Työpaikan kahvihuoneessa samat ihmiset varaavat samat paikat

Oma tupa, oma lupa.

Myönnän tekeväni näin, tavallaan. Meidän tiimi istuu aina tiettyyn pöytään, ja myös keskenään tietyille paikoille, mikäli ne ovat tyhjänä. Ja yleensä ovat, koska jostain syystä muut tiimit tulee myöhemmin paikalle, aina. Mutta jos siinä pöydässä joku muu jo istuu, ei haittaa. Ei ne ole meille varattuja. Sit mennään muuhun pöytään tai istutaan sekaan, riippuen vähän henkilöistä ja paikkojen määristä.

Samoin tiimikokouksissa huomaan, että kaikki valitsee aina suunnilleen samat paikat. Ei se ole pahantahtoisuutta tai edes suunnitelmallista, ihminen vaan luontaisesti hakee turvallisuutta tuttuudesta. Mutta normaalisti ei myöskään häiriinny, jos siitä täytyy poiketa.

Mä lähdin lätkimään tuollaisesta paikasta, jossa porukalla on vakkaripaikkoja. Ei kuulu työpaikalla tuollainen paikkojen omiminen.

Kun olin aikoinaan työelämässä, meillä oli kahvihuoneessa tuoleja yksi vähemmän kuin eukkoja. En viihtynyt muutenkaan siinä kahviporukassa, ja kun joskus yritin sinne mennä niin mulle ei ollut tuolia. Seisoskelin joskus siinä mukini kanssa hetken ja lähdin pois. Kukaan ei yrittänytkään korjata  tilannetta koskaan. Mulla soi usein se korvamato "mies jonka ympäriltä tuolit viedään" paitsi että olen nainen. 

Minusta tuollainen työpaikalla paikkojen varaaminen on todella lapsellista toimintaa. Tämä tuoli on minun eikä sinun, voi hyvänen aika sentään, onko Suomessa työpaikoilla noin lapsellisia ihmisiä töissä. Kannattaisi varmaan jäädä sinne kotiin niille omille paikoille istumaan, eikä tulla työpaikoille leikkimään lasten leikkejä. 

Nainen 56 vuotta