En ymmärrä terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toikun jotkut ihmettelee miksi ihmiset ei itse tajua mistä asiat johtuu..

Niin te ette tajua sitä koska olette eläneet normaalin hyvän elämän..

Esim lapsi joka näkee vaikka väkivaltaa koko lapsuuden. Voi kokea tämän täysin normaaliksi.

Tai muita sairaita asioita. Hänellä on iso riski alkaa toistaa kokemaan asioita. Koska hän ei pidä niitä epänormaalina. Miten ne vois olla epänormaalia ihmiselle joka on kokenut sitä koko elämänsä.

 

Ei tämä ole mahdollista, jokainen lapsi Suomessa elää muuallakin kuin kotona. Jotenkin tuo sinun oma ajatusmaailmasi on hieman epäterve. Miksi te selittelette käytöstänne tai valintojanne sun muita asioita näin epätervein tavoin? 

 

Onpas erikoinen vastaus. Ei kaikki lapset käy päiväkodissa, osa ei edes koulussa. Olen itse nähnyt ja kokenut lapsuudessa sellaisia asioita, etten aikuisina selviäisi niistä. Jopa aikuiset on kauhistelleet niitä. Mutta ei minulla ollut lapsena muuta vaihtoehtoa kuin olla siellä kotona tai sitten koulussa, jossa jouduin rajun koulukiusaamisen uhriksi. Päivähoidossa en ole ollut koskaan. Siksi ainakin minulle tietyt asiat oli aikuisena tuttuja ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, myös turvallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

 

Minusta tämä on sinisilmäinen vastaus. "Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet". Toki tämä sinänsä on totta, mutta minun silmiini tämä on pakenemista.

Olet pitkälle oikeassa mutta olemme myös erilaisia joten osa vain on hyvin vahvoja sekä hyvin asioihinsa suhtautuvia. Kokonaisuus ratkaisee eikä suoranainen vertailu kuitenkaan auta. Olet avoin ja se on hyvä asia. Jokaisella on omanlainen polku mutta osa myös todella jää kätkee sisäänsä asioita ja käsittelevät itse ja hieman eri tavallakin. Rauha jokaiselle omaan elämäntyöhönsä. Sivu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toikun jotkut ihmettelee miksi ihmiset ei itse tajua mistä asiat johtuu..

Niin te ette tajua sitä koska olette eläneet normaalin hyvän elämän..

Esim lapsi joka näkee vaikka väkivaltaa koko lapsuuden. Voi kokea tämän täysin normaaliksi.

Tai muita sairaita asioita. Hänellä on iso riski alkaa toistaa kokemaan asioita. Koska hän ei pidä niitä epänormaalina. Miten ne vois olla epänormaalia ihmiselle joka on kokenut sitä koko elämänsä.

 

Ei tämä ole mahdollista, jokainen lapsi Suomessa elää muuallakin kuin kotona. Jotenkin tuo sinun oma ajatusmaailmasi on hieman epäterve. Miksi te selittelette käytöstänne tai valintojanne sun muita asioita näin epätervein tavoin? 

 

Onpas erikoinen vastaus. Ei kaikki lapset käy päiväkodissa, osa ei edes ko

Viestisi on ristiriitainen ja nostat kokemuksiesi kanssa koko ajan itseäsi toisten yläpuolelle. Älä viitsi valehdella sekä kieltää totuuksia. Äläkä ainakaan tule tökkimään niiden kokemuksiesi kanssa ketään tuntematonta sillä päällepäin et näe koskaan kenenkään koko elämää. Muista olla armollinen muillekin ja ota vertaistukena heidät jotka ovat sinua vastassa huolimatta siitä mistä he ovat lähtöisin tai mitä he ovat kokeneet. Älä vertaile sillä se ei auta sinua ja muista että valitettavasti on myös heitä jotka ovat ymmärtämättömiä. Toimi aina tilanteen mukaan, kaikki eivät halua sinulle pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

 

Minusta tämä on sinisilmäinen vastaus. "Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet". Toki tämä sinänsä on

Olen kanssasi eri mieltä tuosta vahvuudesta. Joka ikisellä on murtumispiste. Usein ihmiset myös unohtavat sen, että monilla on suojaavia tekijöitä, joiden voimaa ei nähdä tai haluta nähdä. Itselläni ne oli muutamat ystävät (joita en kotiin voinut tuoda) ja yksi kannustava ope, mutta ei hänkään koulukiusausta voinut lopettaa. Vahvuus voidaan myös määritellä monin tavoin. Esimerkiksi minä kuvittelin olevani tosi vahva, halveksin terapiaa ja ns. heikkoja ihmisiä. Lopulta tajusin, että juuri se nimenomaan olikin omaa heikkoutta. Ihmiset määrittelevät myös traumat eri tavoilla. Jollekin onnellisen lapsuuden eläneelle avioero on elämän suurin trauma, toinen taas on traumansa saanut esimerkiksi keskitysleirillä. Se, millainen perustus me lapsena saadaan, määrittelee oikeasti tosi paljon. Kun niitä perustuksia alkaa aikuisena paikkaamaan tai rakentamaan uusiksi, on valtava työmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toikun jotkut ihmettelee miksi ihmiset ei itse tajua mistä asiat johtuu..

Niin te ette tajua sitä koska olette eläneet normaalin hyvän elämän..

Esim lapsi joka näkee vaikka väkivaltaa koko lapsuuden. Voi kokea tämän täysin normaaliksi.

Tai muita sairaita asioita. Hänellä on iso riski alkaa toistaa kokemaan asioita. Koska hän ei pidä niitä epänormaalina. Miten ne vois olla epänormaalia ihmiselle joka on kokenut sitä koko elämänsä.

 

Ei tämä ole mahdollista, jokainen lapsi Suomessa elää muuallakin kuin kotona. Jotenkin tuo sinun oma ajatusmaailmasi on hieman epäterve. Miksi te selittelette käytöstänne tai valintojanne sun muita asioita näin epätervein tavoin? 

 

Onpas erikoinen vastaus.

Unohdin laittaa viestiin, että olen eri henkilö kuin tuo, jolle vastasit alun perin. Millä tavalla viestini on ristiriitainen tai mitä ihmettä valehtelen siinä? En minä tiedä muiden traumoista kuin omistani, joten en niistä voi puhuakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

 

Minusta tämä on sinisilmäinen vastaus. "Sinä voit valita mit

Miksi sinä puhut minulle noita päivänselviä asioita kuin en ymmärtäisi? En ole tuollainen kovakuorinen ihminen vaan aidosti vahva. En halua kertoa sinulle mitä kaikkea sairasta olen joutunut kohtaamaan sekä kokemaan henkilökohtaisesti jo lapsuudestani lähtien. En usko että olet kokenut ainakaan yhtään pahempaa kohtaloa joten tästä voit päätellä jo jotakin. Ei haittaa käydä terapiassa, en koskaan kerro miten toisten kuuluu tehdä mutta ei minullekaan kukaan tule kertomaan miten minun kuuluu tehdä. Miten pystyn olemaan iloinen kaiken kokemani jälkeen? Sitä on kuule ihmetelty aika monen toimesta mutta eipä ketään kiinnosta kuunnella jos minä kerron asioita, kukaan ei pysty kuuntelemaan tai sitten kuule jopa kadehtivat paskoja kokemuksia ja niistä selviytymistä. Onko v i t t u ihan tervettä? Älä tee itsestäsi koskaan parempaa ja tee nyt tuolle ymmärrysongelmallesi jotakin. On vahvoja ihmisiä jotka selviävät elämässä eteenpäin mutta ei se tarkoita sitä että mikään ei ole tuntunut miltään tai että ei olisi ollut vaikeita aikoja. Kaikki ei näy päällepäin eivätkä kaikki halua kertoa niitä kipeimpiä asioita väkisin eikä varsinkaan niille jotka oksentavat jo ajatuksesta kuunnella sellaisia pahoja asioita. Eikö saa pärjätä yksin ja kärsiä tuntonsa yksin rasittamatta muita jotka valittavat koko ajan muutenkin siitä jos joku tarvitsee edes vähän jotakin? Saako täällä pärjätä yksin jos haluaa aikuisena ihmisenä? Vastatkaa.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kukaan käy terapiassa ainakaan paria käyntiä enempää vain siksi, että olisi nähnyt vieraan ihmisen tekemän itsemurhan. Tai muunkaan äkillisen kriisin takia, jos asiat ovat muuten hyvin.

Varoitus: älkää lukeko ensimmäistä kappaletta, jos saatte helposti traumoja. Toisen kappaleen voi lukea.

Minun edellä ajanut autoilija ajoi vastaan tulevan rekan keulaan. Yritti aikaisemmin ehkä ajaa jopa minun päälleni risteyksessä, mutta hiljensin vauhtia ja annoin sen aja eteen vaikka minulla oli etuajo-oikeus. No, auto lensi kohti minua ja jäi vähän tien vieren, että ehdon väistää, rekka ajoi metsään. Rakan kuljettaja ajautui sokkiin. Minä olin sokissa sen verran että en muistanut hätänumero heti. Toinen rekka pysähtyi paikalle ja yritettiin etsiä rekan keulaan ajanutta henkilöauton kuljettajaa. Kuskin paikka oli vielä ehjä, mutta kuljettajaa ei näkynyt missään. Lopulta tajusimme, että auton jalkatilassa ollut tyynyn muotoinen vaatekasa oli se kuljettaja. Siivosimme myös tietä ja siellä oli myös kuljettajan osia. Viikoksi jäi kolaripaikan haju ja maku suuhun ja yhden rekkaunen näin. Ei jäänyt traumoja, paikalla ollut poliisi sanoi, että pahin näkymä koko hänen uransa aikana ja ambulanssi miehet

Nyt odotan psykologille pääsyä. Syy parisuhdeongelmat. Vaimo on ilmiselvästi pettänyt monta kertaa, kieltää kaiken, valehtelee ja manipuloi. Vaimon käytös manipulointi ja valehtelu, johtivat siihen että meinasin tappaa itseni kostoksi vaimon teoille. Koko maailma mureni. Valehtelun ja manipuloinnin takia menetin todellisuuden tajun, en tiennyt mikä oli totta ja mikä valhetta meidän parisuhteessa. Kun tajusin vaimon pettämiset tunsin suurinta vihaa ja suurinta rakkautta samaan aikaan. vaimon käytös pettämissyytösten jälkeen veti minut ihan pohjalle. Vaimon uhkailut poliiseilla ja lasten turvakotiin viemisille tulivat ihan puskista. Yritin vain kysellä mitä parisuhteessamme oikein tapahtuu. Uhkailulla vaimo halusi lopettaa tapahtumien selvittelyt. Menin kaikesta ihan ihan lukkoon. Pariterapiassa minua syytettiin vain mustasukaisuudesta ja vainoharhaisuudesta. Mitkään fyysiset todisteet eivät auttaneet, vaimoni taitaa olla narsisti ja siksi osasi manipuloida kaikki auttavat tahot ympärilläni minua vastaan. Olen nyt tästä kaikesta sekaisin, olenko elänyt täysin feikkielämää, jota toinen on käyttänyt vain hyväksi? Varasin vaimon tietämättä itselleni psykologin. Toivottavasti osaa auttaa. Pariterapeutit eivät ainakaan olleet mitään ammattilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

 

Minusta täm

Täytyy myöntää, että olen hämmentynyt. Miksi hyökkäät kimppuuni tuolla tavalla? Tämä on keskustelupalsta, jossa vaihdetaan mielipiteitä. En ymmärrä miksi otat tämän henkilökohtaisena hyökkäyksenä. En tiedä juuri sinun traumoista, mutta et sinäkään tiedä minun kokemuksiani, joten minusta on erittäin ikävää, että niitä aletaan vähättelemään niistä mitään tietämättä. Hieno juttu, jos koet olevasi vahva ja olet päässyt traumoistasi irti ilman terapiaa. 

Minun pointtini oli se, että minusta on hieman alentavaa puhua siihen sävyyn, että jos ihminen tarvitsee terapiaa päästäkseen yli menneisyydestään, se johtuisi heikkoudesta tai muista ihmisen kyvyistä tai kyvyttömyydestä. Tällainen kuva minulle piirtyi ja siksi halusin selittää millä tavalla itse näen asian. Sinänsä ajattelen itsekin, että terapian myötä olen oppinut myös monia hyviä asioita lapsuudesta, mutta sinänsä minusta mantra "vaikeudet vahvistaa" ei ole aina totta. Jos minulla olisi ollut ns. normaali lapsuus niin uskoisin olevani ns. vahvempi, koska tietyt piirteet sieltä lapsuudesta on jääneet ja varmaan kummittelee koko loppuelämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

Hienoa että sanoitit tunteesi. Kohtasimme keskinäisen ymmärryskuilun jota emme pysty poistamaan. Käy sinä terapiassa ja yritä päästä lapsuudestasi yli niin minä jatkan tästä elämääni samaten eteenpäin. Minun ei tarvitse kokea olla jotakin sillä minä olen. Minä elän enkä vain koe eläväni. Minä seuraan Jeesusta joka on tie ja totuus mutta hyväksyn sinunkin polkusi. Pyydän anteeksi että koit minut ja viestini väärin. Hyvää jatkoa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ymmärrä. Kävin aikoinaan muutaman kerran itsediagnosoidun keskivaikean masennuksen takia. Muutamalla ekalla kerralla kerroin elämäntapahtumani ja kaikki vaikeat lapsuudenkokemukseni johon se terapeutti vaan totesi aina välillä että onpa hirveetä. Ja sitten se sano että voi mennä yli vuosikin ennen kuin tällä terapiassa käynnillä voi alkaa nähdä vaikutuksia. No ei menny ku muutama kerta kun en enää keksiny mitään sanottavaa ja tuntu että mun ois pitäny kannatella koko keskustelua. Sit se terapeutti lopulta ehdotti käyntien lopettamista. Useempi sata euroo täysin hukkaan.

Sehän on vaan hienoa et sait apua. Upea homma. Sinuna olisin ylpeä its3stäsi.

          itse ne ongelmat on selvitettävä   jep

Vierailija kirjoitti:

          itse ne ongelmat on selvitettävä   jep

No juuri tästäkin syystä saisiko täällä sitten yksin selvittää ja pärjätä rauhassa koska apuakaan ei saa mistään niihin omiin ongelmiin. Turha apu on turhaa tai jopa haitallista. Jep.

Terapioita on eri suuntauksia. Vakavat traumat vaatii oman erikoistumisensa. Sitten on se kuuluisa terapia jossa julkkikset käyvät esimerkiksi. Ne ovat narsistin unelmapaikkoja, sillä siellä saa puhua itsestään tauotta ja ratkoa itseen liittyviä asioita ja vastapuoli eli terapeutti myötäilee eikä tarvitse potilaana pelätä että toinen keskeyttää tai kritisoi. Ruokkii siis täydellisesti minäkeskeisyyttä!

Tärkeintä on et jokainen löytää oman tavan toimia. Jollekin se on juttelu, toiselle se on joku muu. Ei tämä loppupeleissä ole mitään ydinfysiikkaa

Vierailija kirjoitti:

Terapioita on eri suuntauksia. Vakavat traumat vaatii oman erikoistumisensa. Sitten on se kuuluisa terapia jossa julkkikset käyvät esimerkiksi. Ne ovat narsistin unelmapaikkoja, sillä siellä saa puhua itsestään tauotta ja ratkoa itseen liittyviä asioita ja vastapuoli eli terapeutti myötäilee eikä tarvitse potilaana pelätä että toinen keskeyttää tai kritisoi. Ruokkii siis täydellisesti minäkeskeisyyttä!

Tämä sopisi mulle vaikka en ole narsisti. Saisin pohtia rauhassa kaikkia elämän hienouksia. Ihan yksin ei ole aina mukava puhua joten toivottavasti terapeutti osaa myös osallistua keskustelemiseen tai asioiden pohtimiseen. Ei ole itsessäni ratkottavia ongelmia, vain tämän sairaan yhteiskunnan aiheuttamat traumat ja ongelmat joille en voi itse yhtään mitään. Ottaisiko joku vastaan tehtävän kuunnella mitä paskaa Suomessa joutuu kokemaan yhteiskunnan toimesta? Olisiko terapeutilla jopa velvollisuus ilmoittaa poliisille näistä tahoista tukeaksensa asiakasta joka kuolee kohta kaiken kaltoinkohtelun vuoksi? Siinä pieni iltapähkinä jokaiselle kiinnostuneelle.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on et jokainen löytää oman tavan toimia. Jollekin se on juttelu, toiselle se on joku muu. Ei tämä loppupeleissä ole mitään ydinfysiikkaa

Taas joku täydellinen kertoo faktoja pöytään. Kiitos sinulle ja hauskaa tätä päivää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

          itse ne ongelmat on selvitettävä   jep

No juuri tästäkin syystä saisiko täällä sitten yksin selvittää ja pärjätä rauhassa koska apuakaan ei saa mistään niihin omiin ongelmiin. Turha apu on turhaa tai jopa haitallista. Jep.

Kyllä saa, eivät kai ne terapeutitkaan ketään kiinnostu kuuntelemaan jos ei ole ongelmia joita pitää käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakk

Ei tässä sinänsä minun terapiasta ollut kyse vaan keskustelu oli yleisellä tasolla. Oma traumaterapiani on loppunut jo monen monta vuotta sitten ja se pelasti elämäni. 

Hyvää jatkoa myös sinulle!

Huuhaata se onkin.Kaiken huippu on psykoanalyysi - tehokas keino nyhtää asiakkaalta kaikki rahat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää olla jääkylmä ihminen joka pystyy todistamaan toisen itsemurhaa ja kävelemään olkiaan kohauttaen paikalta.  Psykopaatti pystyy tuohon.

Se sanoi "järkyttää hetken".On terapeutilta pelkkää asiakkaan rahastamista "hoitaa" tuota vuosikaudet.