse on siitä, etteivät he olisi viehättäviä, kyse on enemmän siitä, etteivät he ole oivaltaneet omaa voimaansa ja valtaansa mieheen. Heillä on naisellinen itsetunto hukassa ja näin voi olla myös kauniin naisen kohdalla. Hän suostuu suhteeseen, missä ei ole mitään etuja, vaan pelkkiä haittoja. Hän kuuntelee, kun mies kehuu muita naisia tai kohtelee muutoin huonosti ja epäkunnioittavasti. Hänellä on rajat hukassa, joten ulkonäköä ei pysty vaihtamaan miehen statukseen tai muihin hyviin isäominaisuuksiin. 

Vastaavia miehiäkin on, heidän rajansa ovat hukassa, mutta mies pyrkii kostamaan kohteluaan jotenkin, jolloin syntyy molemminpuolinen tyytymissuhde, jossa on sadomasokistinen henkinen viritys. Mies tekee passiivista vastarintaa jumpittamalla arjen asioissa ja käyttäytymällä teini-ikäisen tavoin eikä seksielämä toimi syystä että siihen tarvitaan kaksi aikuista, nainen ja mies. Edellisen kappaleen suhteessa, missä nainen ei ole löytänyt omaa voimaansa ja valtaansa mieheen, tuottaa passiivisen ja seksuaalisesti tyytyvän naisen, joka keski-iässä sitten päättää, etten tarvitse miehiä mihinkään, en edes seksiin. Molemmissa tapauksissa syntyy ajan mittaan mies- ja naisvihaa, jota tälläkin palstalla päivittäin kohtaa.

Olla mies tai nainen on periaatteessa ihan hirveän yksinkertainen asia. Mutta sillä on pitkät juuret olemuksen ytimeen ja vauva-ajan varhaiseen vuorovaikutukseen (=objektisuhteisiin) asti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se, että ujona haaveilee parisuhteesta, takaa sitä että olisi hyvä ja uskollinen kumppani. Ihmisellä on yleensä yleviä luuloja itsestään puolisona, työntekijänä, vanhempana jne. ja nämä luulot romuttuu kun tekee noita asioita käytännössä. Se ujo ja epävarma nörtti voi olla esim. tosi mustasukkainen, ulkonäköä arvosteleva (johtuen kokemattomuuden tuomasta epärealistisuudesta), raskasta ja negatiivista seuraa ym. Kokemusta on tällaisesta ja se oli hirveää. Aviomieheni on taas enemmän suupaltti vilkkusilmä ja hänen kanssaan elämä on ollut ihanaa.

Tämä. Aloin lukiossa seurustella 19-vuotiaan entisen koulukiusatun, ujon ja sosiaalisesti melko taidottoman miehen kanssa. En tiedä mihin haksahdin, varmaan siihen jotenkin suloiseen epävarmuuteen. Tuntui kuin olisin ollut miehen koko elämän keskipiste; hän vaikutti ensipusun jälkeen leijuvan taivaissa useamman päivän. Kaverinsakin minulle toitottivat että olen kys. tyypille oikea lottovoitto.

Tunteet syvenivät pikkuhiljaa kun mies jaksoi sinnikkäästi piirittää. Lopulta seurustelimme melkein 2 vuotta. Muutaman kuukauden jälkeen alkoi paljastua ettei hän olekaan mikään väärinymmärretty ja hiljainen ressukka, vaan oikeastaan aikamoinen sika. Minun olisi pitänyt pukeutua eri tavalla (nyöritoppeihin ja pitkiin saappaisiin), laihduttaa ainakin 5 kg (olin reilusti alipainoinen jo valmiiksi), meikata enemmän, värjätä hiukseni tietyn pornomallin hiusväriä vastaavaksi ja sitä ja tätä. Kommentoi myös toistuvasti ystävieni ulkonäköä kehuen ja kertoi kuinka tuota ja tuota olisi kiva päästä panemaan. Olisi myös hänen mukaansa ollut ihanaa päästä harrastamaan yhdenillanjuttuja jotka olivat häneltä "jääneet väliin".

Sain liian pitkän ajan kuluttua tarpeekseni ja vihelsin pelin poikki. 3 kuukautta mies jaksoi vinkua perään ja kolkutella oveen, ilmeisesti huomasi ettei niitä naisia ihan jonoksi asti sitten sinkkuna riittänytkään. Myöhemmin avautui että nostin hänen itsetuntonsa niin räjähdysmäisesti kattoon että hän jotenkin sekosi.

TL:DR; se ihana kiltti ja ujo naapurinpoika ei välttämättä ole sitä miltä ensin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se, että ujona haaveilee parisuhteesta, takaa sitä että olisi hyvä ja uskollinen kumppani. Ihmisellä on yleensä yleviä luuloja itsestään puolisona, työntekijänä, vanhempana jne. ja nämä luulot romuttuu kun tekee noita asioita käytännössä. Se ujo ja epävarma nörtti voi olla esim. tosi mustasukkainen, ulkonäköä arvosteleva (johtuen kokemattomuuden tuomasta epärealistisuudesta), raskasta ja negatiivista seuraa ym. Kokemusta on tällaisesta ja se oli hirveää. Aviomieheni on taas enemmän suupaltti vilkkusilmä ja hänen kanssaan elämä on ollut ihanaa.

Ujouteen liitetään paljon kielteisiä ominaisuuksia, mutta ujoja ihmisiä on hyvin monenlaisia. Ujous on juuri tuollainen tarralappu-adjektiivi, joka on liitetty ihmiseen, jolta ovat muut omaisuudet enemmän piilossa. Aina kun on tällainen leima, niin itse ajattelen, että kyse on jonkinlaisesta suojamekanismista, jonka alta muut asiat eivät ole päässeet esille. 

Myös itsevarmalla ihmisellä on samoin. Oman ujouden löytäminen voi olla iso kokemus, sillä itsevarmuus on vielä useammin suojamuuri/puolustusmekanismi kuin ujous. Sen alla on paljon pelkoja, epävarmuuksia, jotka peitetään vaikkapa keskittymällä vuorovaikutuksen sujuviin kuvioihin ja siihen, että puhuu toisesta jättäen itsensä hämärään. Todella monet ihmiset ovat tällaisia. He ovat itsevarmoja, koska pelkäävät. 

Minä ajattelen, että ihminen, joka on hyvin selkeässä roolissa vuorovaikutuksessaan, on suojautunut. Hän ei kerro itsestään, hän luennoi muista, se on ammattirooliakin monesti, mutta jos sellainen on myös henkilökohtaisessa elämässään, se kielii suojautumisesta, jonka alla on paljon sellaista, mistä tämä ihminen ei itsekään ole tietoinen. Se mitä peitetään ja pelätään kuitenkin purskahtaa aina esille, usein yllätyksenä muille ja vähän itsellekin. 

Kokemattomuudesta se, että mikä tahansa kokemus ei ole hyväksi, ujous voi myös suojata asioilta, joihin ei ole valmis. Persoonallisuuden piirteet ovat varsin pysyviä tutkitusti (eri asia kuin objektisuhteet, nämä ovat geeneihin perustuvia) eli jotkut ihmiset ovat rämäpäisiä, toiset taas varovaisia. Ujous ja varovaisuus tuottaa harkintaa, joka johtaa usein hyviin valintoihin. Mutta pelko taas johtaa tyytymiseen, kun omia voimia, rajoja ja valtaansa ei ymmärrä. Kun ei kunnioita itseään, on toisen asemaan asettuminen ja empatia vaikeaa. Roolipelissä olevilla on myös vaikeuksia seksuaalisen nautinnon kanssa, kun pohjalla on iso ja käsittelemätön häpeäkokemus. Sen tyylisenä näen tuon sinun kuvauksesi "nörtistä".

Tässä syytetään naista, mutta kyllä mieskin voi pilata suhteen hoppuilemalla. Oltiin nähty parikertaa ja alkaa tunnustamaan rakkautta, ei ainakaan minusta kovin älykästä toimintaa. suhde yritys alkoi soitoilla ja olisin sen halunnutkin pitää pelkkänä ystävyytenä, mutta hänellä oli hirvittävä hoppu. Yllätys vierailut eivät ole kivoja ja minulle ei jäänyt mitään mahdollisuutta asian suhteen.  Mies soitti olevansa tulossa todella pitkän matkan takaa ja oli lähes ovella kun ilmoittaa tulostaan. Siihen se loppui, minua alkoi ahdistaa, en ollut valmis suhteeseen, kun olin viimeinkin vapaa elämään itsenäistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se, että ujona haaveilee parisuhteesta, takaa sitä että olisi hyvä ja uskollinen kumppani. Ihmisellä on yleensä yleviä luuloja itsestään puolisona, työntekijänä, vanhempana jne. ja nämä luulot romuttuu kun tekee noita asioita käytännössä. Se ujo ja epävarma nörtti voi olla esim. tosi mustasukkainen, ulkonäköä arvosteleva (johtuen kokemattomuuden tuomasta epärealistisuudesta), raskasta ja negatiivista seuraa ym. Kokemusta on tällaisesta ja se oli hirveää. Aviomieheni on taas enemmän suupaltti vilkkusilmä ja hänen kanssaan elämä on ollut ihanaa.

Ujouteen liitetään paljon kielteisiä ominaisuuksia, mutta ujoja ihmisiä on hyvin monenlaisia. Ujous on juuri tuollainen tarralappu-adjektiivi, joka on liitetty ihmiseen, jolta ovat muut omaisuudet enemmän piilossa. Aina kun on tällainen leima, niin itse ajattelen, että kyse on jonkinlaisesta suojamekanismista, jonka alta m

Onko täällä joku tekoälyä testaava keittiöpsykologi/ wannabe-kulttijohtaja harjoittelemassa? 😀

Kiirehtiminen suhteessa on turn off. Vanhojen suhdetraumojen kaataminen uuden kumppaniehdokkaan päälle on myöskin turn off.

251. Jos kertoisin kuka olen, et uskoisi kuitenkaan :D  Ehkä se on otettava kohteliaisuutena, että pidetään tekoälynä. Mutta ajatukseni eivät kyllä ole kovin keskiarvoisesti tuotettuja kuten tekoälyssä. Niissä on paljon kiistanalaista ainesta so. mielipiteitä myös.

Vierailija kirjoitti:

Tännehän oli tullut hyviä viestejä. Olen monen kanssa ihan samaa mieltä. 225, vastaukseni oli juuri sinulle. Minun ajatukseni on, että se, että koet tulleesi miesten taholta ohitetuksi, perustuu alun perin muihinkin asioihin kuin siihen mitä miesten kanssa on tapahtunut. Siis sellaisiin asioihin, että et ole kotona saanut vahvistusta naiselliselle itsetunnolle etkä itsetunnolle muutenkaan? Mitä mieltä olet tästä tulkinnasta? Sinua ei ole autettu kotona tulkitsemaan muiden ihmisten tarkoitusperiä, ei ole autettu selviämään tilanteista, vaan olen joutunut aina toimimaan omin päin vaikkapa lasten välisissä konflikteissa, eivätkä ne ole menneet sinun kannaltasi hyvin. Siksi pysyttelet mielellään syrjässä, välttääksesi riskejä? Kuulostaako tällainen yhtään tutulta, tämä siis on pelkkää arvailua.

Ajatukseni koskee myös vastaavia miehiä. Olen aivan samaa mieltä, että miehet projisoivat tässä naisiin oman ajatuksensa siitä, että huomio

Vastaus nyt molempiin osiin, niin en kyllä ole kokenut miesvihaa tai vastaavaa. 

Surullinen ja pettynyt olen, kun itselleni ei sitten ollut sitä mahdollisuutta, joka näyttää muille olevan perusarkea. Eli löydetään hyvä puoliso, avioidutaan, ostetaan kiva asunto, saadaan pari lasta, vanhetaan yhdessä ja tuetaan toinen toistaan.

Itselleni kokemus parisuhteesta on, että koko ajan pitäisi pitää kovaa meteliä siitä, ettei minua saa kohdella huonosti ja epäkunnioittavasti. Mutta kun sen pitäisi olla itsestäänselvää. Ei kai muidenkaan tarvitse koko ajan olla valppaana sen asian kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin parisuhteessa miehen kans, joka vielä 5 vuoden jälkeen halusi ettei kiirehditä, ei muuteta yhteen, ei tavata toistemme sukulaisia jne. Arveli et 10 v on luku joka takaa sen et ollaan sitoutuneita toisiimme. Lähdin. 

Pilasit sitten kiirehtimällä kaiken!? 😂🙃

Hohhoijaa. Kannattaa varmaan käsitellä se edellinen ero ennenkuin alat tapailemaan uusia. Tapailemasi nainen luultavasti vaistosi että piilottelet häntä.

Suhteet ei toimi niin, että SINÄ yksin päätät milloin suhde on tarpeeksi vakava, et voi vaatia toista loputtomiin odottelemaan että milloin sinä mahdollisesti tiedät mitä haluat suhteelta. Olitte yksinkertaisesti eri aaltopituudella ja nainen kyllästyi sinun touhuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se, että ujona haaveilee parisuhteesta, takaa sitä että olisi hyvä ja uskollinen kumppani. Ihmisellä on yleensä yleviä luuloja itsestään puolisona, työntekijänä, vanhempana jne. ja nämä luulot romuttuu kun tekee noita asioita käytännössä. Se ujo ja epävarma nörtti voi olla esim. tosi mustasukkainen, ulkonäköä arvosteleva (johtuen kokemattomuuden tuomasta epärealistisuudesta), raskasta ja negatiivista seuraa ym. Kokemusta on tällaisesta ja se oli hirveää. Aviomieheni on taas enemmän suupaltti vilkkusilmä ja hänen kanssaan elämä on ollut ihanaa.

 

 

Tämä. Aloin lukiossa seurustella 19-vuotiaan entisen koulukiusatun, ujon ja sosiaalisesti melko taidottoman miehen kanssa. En tiedä mihin haksahdin, varmaan siihen jotenkin suloiseen epävarmuuteen. Tuntui kuin olisin ollut miehen koko elämän keskipiste; hän vaikutti ensipusun jälkeen leij

Niin kuin itsekin sanoit, ei se mies ollut mikään epävarma ja koulukiusattu.



Tästä kertoo sekin, kuinka mies sitkeästi piiritti.



Minun tuntemistani kavereista tämä kuvaus sopii parhaiten kovaan pelimieheen, jota kyllä koulukiusattiin joskus, mutta peruskoulun loppupuolella hän oli jo suosittu. "Epävarmuus" oli vain osa roolia jota hän veti.



Eli todellisuudessa ihastuit samoihin asioihin kuin kaikki muutkin naiset. Itsevarmuuteen jne.

"Kelpasit "parempaa odotellessa"-tyttöystäväksi niille miehille jotka sinä kelpuutit. Meikkaamalla ja miellyttämällä pääsit seurustelemaan näiden miesten kanssa, sillä aikaa kun miehet jotka olisivat halunneet sinut kestävään parisuhteeseen, olivat sinulle näkymättömiä."

Minä kyllä näen tässä viisauden. On ihan totta, että tämä ilmiö on olemassa ja monenkin naisen pitäisi ajatella asia huolella läpi, koska tällä palstalla on valtava määrä naisia, jotka nimeomaan roikkuvat miehissä, jotka eivät välitä heistä pätkääkään. He miellyttävät, miettivät psykologisoivat miehiä, jotka kannattaisi laittaa menemään asap. Vaikka lapsiakin olisi. Paremmin pärjää yksin, kuin miehen kanssa, joka ei rakasta.

Ja se asian pihvi piilee nimenomaan miellyttämisessä. Miellyttää pitää ja nainen haluaa miellyttää, jos rakastaa, mutta jos toinen ei miellytä vastavuoroisesti, niin kyseessä on yksiselitteisesti epäterve suhde. Tämä pitäisi monen naisen sisäistää. Älä miellytä yhtäkään miestä ennen kun olet varma, että haluaa miellyttää sinua ja näyttää sen käytöksellään. Ja kun miellyttäminen loppuu, niin suhde pitää lopettaa. Heti. Tuolla strategialla välttyy ongelmilta miesten kanssa aika hyvällä prosentilla. (Ja varmuuden vuoksi vielä tarkennan, että miellyttää pitää koko ajan, molempien, eikä vain silloin kun asiasta on riidelty, ei vuoristorataa, vaan jatkuvaa miellyttämistä, jolloin syntyy hyvän kierre ja hyvä parisuhde.)

Se taas tuossa kommentissa on ongelmallista, että näkymätöntä ei näe. Jos haluaa olla näkymätön, pysyy näkymättömänä, näkymistä pitää harjoitella. Siis naisten silmissä näkymistä. Eivät ne supliikit miehet osaa mitään muuta tai ole mitään muuta parempaa kuin sen, että osaavat miellyttää ja myötäillä naisia taitavasti. Pelimiehet kompensoivat tuolla ulkonäköään ja humaltuvat siitä, että saavat menestystä. Osa väliaikaisesti ja osa siksi, että hänellä on narsistisia piirteitä enemmän kuin kotitarpeiksi. Komean miehen ei tarvitse miellyttää miestä, joten useimmat eivät osaa pelata kovin hyvin naisten kanssa, mutta naisia riittää kuitenkin, koska naiset itse tekevät aloitteen. Minäkin tein omalle miehelle. (Tosin hän väittää tehneensä itse, mutta kyllä se minä olin, kutsuin jatkoille ja otin kädestä kiinni siellä ja vein sänkyyn ;) )

Miehet eivät luota naisiin enää, ja yhä useampi ei halua perinteistä parisuhdetta jossa ollaan "me", julkistetaan suhde ja rakennetaan yhteinen kotipesä.



Miehet ovat kertoneet miksi näin on. Koska toisin kuin ennen vanhaan, naiset eivät halua pariutua sen luotettavan taviksen kanssa parikymppisinä. Halutaan elää ja kokea, seukata itsevarmemman ja jännemmän miehen kanssa joka sitten tekee mitä huvittaa, pettää ja jättää. Sinkkuilla ja voimaantua.



Parisuhteeseen tavismiehen kanssa vasta kun halutaan perhe, ja tavismestä tarvitaan.



Naisten mielestä mennyt on mennyttä, elämä on matka, elämä on tässä ja nyt.



Miehet eivät allekirjoita tätä. Historialla on merkitystä. Se miesmaku muuttui naisen tarpeiden vuoksi, ei siksi että luotettava tavismies olisi puhtaasti romanttis-seksuaalisessa mielessä kiihottavin, mistät odistaa se että seksisuhteeseen valittaisiin yhä toisenlainen mies. Ja jos naisen elämänvaihe on muuttunut kerran, se voi muuttua uudestaan. Kun lapset on kasvatettu, halutaankin taas elää ja kokea. Ehkä Tinderissä voisin tulla vastaan mies joka "herättää naiseuden" ja nainen löytää itsensä uudestaan.

Yhyy akka ei suostunkaan piilotettavaksi ja hyväksikäytettäväksi, yhyy.