Pernilla sanoi olevansa koiravauvojen äiti podcastissa

Pernilla ja kyttä podcast 

Niin. Ennen naisilla oli lapsia, nyt heillä on koiravauvoja. Äitiyteen liittyvät normaalit vietit ovat suuntautuneet eläimiin.

Ei koirat ole mitään ihmisvauvoja. Aika typerää!

Naurettavaa.

Yök. En ole äiti koiralle. Inhottaa.

Kun kävin hakemassa kissan eläinsuojeluyhdistykseltä, työntekijä kimitti kissalle: "Look, your new mum is here!"

Olen huomannut, että Redditin kissakeskusteluissa hyvin suuri osa puhuu itsestään cat parent/mom/dad. Mun mielestä todella omituista.

on ihanaa, kun pennut imevät nänniä ja klitorista 

No minä olen kyllä äiti kissoilleni. Hoivaan ja huomioin, juttelen, palvelen, hellin. Enemmän saavat aikaani ja panostani kuin monen ihmislapset. Ja ovat minulle rakkaampia kuin omat sisarukseni tai vanhempani tai ystäväni. Turha väheksyä sellaista mitä ei ole itse kokenut.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen kyllä äiti kissoilleni. Hoivaan ja huomioin, juttelen, palvelen, hellin. Enemmän saavat aikaani ja panostani kuin monen ihmislapset. Ja ovat minulle rakkaampia kuin omat sisarukseni tai vanhempani tai ystäväni. Turha väheksyä sellaista mitä ei ole itse kokenut.

Minäkin pidän kissastani äärimmäisen hyvää huolta ja kissa on minulle todella rakas. En ole silti sen äiti.

Kuka Pernilla? Pökkermanniko? Kuka sitä muuten nykyisin pökkii?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ennen naisilla oli lapsia, nyt heillä on koiravauvoja. Äitiyteen liittyvät normaalit vietit ovat suuntautuneet eläimiin.

Eikä vain eläimiin, vaan saa sitä työhönsäkin vuodatettua. Varsinkin opetus- ja kasvatusalalla tämä voi olla sekä hyödyksi että haitaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen kyllä äiti kissoilleni. Hoivaan ja huomioin, juttelen, palvelen, hellin. Enemmän saavat aikaani ja panostani kuin monen ihmislapset. Ja ovat minulle rakkaampia kuin omat sisarukseni tai vanhempani tai ystäväni. Turha väheksyä sellaista mitä ei ole itse kokenut.

Minäkin pidän kissastani äärimmäisen hyvää huolta ja kissa on minulle todella rakas. En ole silti sen äiti.

En puhunutkaan muista kuin itsestäni. Jos joku sana tarvitaan kuvaamaan meidän suhdetta, niin sopivin on äiti. Kuka muu valvoo yöt sairaan kanssa, pitää huolen virikkeistä, ruokinnasta, hygieniasta, pistää omat tarpeet esimerkiksi matkailun suhteen taka-alalle? Esimerkiksi sana 'lemmikinomistaja' ei vain riitä kuvaamaan sitä suhdetta mikä meillä on. Ja kissanikin pitävät minua selvästi emonaan; huutavat kun haluavat huomiota tai ruokaa, rapsuttavat kättä kun haluavat leikkiä, hakeutuvat syliin kun pelkäävät tai haluavat nukkua päikkärit jne. Mikä siinä muita niin ärsyttää jos minä pidän kissojani lapsinani ja he pitävät minua emonaan?

Mitä se teiltä on pois? 

V i t t u ootte vajaita.

Terveisin kissan Äiti, ei sattuneesta syystä biologisia lapsia

Vierailija kirjoitti:

Mitä se teiltä on pois? 

V i t t u ootte vajaita.

Terveisin kissan Äiti, ei sattuneesta syystä biologisia lapsia

Prööt!

Moni käyttää lemmikille puhuessaan sanoja mamma, mami tai äiti, ihan vain siitä syystä, että on jotenkin kankeaa sanoa vaikkapa koiralle, että tulehan nyt niin omistaja leikkaa kynnet. On kielellisesti helpompaa ja myös psykologisesti läheisempää käyttää muita sanoja kuin omistaja. Hyvin harva kuitenkaan oikeasti kokee olevansa lemmikkinsä äiti, vaikka suhde muistuttaakin äidin ja lapsen suhdetta siinä mielessä, että suhteessa on voimakasta kiintymystä ja kyseessä on hoivasuhde.

Sinänsä ihan sama, vaikka ihminen sanoisi olevansa lemmikkinsä kumminkaiman sisarpuoli, kunhan hoitaa eläimensä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Moni käyttää lemmikille puhuessaan sanoja mamma, mami tai äiti, ihan vain siitä syystä, että on jotenkin kankeaa sanoa vaikkapa koiralle, että tulehan nyt niin omistaja leikkaa kynnet. On kielellisesti helpompaa ja myös psykologisesti läheisempää käyttää muita sanoja kuin omistaja. Hyvin harva kuitenkaan oikeasti kokee olevansa lemmikkinsä äiti, vaikka suhde muistuttaakin äidin ja lapsen suhdetta siinä mielessä, että suhteessa on voimakasta kiintymystä ja kyseessä on hoivasuhde.

Sinänsä ihan sama, vaikka ihminen sanoisi olevansa lemmikkinsä kumminkaiman sisarpuoli, kunhan hoitaa eläimensä hyvin.

Mielestäni olisi helpompaa sanoa että minä leikkaan kynnet. Ei siihem mitään mameja tarvita.

Ollut mielenkiintoinen synnytys, oliko siittäminen lainmukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käyttää lemmikille puhuessaan sanoja mamma, mami tai äiti, ihan vain siitä syystä, että on jotenkin kankeaa sanoa vaikkapa koiralle, että tulehan nyt niin omistaja leikkaa kynnet. On kielellisesti helpompaa ja myös psykologisesti läheisempää käyttää muita sanoja kuin omistaja. Hyvin harva kuitenkaan oikeasti kokee olevansa lemmikkinsä äiti, vaikka suhde muistuttaakin äidin ja lapsen suhdetta siinä mielessä, että suhteessa on voimakasta kiintymystä ja kyseessä on hoivasuhde.

Sinänsä ihan sama, vaikka ihminen sanoisi olevansa lemmikkinsä kumminkaiman sisarpuoli, kunhan hoitaa eläimensä hyvin.

Mielestäni olisi helpompaa sanoa että minä leikkaan kynnet. Ei siihem mitään mameja tarvita.

Sinä saat sanoa minä ja joku toinen sanoo mami, jokaisen oma asia. Ihme kontrollointia sanoista jotka eivät loukkaa ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käyttää lemmikille puhuessaan sanoja mamma, mami tai äiti, ihan vain siitä syystä, että on jotenkin kankeaa sanoa vaikkapa koiralle, että tulehan nyt niin omistaja leikkaa kynnet. On kielellisesti helpompaa ja myös psykologisesti läheisempää käyttää muita sanoja kuin omistaja. Hyvin harva kuitenkaan oikeasti kokee olevansa lemmikkinsä äiti, vaikka suhde muistuttaakin äidin ja lapsen suhdetta siinä mielessä, että suhteessa on voimakasta kiintymystä ja kyseessä on hoivasuhde.

Sinänsä ihan sama, vaikka ihminen sanoisi olevansa lemmikkinsä kumminkaiman sisarpuoli, kunhan hoitaa eläimensä hyvin.

Mielestäni olisi helpompaa sanoa että minä leikkaan kynnet. Ei siihem mitään mameja tarvita.

Moni ei koe luontevaksi käyttää puheessaan minämuotoa. Moni sanoo lapsillekin puhuessaan, että äiti laittaa tai äiti antaa. Tapa jää pois yleensä lapsen kasvaessa. Eläin ei muuksi muutu, joten puhetapa kestää koko eläimen eliniän. Täysin harmitonta ja ihmetyttää, miten tyhjänpäiväiset asiat ihmisiä ärsyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen kyllä äiti kissoilleni. Hoivaan ja huomioin, juttelen, palvelen, hellin. Enemmän saavat aikaani ja panostani kuin monen ihmislapset. Ja ovat minulle rakkaampia kuin omat sisarukseni tai vanhempani tai ystäväni. Turha väheksyä sellaista mitä ei ole itse kokenut.

Minäkin pidän kissastani äärimmäisen hyvää huolta ja kissa on minulle todella rakas. En ole silti sen äiti.

En puhunutkaan muista kuin itsestäni. Jos joku sana tarvitaan kuvaamaan meidän suhdetta, niin sopivin on äiti. Kuka muu valvoo yöt sairaan kanssa, pitää huolen virikkeistä, ruokinnasta, hygieniasta, pistää omat tarpeet esimerkiksi matkailun suhteen taka-alalle? Esimerkiksi sana 'lemmikinomistaja' ei vain riitä kuvaamaan sitä suhdetta mikä meillä on. Ja kissanikin pitävät minua selvästi emonaan; huutavat kun haluavat huomiot

Kissojen kohdalla tuo saattaa päteäkin. Toisten nuoleminen on lähinnä emon ja pennun välistä, kuin myös kehrääminenkin on siihen liittyvää viestintää, mutta kun kissa leikataan se jää tietyllä tapaa pennun tasolle ja sietää enemmän silitystä kuin leikkaamaton. Ja silitys rinnastuu aika hyvin nuolemiseen