Kannattaako eläkesäästäminen/sukanvarsi?

Vierailija:

Maksan asuntovelkaa sekä säästän sekä tavoitetilille että säästövakuutustilille itselleni eläketurvaa. En halua laittaa säästöjä eläkevakuutukseen, koska niitä rahoja ei voi nostaa kun vasta sitten eläkkeellä (tai em. avioero -yms. tilanteissa). Olen aika säästäväinen, joten en ole koskenut säästöihin tähän mennessä, tulen hyvin toimeen ilman niitä, mutta pidän tärkeänä että voin nostaa ne sieltä jos tulee tarvis.

Ajatellaan nyt vaikka tilannetta, että n. 50-vuotiaana ryytyisin täysin työelämään. Jos tätä rataa jatkuu, minulla on säästössä silloin tosi kiva pesämuna ja velaton asunto. Voisin jäädä useamman vuoden sapatille tai vaikka kokonaan pois töistä. Eläkevakuutustahan saa alkaa nostamaan vasta yli 60-vuotiaana.

Vierailija:

On myös tutkimustuloksia joiden mukaan ammattilainen ei pitkällä tähtämellä pysty yhtään parempaan tulokseen kuin apina (tai markkinoiden keskiarvo). Syy siihen että itse uskallan osakerahastoja harrastaa on se että pitkällä aikavälillä osakemarkinat ovat aina nousseet.

Kun hajautan riittävästi eri aloille, eri maihin sekä ajallisesti ja olen varma siitä että en tarvitse rahoja vuosikymmeniin, uskon saavani kohtuullisen tuoton pienellä riskillä. Ajallinen hajauttaminen on siis sitä että kun sijoitan pienen summan joka kuukausi, rahastoja tulee ostettua sekä kurssien ollessa alhaalla että ylhäällä. Keskimäärin pääsen siis markkinoiden keskituottoon vähennettynä rahastoyhtiöiden palkkioilla ja rahastojen muilla kuluilla. Eli tässä strategiassa rahastot valitaan alhaisten kulujen perusteella.

Vierailija:

Kuulin huhun, että itse säästämällä saisi paremman tuoton kuin eläkerahastoilla. Pitääkö paikkaansa?

.

Ja tässäkään asiassa ei kannata juurikaan rahastoja käyttää vaan OSTAA SUORAAN OSAKKEITA. Silloin tiedän koko ajan mitä yhtiöitä omistat eikä tule mitään ylimääräisiä kuluja.

Rahastoissa et koskaan ole ajan tasalla siitä mitä yrityksiä rahastoon kuuluu. Ja rahastojen kulutkin (rahastojen tekemät kaupankäynnit joihin et voi itse vaikuttaa) ovat ihan toista luokkaa kuin osakkeiden.

välttämättä yhtään huonompi, ja rahat ovat koko ajan minun. Mieheni eläkeikä ammatista johtuen on alhainen, joten olisi kiva ainakin vähentää työntekoa sitten nuorempana.

No joo, saa olla aika iso pesämuna. Mutta on jo nyt säästössä useampi kymppitonni, ja aikaa siihen että olen 50 on vielä 16 vuotta. Eli jos ei mitään katastrofeja tapahdu, tileilllä pitäisi olla hyvin rahaa.



Ja jos asunto on maksettu ja muutkin menot pienet, pärjäisin kyllä. Ja meillä iso talo, sen voisi vaikka lasten aikuistuttua vaihtaa pienempään. Edellytyksenä tietysti tälle on että pysyy terveenä ja yms. ja osakemarkkinat eivät täysin romahda.



Tarkoitin tällä että säästöjen myötä saa tietyn valinnanvapauden, ei tarvitse välttämättä kitkuttaa paskassa työpaikassa jos ei jaksa eläkeikään.

Kirjoitin tähän jotain jo, mutta ei antanut kirjoittaa, kun mä olin mukamas linkittänyt jotain. Outoa, kun ihan tavallista tekstiä itse kirjoitin. No, mutta otetaan uusiksi.



Tänään tulleessa Kotivinkissä (jee, mikä joka naisen talouslehti, tosin tulee sitä itsellä luettua vähän varteenotettavampiakin talouslehtiä) on vertailtu kolmea eri tapaa saada lisää eläkettä eli vapaaehtoista eläkevakuutusta, rahastosijoittamista ja sijoitusasuntoa. Kaikissa on plussaa ja miinusta ja jokaisen varmasti kannattaa miettiä, mikä itselle sopii.



Itse katson, että eläkesijoittamisessa huonon siitä tekee se, että rahoihin ei pääse käsiksi jos vaikka lapsi sattuisi sairastumaan leukeminaan ja haluaisi ottaa töistä vaikka vuodeksi vapaata. Sitten rahastoista ja osakkeista en ymmärrä riittävästi ja eivät nuo ammattilaisetkaan ole saanut minua vakuuttuneeksi. Siten minulle parhaaksi vaihtoehdoksi jää sijoitusasunto, josta ymmärrän paljonkin jos nyt jostain ylipäätään ymmärrän. Tietysti sijoitusasunnon realisoiminen esim. laman aikana on sitten varsin typerää, mutta hädän hetkellä sekin sitten onnistuu. Ja eläkepäiviä voi sitten avittaa joko vuokratulolla tai peräti myymällä asunnon ja syömällä pääomaa (hei hei lasten perinnöt, mutta omahan tämä omaisuuteni on ja omat on arvoni).

Onko netissä jotain kuluttajavertailuja tms. tästä aiheesta?

Tuo on lainaus Seligsonin sivuilta, jossa on muutenkin tosi selkeästi esitettyä tarinaa sijoittamisesta. Tuosta tuotosta täytyy vähentää kulut jotka voivat vaihdella huomattavasti rahastojen välillä.



Itse harrastan indeksirahastoja, joissa kokonaiskulut ovat luokkaa 0.6-0.8% vuodessa. Tämän halvemmalla on tavallisen säästäjän todella vaikeaa hajauttaa esim. muualle Eurooppaan tai Japaniin.

Tällä tarkoitan vain sitä, että kun ne ovat ne viimeiset työvuodet (60-68 tällä hetkellä), jotka eläkkeeseen eniten vaikuttavat, niin kyllä todella kannattaa toivoa säilyvänsä työkykyisenä (ja haluisena!) mahdollisimman pitkään. Ei kannata liiaksi nojautua säästöjen varaankaan, muutama kymppitonni ylimääräistä saattaa nyt tuntua isolta summalta, mutta eihän se lopulta ole kuin tavallisen työläisen vuoden tai kahden palkka. Siinä saa jo käyttää luovuutta, että sen saa riittämään kymmeniksi vuosiksi.

Vierailija:

No joo, saa olla aika iso pesämuna. Mutta on jo nyt säästössä useampi kymppitonni, ja aikaa siihen että olen 50 on vielä 16 vuotta. Eli jos ei mitään katastrofeja tapahdu, tileilllä pitäisi olla hyvin rahaa.

Ja jos asunto on maksettu ja muutkin menot pienet, pärjäisin kyllä. Ja meillä iso talo, sen voisi vaikka lasten aikuistuttua vaihtaa pienempään. Edellytyksenä tietysti tälle on että pysyy terveenä ja yms. ja osakemarkkinat eivät täysin romahda.

Tarkoitin tällä että säästöjen myötä saa tietyn valinnanvapauden, ei tarvitse välttämättä kitkuttaa paskassa työpaikassa jos ei jaksa eläkeikään.

Eli kannattaa aloittaa heti.

Tavoite 100000 euroa, tuotto 9% vuodessa, kulut 0.5% vuodessa, säästösumma 100 kuussa. Näillä oletuksilla tavoitteeseen pääsisi 25 vuodessa.

Missä pääsee 9% pysyvään tuottoon? Sanotaan nyt vaikka viimeisen 20 vuoden aikana? 10 viimeisestä vuodesta nyt löytyy vaikka kuinka monta hyvää vuotta, mutta entä sitä edellisestä 10:stä?

Ensinnäkin se, että valtio (kolmas osapuoli) pystyi muuttamaan sopimusehtoja (verotus) ja sekään ei riittänyt syyksi purkaa sopimusta, oli viimeinen niitti. Muutenkaan en halua sitoutua sellaiseen, jossa en oikeasti saa käyttää rahoja silloin, kun itseä huvittaa. Haluan, että tienaamani rahat ovat minun rahoja ja voin vaikka viisikymppisenä laittaa elämäni hulinaksi, jos siltä tuntuu.



Säästän rahastoihin 350 Euroa/kk. En tiedä miksi. Ehkä pahan päivän varalle. Tuskin niitä kuitenkaan käytän, jos töitä riittää ja eläkkeellä elää jotenkin. Ajatus jo siitä, että rahaa on säästössä helpottaa.

noin hyvää varmaa tuottoa ei saa mistään, mutta tässä esim. lainaus Pörssisäätiön sivuilta.



" Yhtiöiden ja toimialojen välillä on suuria eroja tuotossa ja tuoton jakaantumisessa osinkoihin ja arvonnousuun. 1972-2002 vuosituotto oli Helsingin pörssissä keskimäärin13 prosenttia, ilman Nokian vaikutusta 9 prosenttia. Kun tuotosta vähennettiin 4-5 prosentin inflaatio, todellinen tuotto oli 5-8 prosenttia. Puolet tuotosta oli osinkoa ja puolet arvonnousua. Vuosina 1957-2004 osakkeiden arvo nousi keskimäärin 11 prosenttia vuodessa ilman osinkoja. Henkilökohtaista tuottoa laskiessa on muistettava myös kaupankäyntikulut ja verot."

Mulle tuo on ihan ufoa tuo osakejuttu, joten kiva lukea siitä. Sijoitusasunossa voi päästä helposti 5-7% vuosituottoon ja sitten jos vielä myy aina hyvällä hinnalla ja ostaa halvalla, niin ne tuotot vielä päälle. Verothan tietty noista kaikista menee myös, mut niin menee osakkeistakin ja niin menee eläkkeestäkin eli aika yksiin menee varmaan siltä saralta.



Se onkin sitten mielenkiintoinen kysymys, et jos eletään taloudellista taantumaa tai lamaa, niin missä niitä rahoja silloin kannattaisi pitää. Mä kun veikkaan, että talous lähtee tästä taantumaan, ollaanhan 11 vuotta menty jo ylös. Sit jos rahan arvo laskee, niin pitäisköhän ylimääräinen omaisuus muuttaa vaikka kullaksi, jonka arvo ei niin heittele. Eipä silti, että mulla mitään rahoja olis, kunhan vaan nyt pähkäilen, jos sattuis olemaan. Mun on varmaan parasta pysyä siinä lainojen lyhentämisessä ;-)

Itse olen pienessä päässäni tullut siihen tulokseen että osakerahastosäästäminen on ihan älyttömän yksinkertaista koska minä en (eikä kukaan muukaan) voi tietää miten kurssit tulevaisuudessa käyttäytyvät. Sitä ei siis kannata edes miettiä. Edes ammattilaiset eivät voi tietää onko hinnat korkeammalla tai matalammalla huomenna/ensi kuussa/vuoden päästä/viiden vuoden päästä, mutta historiaan pohjautuen on todennäköistä että 20v päästä kurssit ovat korkeammalla. Jälkiviisaus on tietysti helppoa.



Kaikki yritykset ajoittaa ostoja tai myyntejä oikein on siis uhkapeliä. Sijoitan saman summan joka kuukausi automaattisesti enkä myy rahastoja vaikka kurssit putoaisivat tai nousisivat kuinka. Jos kurssit ovat korkealla ihailen tyytyväisenä korkeita tuottoprosentteja ja jos alhaalla olen tyytyväinen kun samalla rahalla saa enemmän osuuksia (ainakin periaatteessa, oikeasti korkeat kurssit tuntuvat kyllä paremmilta ;).