Miten kertoa ns. ystävälle (entiselle sellaiselle) ettei halua enää olla minkäänlaisissa yhteyksissä hänen kanssa?

Jäi vaivaamaan, voisitko vastata?

Totuuden?



ap

itse olen vaan lopettanut yhteyden pidon. en ole soittanut vaikka oolisin luvannut, en vastannut viesteihin enkä lopulta puheluihin. tiedän että tällä tavalla karkottamalleni ex-ystävälle on jäänyt (minun mielestäni) väärä kuva ystävyytemme päättymisen syystä, mutta eipä tuo minua haittaa kun sattuneesta syystä lakkasi kiinnostamasta koko ihminen.

loistava, kaikkitietäväinen ihminen mikä luulee olevansa. Kärsii jonkin sortin ja luokan persoonallisuushäiriöstä ihan varmana. Vittuilee päin näköä yms. Mut sen oon päättäny et seuraavan kerran saa kyllä takasin sitä mitä on tilannu..



ap

Parempi musta kun sanoa että sori, olet tosi vmäinen.

Ei auttanut, " ystävä" josta halusin eroon soitteli silti useamman kerran viikossa (tuntemattomasta nrosta niin oli " pakko" vastata, kun esim. mieheni ja veljeni numerotkin näkyy tuntemattomina), kärtti tapaamisia, kutsui itsensä meille, jne.

Lopulta lähetin tekstarin, jossa sanoin suoraan että anteeksi jos loukkaan, mutta en halua olla enää hänen kanssaan tekemisissä. Kerroin, että kuvittelin hänen ymmärtävän sen itse, kun en koskaan suostu tapaamaan, en vastaa viesteihin tai sähköposteihin, enkä puhelimeen jos näen hänen numeronsa, mutta koska hän silti ottaa minuun jatkuvasti yhteyttä, sanon hänelle ihan suoraan että ei kiitos.

Se tehosi, tosin sain ensin kymmenkunta " miten sä voit tehdä mulle näin?" ja " mä tapan itseni kun kaikki hylkää mut" - viestiä, joiden jälkeen hiljeni. Elossa on edelleen :p

Ku siis seiskalla. ottaa yhteyttä ja on tosi vaivaantunutta AINA kieltäytyä. Jotain menoa pitää keksiä koko ajan.. Yhteydenotot on nyt vähentyneet mut kutsuu mut vieläkin esim. juhliin yms..

'

ap

Reilu ihminen, jos sellainen ajattelet itse olevasi, kertoo suoraan mikä kiikastaa. Näin tämä toinen ihminen myös ehkä oppii itsestään jotakin jos on fiksu. Minusta selän takana marmattaminen on lapsellista.

ex-ystäväni päätti katkaista välit. hän piti mykkäkoulua minun tietämättäni. todella typerää. ja kun viimein sain tietää että pitää mykkäkoulua ja syyn siihen, oli syyt sellaisia että jos olisin saanut heti tietää loukanneeni olisin voinut asialle jotain tehdäkkin ja ehkä olisi vältytty lisäloukkauksilta (tosin nämä loukkaukset olivat mielipide eroja, tyyliin: kaverin mielestä kiva paita ja minä en tykännyt ja sanoin sen että en ostais ittelleni, mut ymmärrän kyl jos joku muu tykkää)

ystävyys vain kuihtuisi pois jos siis tälläinen tilanne olisi.

Huomaisin kyllä varmasti jos yhteydenotto olisi yksipuolista. Jättäisin minäkin aivan varmasti yhteydenpidon kun huomaan,että seurani tai kuulumiset ei toista kiinnosta.

En haluaisi itse päin naamaa kuulla totuutta.

Mutta tämä on minun mielipide ja toisille voi hyvinkin vasta totuus auttaa tähän.

lapsellista vaan jättää vastaamatta. kyllä toiselle pitää uskaltaa sanoa miksi ei halua pitää yhteyttä, kaveri voi ajatella että on sua jotenkin loukannut ja voihan antaa mahdollisuuden parantaa vittumaiset tapansa, eikö?

Miksi pitää joka väliin tunkea itsensä?! MINÄ MINÄ MINÄ. Jos kaveri on ostamassa paitaa niin mitä vittua sinä sitä päälle laittaisit? Kateellinen akka.

t: 13

Vierailija:

On luokannut minua monesti, en jaksa enää olla tekemisissä sen kanssa.

Älä siis sano että olet v-mäinen ja hankala, eli älä hauku häntä vaan totea, ettet halua olla hänen kanssaan tekemisissä koska loukkaa sinua jatkuvasti.

on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan opi mitään itsestään, vaikka kuinka päin näköä sanoisi. On ihan sama, vaikka kaverin esille tuomat asiat olisivat kuinka tosia, silti toinen pitää aina muista syyllisenä. Joitakin luonteita vain ei voi kasvattaa. Itse antaisin ilman muuta kuihtua tuollaisen tuttavuuden.

Vierailija:

on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan opi mitään itsestään, vaikka kuinka päin näköä sanoisi. On ihan sama, vaikka kaverin esille tuomat asiat olisivat kuinka tosia, silti toinen pitää aina muista syyllisenä. Joitakin luonteita vain ei voi kasvattaa. Itse antaisin ilman muuta kuihtua tuollaisen tuttavuuden.

Mä hoen melkein kaikille ystäville ei, ei... koska olen oikeasti niin ryytynyt enkä saa lapsenvahtia jne. Kaikilla on niin erilainen elämänrytmi kuin meidän perheellä! En jaksa lähteä illalla myöhään kyläilemaan, koska tiedän että bussipysäkillä vielä myöhemmin alkaisi pelottaa...



Mahtaakohan mun ystävät luulla että mä en enää halua olla niiden kanssa missään tekemisissä? Täytyy varmaan alkaa kehittämään sitä aikaa olla yhdessä, mitäs ystävyyttä se muuten on...

jotain siteitä, esim. keskinäisiä sukulaisuuksia tai kummiuksia?

Silti asiallisesti kuitenkin. Ja menin sen kirjeen kanssa kamuni luo, hän luki sen ja keskusteltiin asiasta. Jotenkin vaan sitten yhdessä päädyttiin siihen että ei enää kannata jatkaa... Moikkaustuttuja ollaan edelleen ja ehkä jotain jutellaan jos satutaan tapaamaan, mutta yhteydenpito ja kaveeraaminen jäi. Ja se oli ihan hyvä ratkaisu.

" Minulle tulee paha olo, kun olen tekemisissä sinun kanssasi. Sanomisesi / tekosi ovat loukanneet pahasti ja en pysty niitä enää antamaan anteeksi. Koen, että en pysty enkä halua pitää sinuun enää yhteyttä."