En ymmärrä terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toikun jotkut ihmettelee miksi ihmiset ei itse tajua mistä asiat johtuu..

Niin te ette tajua sitä koska olette eläneet normaalin hyvän elämän..

Esim lapsi joka näkee vaikka väkivaltaa koko lapsuuden. Voi kokea tämän täysin normaaliksi.

Tai muita sairaita asioita. Hänellä on iso riski alkaa toistaa kokemaan asioita. Koska hän ei pidä niitä epänormaalina. Miten ne vois olla epänormaalia ihmiselle joka on kokenut sitä koko elämänsä.

 

Ei tämä ole mahdollista, jokainen lapsi Suomessa elää muuallakin kuin kotona. Jotenkin tuo sinun oma ajatusmaailmasi on hieman epäterve. Miksi te selittelette käytöstänne tai valintojanne sun muita asioita näin epätervein tavoin? 

 

Miksi sitten päihde ongelmat/ väkivaltaisuus, ym häiriö käyttäytyminen periytyy?

Ei terapia aina autakaan. Luin juuri jostain netistä että esimerkiksi ylianalysointiin taipuvaisille ja autismidiagnoosin saaneille (kaksi ominaisuutta mitkä myös osuu päällekkäin aika usein) tietyntyyppinen terapia saattaa olla jopa haitallista.

Itse olen pyrkinyt terapiaan jo vuosia, mutta en ole päässyt kuin kaikkiin sairaanhoitajan kanssa jutteluihin ynnä muihin. Kokemukset noista on olleet huonoja: teininä sattui psykologiopiskelija joka sanoi paniikkikohtauksia aiheuttaneita kommentteja ja pahensi tilannettani, lukiossa sellainen joka ei sanonut oikeastana mitään, yliopistossa sellainen joka jäi jankkaamaan asioita joissa minulla ei ollut ongelmaa ja unohteli mitä olin juuri sanonut.

En ole päässyt kunnon terapiaan, en ymmärrä miten sinne pitäisi päästä. Osa ongelmaa on ainakin se etten osaa jutella asioistani ihan tuntemattomalle ihmiselle vaan menen täysin lukkoon, joten en ole oikein pystynyt edes selittämään miten paha tilanteeni on välillä ollut. En osaa hakea apua hyvinä kausina mutta huonoina tilani on sellainen että päätyisin varmaan suoraan suljetulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toikun jotkut ihmettelee miksi ihmiset ei itse tajua mistä asiat johtuu..

Niin te ette tajua sitä koska olette eläneet normaalin hyvän elämän..

Esim lapsi joka näkee vaikka väkivaltaa koko lapsuuden. Voi kokea tämän täysin normaaliksi.

Tai muita sairaita asioita. Hänellä on iso riski alkaa toistaa kokemaan asioita. Koska hän ei pidä niitä epänormaalina. Miten ne vois olla epänormaalia ihmiselle joka on kokenut sitä koko elämänsä.

 

Ei tämä ole mahdollista, jokainen lapsi Suomessa elää muuallakin kuin kotona. Jotenkin tuo sinun oma ajatusmaailmasi on hieman epäterve. Miksi te selittelette käytöstänne tai valintojanne sun muita asioita näin epätervein tavoin? 

 

Miksi sitten päihde ongelmat/ väkivaltaisuus, ym häiriö käyttäytyminen

Ei käyttäytymismallit periydy vaan jokainen toimii kuten haluaa omaksua ja valitsee itse. Toisten turhanpäiväinen syyttely on rikollista joten siitä seuraa lisää ikävää kannettavaa.

"Ei käyttäytymismallit periydy vaan jokainen toimii kuten haluaa omaksua ja valitsee itse. Toisten turhanpäiväinen syyttely on rikollista joten siitä seuraa lisää ikävää kannettavaa."

Ihminen on mallioppija, joten kyllä se lapsi nyt vaan sisäistää näkemäänsä normaalina, olipa se sitten normaalia tahi ei. Tieteellistä tutkimusta asiasta löytyy vaikka kuinka paljon, tässä vain yksi:

https://www.sciencedaily.com/releases/2011/03/110329095742.htm

Otsikko:

Seeing and experiencing violence makes aggression 'normal' for children

Vierailija kirjoitti:

Ei terapia aina autakaan. Luin juuri jostain netistä että esimerkiksi ylianalysointiin taipuvaisille ja autismidiagnoosin saaneille (kaksi ominaisuutta mitkä myös osuu päällekkäin aika usein) tietyntyyppinen terapia saattaa olla jopa haitallista.

Itse olen pyrkinyt terapiaan jo vuosia, mutta en ole päässyt kuin kaikkiin sairaanhoitajan kanssa jutteluihin ynnä muihin. Kokemukset noista on olleet huonoja: teininä sattui psykologiopiskelija joka sanoi paniikkikohtauksia aiheuttaneita kommentteja ja pahensi tilannettani, lukiossa sellainen joka ei sanonut oikeastana mitään, yliopistossa sellainen joka jäi jankkaamaan asioita joissa minulla ei ollut ongelmaa ja unohteli mitä olin juuri sanonut.

En ole päässyt kunnon terapiaan, en ymmärrä miten sinne pitäisi päästä. Osa ongelmaa on ainakin se etten osaa jutella asioistani ihan tuntemattomalle ihmiselle vaan menen täysin lukkoon, joten en ole oikein pystynyt edes selittämään miten paha tilante

Ei se terapia ole haitallista vaan ihminen alkaa kipuilemaan tavalla tai toisella eikä pidä siitä tai ehkä totuuksistakaan. Ei ehkä halua tehdäkään niitä muutoksia. Samaa syyttelyä terapeuttien lisäksi saavat kaikki lähimmäiset jotka yrittävät auttaa. Auttaminen on se syy ja aina täytyy muistaa kahden henkilön väliset asiat sillä kaikki eivät tule toimeen keskenään myöskään. On mahdollista että on ihmisiä joita ei voi auttaa koska alkavat kipuilla liiaksi sekä pakenevat vastuuta ja tilanteita myöskin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei käyttäytymismallit periydy vaan jokainen toimii kuten haluaa omaksua ja valitsee itse. Toisten turhanpäiväinen syyttely on rikollista joten siitä seuraa lisää ikävää kannettavaa."

Ihminen on mallioppija, joten kyllä se lapsi nyt vaan sisäistää näkemäänsä normaalina, olipa se sitten normaalia tahi ei. Tieteellistä tutkimusta asiasta löytyy vaikka kuinka paljon, tässä vain yksi:

https://www.sciencedaily.com/releases/2011/03/110329095742.htm

Otsikko:

Seeing and experiencing violence makes aggression 'normal' for children

 

Niinhän minä juuri sanoin, mallioppii eli omaksuu asioita ja lapsetkin osaavat itse ajatella, oppia sekä tehdä sitten kyllä muutoksiakin. Nämä asiat on tiedetty jo vaikka kuinka kauan. Persoonallisuuspiirteetkin vaikuttavat.

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

Tää! Ei noihin menneisiin aikoihin kannata jumittua!

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

Et ole ilmeisesti traumatisoitunut vaikka lapsena niin pahasti että kyseinen muisto tulee aikuisenakin väkisin mieleesi aika-ajoin, ja tietyt arkiset asiat laukaisevat sinussa paniikin ja pakoreaktion mille et voi mitään?

Tässä on persoonallisuuseroja: Tismalleen samat asiat voi tehdä terapeutti matkaoppaanaan, tai sitten omatoimisesti.

Ei siellä terapiassakaan terapeutti voi potilaan puolesta asioita tehdä, hän on pikemminkin personal trainer sillä matkalla, kuin matkan varsinainen vetäjä.

Minä terapioin omat ongelmani itse pois, koska olen luonteeltani omatoiminen ja itseohjautuva. Joku toinen olisi tarvinnut ihan tismalleen samoihin juttuihin avuksi sen terapeutin. Käsittelin burnouttiin johtaneet (käytin liikaa touhuamista ongelmieni pakenemiseen) traumani itse, apunani maamme erinomainen kirjastolaitos, jonka hyllyistä löytyi kaikki tarpeellinen kirjallisuus ja tieto avuksi. 



Eli se, tarvitseeko ongelmiensa käsittelyyn terapeutin vai voiko tismalleen saman työn tehdä omatoimisesti, riippuu ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei käyttäytymismallit periydy vaan jokainen toimii kuten haluaa omaksua ja valitsee itse. Toisten turhanpäiväinen syyttely on rikollista joten siitä seuraa lisää ikävää kannettavaa."

Ihminen on mallioppija, joten kyllä se lapsi nyt vaan sisäistää näkemäänsä normaalina, olipa se sitten normaalia tahi ei. Tieteellistä tutkimusta asiasta löytyy vaikka kuinka paljon, tässä vain yksi:

https://www.sciencedaily.com/releases/2011/03/110329095742.htm

Otsikko:

Seeing and experiencing violence makes aggression 'normal' for children

 

Niinhän minä juuri sanoin, mallioppii eli omaksuu asioita ja lapsetkin osaavat itse ajatella, oppia sekä tehdä sitten kyllä muutoksiakin. Nämä asiat on tiedetty jo vaikka kuinka kauan. Persoonallisuuspiirteetkin vaikuttavat.

Trollaat.

167 taas malliesimerkki siitä ettei ole mitään hajua mistä puhuu..

Kannattaisi lukea vaikka traumoista muutama opus ja miettiä uusiksi.

Nää traumatisoituneet henkilöt esim välttelee miettimästä sitä historiaansa yhtään..

Sitten tapahtuu jotain ja reaktio on älyttömän voimakas. seurustelin aikoinaan väkivaltaiswn narsistin uhrin kanssa.  Reaktion voimasta kertoo se että ensimmäisen kerran kun oltiin ns riita tilanteessa, puhuin kovempaa. En ollut yhtään aggressiivinen.. nostin kättä nainen huusi älä ja meni sikiö asentoon seinää vasten istumaan.

Noista tapahtumista oli 7vuotta aikaa. Olin narsistin jälkeen ensimmäinen uusi suhde. Tuohon traumataustaan meidän suhde loppuikin. Koska ei hänellä ollut mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on persoonallisuuseroja: Tismalleen samat asiat voi tehdä terapeutti matkaoppaanaan, tai sitten omatoimisesti.

Ei siellä terapiassakaan terapeutti voi potilaan puolesta asioita tehdä, hän on pikemminkin personal trainer sillä matkalla, kuin matkan varsinainen vetäjä.

Minä terapioin omat ongelmani itse pois, koska olen luonteeltani omatoiminen ja itseohjautuva. Joku toinen olisi tarvinnut ihan tismalleen samoihin juttuihin avuksi sen terapeutin. Käsittelin burnouttiin johtaneet (käytin liikaa touhuamista ongelmieni pakenemiseen) traumani itse, apunani maamme erinomainen kirjastolaitos, jonka hyllyistä löytyi kaikki tarpeellinen kirjallisuus ja tieto avuksi. 



Eli se, tarvitseeko ongelmiensa käsittelyyn terapeutin vai voiko tismalleen saman työn tehdä omatoimisesti, riippuu ihmisestä. 

Kuulostat mun vaimolta joka burn Outin jälkeen luetaan kirjastollinen kirjoja.. vannotaan luonnon ja hiljentymisen nimeen..

Sit menee 1-2v ja Burnis iskee.

Terapeutteja on hyviä ja huonoja. Itselläni on hyvä ja joka kerta saan enemmän mielenrauhaa ja itseluottamusta, joita en oppinut lapsuudessa.

viestistä 173, lainaustoiminto kun takkuili:

"Kuulostat mun vaimolta joka burn Outin jälkeen luetaan kirjastollinen kirjoja.. vannotaan luonnon ja hiljentymisen nimeen..

Sit menee 1-2v ja Burnis iskee."

Minua kun kommentoit, niin vastaan sinulle: Minä käsittelin traumojani jotakuinkin täysipäiväisesti 2000-2005 ja saavutin niin hyvät tulokset, että burnis on pysynyt poissa eikä tule enää koskaan palaamaan. Olen saavuttanut mielentyyneyden ja tasapainon siten, että niitä eivät ulkomaailman tapahtumat enää heittele ja tunne-elämä on tasapainossa. Ei tarvitse enää paeta ongelmia touhuamiseen, kun ei enää ole niitä ongelmia. 

Kysehän ei ole vain siitä, että luetaan kirjoja, vaan siitä että kun kirjallisuudesta löytyy sopivia keinoja (erityisesti kognitiivis-behavioristinen terapia on ollut minulle hyödyllinen työkalu), niin niitä myös sitten käytetään. En suinkaan vain lukenut, se on vasta alkua. Sitten kun tietoa kertyi, ryhdyin soveltamaan sitä käytännön jokapäiväiseen elämääni. Hyvin on toiminut. 

Että ehkäpä sinun vaimosi vain luki kirjoja, mutta ei tehnyt mitään muuta. Ei se toimi, samalla tavoin kuin pelkkä dieettikirjan lukeminenkaan ei laihduta.

Vierailija kirjoitti:

"Ei käyttäytymismallit periydy vaan jokainen toimii kuten haluaa omaksua ja valitsee itse. Toisten turhanpäiväinen syyttely on rikollista joten siitä seuraa lisää ikävää kannettavaa."

Ihminen on mallioppija, joten kyllä se lapsi nyt vaan sisäistää näkemäänsä normaalina, olipa se sitten normaalia tahi ei. Tieteellistä tutkimusta asiasta löytyy vaikka kuinka paljon, tässä vain yksi:

https://www.sciencedaily.com/releases/2011/03/110329095742.htm

Otsikko:

Seeing and experiencing violence makes aggression 'normal' for children

 

Lapsi omaksuu näkemänsä normaalina hänen kotiolosuhteinansa mutta se ei tarkoita että hän ajattelee sen olevan kaikkialla normaalia toimintaa. Hän ymmärtää että kotona asiat ovat nyt näin, päiväkodissa ja koulussa tietyllä tavalla, kavereilla tietyllä tavalla jne. Lapsi tekee havaintoja siitä miten muut ihmiset käyttäytyvät sekä toimivat. Monet kaltoinkohdellut syyttävät muita turhan paljon ja on äärimmäisen tarkkaa tehdä havaintoja siitä mikä on totta miltäkin osin. Ihminen hakee helposti myös huomiota ja kun on kyseessä omien traumojen purku myös puhumalla asioita, on luonnollista että ihminen tuntee ja purkaa tuntojansa. Hänen täytyy antaa tehdä se vapauttava työ mutta samalla häntä on tuettava rehellisesti tukevasti eteenpäin jotta hän saa tarvittavaa hyväksyntää sekä hyvää oloa ja Itsevarmuutta seistä omilla jaloillansa. Jos on mahdollista niin ei kannata hylätä ketään mutta muistuttakaa tukijat jos teistä tuntuu raskaalta. Jokaisen on velvollisuus kunnioittaa toisen ihmisen terveyttä sekä hyvinvointia, aina molemmin puolin tämä arvostus. Välttäkää myöskin lähtemästä muiden tunnetiloihin mukaan ja yrittäkää muistaa että elämässä tapahtuu paljon asioita. Jos lähdette vielä mukaan lietsomaan asioita niin helposti tulee aiheutetuksi lisää vahinkoa sekä pahaa oloa jopa monille joten suhtautukaa asioihin perusteellisesti. Monet mokailevat elämässä eikä kaikkia asioita kannata jäädä vatvomaan loppuelämäksi vaan huolehtia siitä että asiat tulevat käsitellyiksi ja sitten päästään taas eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

Et ole ilmeisesti traumatisoitunut vaikka lapsena niin pahasti että kyseinen muisto tulee aikuisenakin väkisin mieleesi aika-ajoin, ja tietyt arkiset asiat laukaisevat sinussa paniiki

Kaikki eivät ymmärrä ja sinunkin tulee ymmärtää se. Hyvä kun kerroit traumoistasi, kukaan ek saisi suotta ilkeillä kenellekään mutta totta on se juuri että ymmärrystä tulisi saada kaltoinkohdelluille ihmisille jotka joutuvat kärsimään muiden tekemistä ikävistä asioista tai muusta pahasta mitä elämässä on tapahtunut. Jaksamista sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on persoonallisuuseroja: Tismalleen samat asiat voi tehdä terapeutti matkaoppaanaan, tai sitten omatoimisesti.

Ei siellä terapiassakaan terapeutti voi potilaan puolesta asioita tehdä, hän on pikemminkin personal trainer sillä matkalla, kuin matkan varsinainen vetäjä.

Minä terapioin omat ongelmani itse pois, koska olen luonteeltani omatoiminen ja itseohjautuva. Joku toinen olisi tarvinnut ihan tismalleen samoihin juttuihin avuksi sen terapeutin. Käsittelin burnouttiin johtaneet (käytin liikaa touhuamista ongelmieni pakenemiseen) traumani itse, apunani maamme erinomainen kirjastolaitos, jonka hyllyistä löytyi kaikki tarpeellinen kirjallisuus ja tieto avuksi. 



Eli se, tarvitseeko ongelmiensa käsittelyyn terapeutin vai voiko tismalleen saman työn tehdä omatoimisesti, riippuu ihmisestä. 

Ehdottomasti juurikin näin. En ole itsekään tarvinnut koskaan terapeuttia mihinkään omiin ongelmiini. Olen luontaisesti tutkiva ihminen ja olen tutkinut aina itseäni sekä muita ihmisiä ja kaikkea elämää siinä samalla. Löydän ratkaisuja itse ja olen kokeillut paljon sekä tehnyt paljon. Täten olen itseoppinut hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei käyttäytymismallit periydy vaan jokainen toimii kuten haluaa omaksua ja valitsee itse. Toisten turhanpäiväinen syyttely on rikollista joten siitä seuraa lisää ikävää kannettavaa."

Ihminen on mallioppija, joten kyllä se lapsi nyt vaan sisäistää näkemäänsä normaalina, olipa se sitten normaalia tahi ei. Tieteellistä tutkimusta asiasta löytyy vaikka kuinka paljon, tässä vain yksi:

https://www.sciencedaily.com/releases/2011/03/110329095742.htm

Otsikko:

Seeing and experiencing violence makes aggression 'normal' for children

 

Niinhän minä juuri sanoin, mallioppii eli omaksuu asioita ja lapsetkin osaavat itse ajatella, oppia sekä tehdä sitten kyllä muutoksiakin. Nämä asiat on tiedetty jo vaikka kuinka kauan. Persoonallisuuspiirteetkin vaikuttavat.

Enkä trollaa vaan tämä on totta. Te monimutkaistatte paljon asioita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen ihminen alkaa niin avuttomaksi,että tarvitsee muka jotain toista ihmistä tuekseen jatkuvasti.Ymmärrän, että jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen on hyvä käydä jollekin juttelemassa kerran.Mutta minusta se on suorastaan väärin, että sitä kauheaa asiaa jauhetaan vuodesta vuoteen ja pidetään mielessä jatkuvasti,ettei se kauhuus vain unohtuisi tai haalistuisi jo muistista.Eihän jumankauta niihin pahoihin negatiivisiin asioihin pidä jäädä kiinni väkisin roikkumaan.Ne pitää jättää taakseen ja mennä eteenpäin.Ne asiathan ovat mennyttä, niitä ei enää ole joten miksi ihminen ihan itse jää siihen hetkeen elämään, vaikka ei ole pakko.Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet.

Minusta tämä on sinisilmäinen vastaus. "Sinä voit valita mitä muistelet ja ajattelet". Toki tämä sinänsä on totta, mutta minun silmiini tämä on pakenemista. Ja vaikka mieli ei muistaisi tai ei haluaisi muistaa, keho kyllä muistaa. Sitten tulee ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta, uupumusta jne. Itse yritin unohtaa, paeta ja jättää menneisyyden taakse kauan. Ja sillä oli tosi kova hinta, sekä itselle että läheisille. Olin ihmisenä todella kylmä, empatiakyvytön ja veemäinen. Lopulta jouduin hakeutumaan useita kertoja suljetulle osastolle, koska olin henkisesti niin romuna. Osalla se lapsuus on oikeasti todella traumaattinen. Ei 1990-luvulla Sossu toiminut niin kuin nykyään. Lisäksi hekin tekevät virheitä niin kuin esimerkiksi omassa tapauksessa lopulta todettiin. Kävin pitkän traumaterapian ja nykypäivänä voin jopa hämmentävän hyvin lähtökohtiin nähden. 

Väittäisin myös hieman tylysti, että jos ihminen pääsee traumoistaan eroon, koska on "itseohjautuva ja omatoiminen", on silloin lapsuudessaan ollut paljon suojaavia tekijöitä tai ne itse traumat ovat lievempiä.