En ymmärrä terapiaa
Jos on vaikka todistanut jonkun itselleen vieraan ihmisen tekemän itsemurhan, niin mistä siellä keskustellaan? Ymmärrän toki että asia saattaa järkyttää hetken, mutta siis käytännössä miten siitä riittää keskusteltavaa vaikka kymmeneksi tai useammaksikin kerraksi? Tämä ei ole trolliviesti, en vaan oikeasti ymmärrä.
Kommentit (237)
Kaksi vuotta terapiassa. Ainoa selkeä apu oli se, että hän kehotti miettimään suhdettani yhteen ystävääni. Ei siis neuvonut, vaan kehotti miettimään asioita ja vastavuoroisuutta ystävyydessä. Jäin miettimään asiaa ja otin vähitellen etäisyyttä ystävääni. On ollut hyvä juttu minun kannalta. Jälkikäteen olen joskus miettinyt, että miksi siedin ystäväni tapaa rikkoa rajojani. Lähinnä olin hänelle se olkapää, jota vasten märistä omasta elämästään - mutta se ei ollut millään tavalla vastavuoroista.
Positiivista on siis se, että tiedostan nykyään omat rajat ja pidän niistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
En tajuu muutenkaan tätä nykytouhua, et kaikki ramppaa jossain terapiassa. Aivan joutavaa touhua. Jokainen vois ottaa vastuun itestään ja elämästään ja muuttaa asioita, joihin ei oo tyytyväinen. Siihe mitään terapioita tarvita.
Minä ymmärrän. Ja ajattelen, että vastuun ottamista on nimenomaan se terapiaan meno, jos sille on tarvetta. Jos ajattelee aiempia sukupolvia, siellä on sotatraumoja sun muita, joita ei ole käsitelty vaan ne on sysätty tulevalle sukupolville ja niin edelleen. Siihen päälle vielä nykymaailman ongelmat niin en ihmettele terapian tarvetta. Ja lisäksi vielä se, että moni nykysukupolvi haluaa katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvät traumat, voida paremmin ja olla parempi ihminen. On muuten paljon helpompaa vaan jatkaa samaa sukupolvelta toiselle siirtyvää käyttäytymismallia kuin kantaa vastuu muutoksesta. Se tekee kipeää.
Vasta-alkajaterapeutit varsinkin kannattaa kiertää kaukaa!
Jos terapeutin mielestä asiakkaan kuuluu johtaa istuntoa, vaihtakaa terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
En tajuu muutenkaan tätä nykytouhua, et kaikki ramppaa jossain terapiassa. Aivan joutavaa touhua. Jokainen vois ottaa vastuun itestään ja elämästään ja muuttaa asioita, joihin ei oo tyytyväinen. Siihe mitään terapioita tarvita.
No et näköjään tajua. Sehän on juurikin sitä vastuun ottamista, että menee terapiaan ja yrittää saada itsestään ehjän ihmisen. Minä kävin terapiassa, koska mieleen tuli koko ajan rais kaus, jonka kohteeksi jouduin lapsena. Se muisto siis tuli mieleen ajatuksena koko ajan ja meinasin menettää työkykyni. Kävin muutaman vuoden terapiassa ja pääsin melko hyvään kuosiin.
Kuinka tuollainen asia muutetaan sinun mielestä niin, että olisi tyytyväinen? Meillä ihmisillä kun on sellainen mieli, että se muistaa menneet tapahtumat ja ne vaikuttaa nykyisyyteen, tahtoi niin tai ei. Usein terapia on sitä, että opitaan elämään niiden muistojen kanssa. Itse en olisi sitä osannut yksin tehdä.
Jos ei olisi itsekkäitä miehiä ja heidän hedonistisia taipumuksiaan, niin ei tarvitsisi monenkaan naisen käydä terapiassa. Enkä nyt syytä kaikkia miehiä, vaan sellaisia, jotka hyväksikäyttelee naisia ja lapsia omiin hetken tarpeisiin. Yhdellä teolla tuhotaan toisen elämästä vuosia tai jopa koko elämä.
Ap, ei sinun tarvitsekaan yrittää ymmärtää. Ole vain kiitollinen ettet ole toistaiseksi terapiaa tarvinnut. Tai et ymmärrä sitä tarvitsevasi.
Minusta psykoterapeutit ovat ihan kuin fysioterapeutteja, eli jos mieli jotenkin on pettänyt, he auttavat saamaan sen kuntoon. Itse sain suurta apua terapiasta, kun sekosin tietyistä elämäntapahtumista. Pidin itseäni omituisena friikkinä, ja oli suuri helpotus, kun terapeutti näki heti, mistä oli kysymys ja auttoi puhumaan asiat niin, että näin asioiden juurisyyn ja pystyin käsittelemään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset sairaanhoitajat on usein noita jotka nyökyttelee ja lähinnä kommentoi jotain "Niin" "Onpa kamalaa" "Ihan ymmärrettävää". Tuollaisesta ei olekaan apua. Hyvä psykologi johdattelee keskustelua kysymyksillä. Kaikkien pitäisi käydä terapiassa edes pari kertaa.
Itsekin sanot, että hyvä psykologi johdattelee keskustelua. Noh, kaikki eivät ole hyviä. Ja suurin osa terapeuteista ei ole psykologeja vaan sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.
Terapeutteissa on eroa. Mä hain apua mun seksiriippuvuuteen. Toi meni lähinnä siihen että mä kerroin tarinoita ja 40v psykologi nainen ei uskonut sanaakaan 😂. Koska meidän maailma oli niin erilainen. Hänellä ollut varmaan 3 seksikumppania.
Vaihdoin terapeuttia ja sain apua.
Vierailija kirjoitti:
Terapeutteissa on eroa. Mä hain apua mun seksiriippuvuuteen. Toi meni lähinnä siihen että mä kerroin tarinoita ja 40v psykologi nainen ei uskonut sanaakaan 😂. Koska meidän maailma oli niin erilainen. Hänellä ollut varmaan 3 seksikumppania.
Vaihdoin terapeuttia ja sain apua.
Tämä on just se mikä erottaa hyvät ja huonot terapeutit. Menet hakemaan apua ja oikeasti ihmisten elämäntarinat voi olla todella sairaita. Siinä kun terapeutti ei ota sua tosissaan voi olla varma että tää ihminen ei enää apua hae.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajuu muutenkaan tätä nykytouhua, et kaikki ramppaa jossain terapiassa. Aivan joutavaa touhua. Jokainen vois ottaa vastuun itestään ja elämästään ja muuttaa asioita, joihin ei oo tyytyväinen. Siihe mitään terapioita tarvita.
No et näköjään tajua. Sehän on juurikin sitä vastuun ottamista, että menee terapiaan ja yrittää saada itsestään ehjän ihmisen. Minä kävin terapiassa, koska mieleen tuli koko ajan rais kaus, jonka kohteeksi jouduin lapsena. Se muisto siis tuli mieleen ajatuksena koko ajan ja meinasin menettää työkykyni. Kävin muutaman vuoden terapiassa ja pääsin melko hyvään kuosiin.
Minulla ihan samanlainen historia.
En usko että tällaista voi ymmärtää ken ei ole kokenut. Pääsin vihdoin terapiaan kun työkyky meinasi mennä. Aiemmin kun yritin hakea apua sain lähinnä puhu kädelle-tyyppisiä vastauksia, ja on pienoinen ihme että olen edes hengissä.
Monet ketkä dissaa terapiaa on joko kohdanneet huonon terapeutin. Tai eivät ole olleet itse valmiita hyväksymään asioita..
Omasta terapiasta ei mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Elämänlaatu parani käynti käynniltä.
Eikä se terapeutti mitään ihmeitä tehnyt. Sai mut vaan katsomaan elämääni ulkopuolisen silmin. Tossa kun katseli itseään ymmärsi että toi ihminen tulee aina olemaan luuseri. Harvempi haluaa tuota ja on valmis muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset sairaanhoitajat on usein noita jotka nyökyttelee ja lähinnä kommentoi jotain "Niin" "Onpa kamalaa" "Ihan ymmärrettävää". Tuollaisesta ei olekaan apua. Hyvä psykologi johdattelee keskustelua kysymyksillä. Kaikkien pitäisi käydä terapiassa edes pari kertaa.
Sen paremmin pskologi kuin psyk sairaanhoitaja eivät ole ammattitaitoisia terapeutejajos eivät ole terapeutiksi kouluttautuneet. Eivät siis välttämätä tajua mitään ihmisen kohtaamisesta ja terapiaprosessista. Näin on mm usean koulupsykologin kohdalla ollut. Ahdistunut nuori tulee tapaamisesta vielä ahdistuneempana ja vihaisena, kun ei ole tullut mitenkään kuulluksi kuunneltuaan tunnin psykan jorinaa ja typeriä neuvoja kuten oo niiden kaa jotka ei kiusaa sua. Sit luullaan et "ammattilainen" on tehnyt työnsä hyvin ja on investoitu nuorten mielenterveyteen. Vaikka oikeesti on menny rahat hukkaan eikä nuori oo saanu apua vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeutin mielestä asiakkaan kuuluu johtaa istuntoa, vaihtakaa terapeutti.
Olisko nyt väärinymmärrystä. Terapiasuuntauksia on erilaisia, toisissa terapeutti tarjoaa ratkaisuja, toiset menee syvemmälle kuulluksi tulemisen ja parantavan kohtaamisen kautta. Jotkin terapiamuodot analysoi, toiset kunnioittaa asiakkaan omaa kokemusta, viisautta, voimavaroja ja auttavat asiakasta tiedostamaan. Tietenkin terapeutin vastuulla on aina asiakkaan parhaaksi tiedostaa missä mennään ja toimia sen mukaan. Mutta jotkin terapiamuodot etenee niin ettei terapeutti johda ja puutu yhtään ylimääräistä, vaan tukee asiakkaan omaa kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeutin mielestä asiakkaan kuuluu johtaa istuntoa, vaihtakaa terapeutti.
Olisko nyt väärinymmärrystä. Terapiasuuntauksia on erilaisia, toisissa terapeutti tarjoaa ratkaisuja, toiset menee syvemmälle kuulluksi tulemisen ja parantavan kohtaamisen kautta. Jotkin terapiamuodot analysoi, toiset kunnioittaa asiakkaan omaa kokemusta, viisautta, voimavaroja ja auttavat asiakasta tiedostamaan. Tietenkin terapeutin vastuulla on aina asiakkaan parhaaksi tiedostaa missä mennään ja toimia sen mukaan. Mutta jotkin terapiamuodot etenee niin ettei terapeutti johda ja puutu yhtään ylimääräistä, vaan tukee asiakkaan omaa kokemusta.
Äläkä unohda yksilö eroja. Toisille puhuminen on helppoa toisia joutuu puhuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeutin mielestä asiakkaan kuuluu johtaa istuntoa, vaihtakaa terapeutti.
Olisko nyt väärinymmärrystä. Terapiasuuntauksia on erilaisia, toisissa terapeutti tarjoaa ratkaisuja, toiset menee syvemmälle kuulluksi tulemisen ja parantavan kohtaamisen kautta. Jotkin terapiamuodot analysoi, toiset kunnioittaa asiakkaan omaa kokemusta, viisautta, voimavaroja ja auttavat asiakasta tiedostamaan. Tietenkin terapeutin vastuulla on aina asiakkaan parhaaksi tiedostaa missä mennään ja toimia sen mukaan. Mutta jotkin terapiamuodot etenee niin ettei terapeutti johda ja puutu yhtään ylimääräistä, vaan tukee asiakkaan omaa kokemusta.
Äläkä unohda yksilö eroja. Toisille puhuminen on helppoa toisia joutuu puhuttamaan.
Niinkin.
Psykiatriset sairaanhoitajat on usein noita jotka nyökyttelee ja lähinnä kommentoi jotain "Niin" "Onpa kamalaa" "Ihan ymmärrettävää". Tuollaisesta ei olekaan apua. Hyvä psykologi johdattelee keskustelua kysymyksillä. Kaikkien pitäisi käydä terapiassa edes pari kertaa.