En ymmärrä terapiaa

Minulla terapia on auttanut ja voin kertoa mitä siellä on puhuttu. 

Minulla on taustalla masennusta. MItään selkeää syytä masennukselle ei ole (ei mitänä isompia traumoja, perheongelmia tai muuta sellaista). Olen luonteeltani vähän liian kiltti ja jo lapsesta oppinut pärjäämään itse, mikä aiheuttanut sen, että edes aikuisena en ole oikein uskaltanut turvautua muihin edes silloin kun olisi tarvinnut. Töistä en koskaan suostunut pitämään sairaslomaa, vaikka lääkärit sellaiseen kannusti. En kehdannut. Itkin joka aamu töihin mennessä ja töiden lisäksi en jaksanut tehdä yhtään mitään. Etätyöpäivinä nukuin päivisin päiväunet. Nukuin helposti 12h/vrk, viikonloppuisin en jaksanut mitään. Mitään fyysistä vikaa ei löydetty, vaikka tutkittiin (tutkittu mm. rauta-arvot ml. ferritiini ja lukuisat muut veriarvot, uniapnea, astma)

Kävin sitten terapiassa. Terapiassa puhuttiin paljon ihan normaalista elämästä. Mitä olen tehnyt ja nimenomaan miltä asiat on tuntuneet. Miksi koin epävarmuutta tilanteessa X ja miksi asia Y jäi painamaan mieltä. terapeutilta sain hyviä neuvoja siihen, miten pienin askelin voin yrittää tehdä muutoksia. Sain rohkaisua siihen, että minullakin on oikeus kertoa mielipiteeni ja pitää puoleni. Sain kannustusta yrittää tehdä kivoja asioita edes pienissä määrin ja löysin uusia tapoja nauttia asioista ilman liiallisia paineita. 

Paljon käytiin läpi myös lapsuutta ja se auttoi ymmärtämään syitä, miksi olen kasvanut tällaiseksi ihmiseksi kuin olen. Menneiden märehtiminen ei tietysti auta, mutta sellainen tietynlainen ymmärtäminen auttoi. Tajusi, että en ole persoonana sen huonompi, olen vain tottunut toimimaan tavalla X. 



Konkreettisesti keskustelut menivät usein niin, että joko minä nostin jonkin aiheen. Esim. jos olin kokenut jonkin tilanteen epämukavaksi tms. sitten viime kerran, niin keskusteltiin siitä. Tai jos olin ollut erityisen väsynyt tai tehnyt jotain uutta. Jos mitään varsinaista aiheutta ei ollut, terapeutti kaivoi jonkin aiheen. Esim. hän saattoi sanoa "Kerroit joskus aikaisemmin siitä että kaverisi sanoi sinulle asiasta X ja sinusta se tuntui loukkaavalta" ja sitä kautta keskustelu ajautui vaikka siihen, miten tällaiset lauseet ovat myöhemmin vaikuttaneet minuun. 





Terapiassa ehkä tärkeintä minulle oli se, että pääsi sanomaan asioita ääneen. Tuntemattomalle ihmiselle puhumienn tuntui hyvältä siksi ,että hänellä ei ollut minusta mitään ennakkokäsityksiä. Minun ei tarvinnut pelätä että hän loukkaantuu tai väittää vastaan. Sain tuntea just niin kuin tunsin. Hän ei koskaan kiistänyt tai kieltänyt minun tunteita. Hän kyllä ohjasi joskus ajattelemaan asioita eri kanteilta. 

Myöhemmin olen osannut hyödyntää terapiassa opittua. Osaan ajatella asioita eri kanteilta ja tunnistan koska vaadin itseltäni liikaa. Osaan olla itselleni armollisempi ja osaan tavoitella paremmin asioita mitä oikeasti haluan. 

Paha yhdistelmä on, jos ihminen jonka ongelmana on vahva uhriutuminen, menee liian myötämieliseen terapiaan.

Uhriutuja saa kannustusta siihen, jotta kaikki ongelmat johtuvat aina muista.

Vahva uhriutuja kyllä manipuloi terapeutin hetkessä ja ongelmat vain pahenee....

Terapia voi auttaa joihinkin asioihin, mutta ei kaikkiin elämän ongelmiin. Esimerkiksi kaikkia mielenterveyden ongelmia tai vaikka köyhyydestä syntyvää kurjuutta ei voi hoitaa pois terapialla, mutta joissain ongelmissa terapia voi olla toipumisen apuna. Suurinta hyötyä varmaan saa, jos omassa menneisyydessä on asioita joita ei ole koskaan käsitellyt ja ne vaikuttavat edelleen omaan elämään, esimerkiksi haittaavat ihmissuhteita tai estävät asettamasta terveitä rajoja itsen ja muiden välille. Myös vaikeat elämänkokemukset ja vastoinkäymiset kuten koulukiusaaminen, ero, läheisen kuolema, lapsettomuus jne voivat olla syy hakeutua terapiaan. Ap:n esimerkissä terapia voi auttaa sellaista, joka on todistanut kuvatunlaisen tilanteen ja jolle on muodostunut siitä trauma. Osa ihmisistä pääsee tuosta yli ensijärkytyksen jälkeen, mutta toiset ovat herkempiä ja silloin ammattilaisen apu voi olla tarpeen jotta pääsee purkamaan omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan rakentavalla tavalla. Terapiasuuntauksia on erilaisia, mutta tarkoituksena on kuitenkin tavalla tai toisella rikkoa niitä haitallisia ajatusmalleja ja muuttaa omaa näkemystä maailmasta sellaiseksi, että se haittaa vähemmän omaa elämää ja mahdollistaa niitä asioita, joita ihminen itselleen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toikun jotkut ihmettelee miksi ihmiset ei itse tajua mistä asiat johtuu..

Niin te ette tajua sitä koska olette eläneet normaalin hyvän elämän..

Esim lapsi joka näkee vaikka väkivaltaa koko lapsuuden. Voi kokea tämän täysin normaaliksi.

Tai muita sairaita asioita. Hänellä on iso riski alkaa toistaa kokemaan asioita. Koska hän ei pidä niitä epänormaalina. Miten ne vois olla epänormaalia ihmiselle joka on kokenut sitä koko elämänsä.

 

Ei tämä ole mahdollista, jokainen lapsi Suomessa elää muuallakin kuin kotona. Jotenkin tuo sinun oma ajatusmaailmasi on hieman epäterve. Miksi te selittelette käytöstänne tai valintojanne sun muita asioita näin epätervein tavoin? 

 

Tuo edellinen kirjoittaja puhuu tärkeästä kokemuksesta. Lapsi pitää sitä ympäristöä missä elää  oikeana. Se on hänen lauma ja todellisuus. Kun olosuhteet ovat vahingolliset lapsi turvautuu erilaisiin selviytymiskeinoihin ( niin aikuisetkin) ja sillä taas on monia seurauksia, esimerkiksi lapsi voi menettää yhteyden itseensä, tunteisiinsa, todellisuuteen. Lapsi on täysin hoitajiensa armoilla, eikä hänellä ole kykyä kyseenalaistaa. Sen sijaan kaikki hänen energiansa voi mennä ympäristön tarkkailuun ja itsensä sopeuttamiseen niin että saisi edes hitusen huolenpitoa. Koska lapsi ei yksin pärjää.. Hyvinkin samaistuttavia asioita. Että en kyllä saa kiinni siitä mikä tuossa sinusta on epätervettä. Suomessa on juuri ilmestynyt hyvä kirja Lapsuuden kehityksellinen trauma- jossa mm näistä asioista puhutaan hyvinkin avaavasti ja selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Paha yhdistelmä on, jos ihminen jonka ongelmana on vahva uhriutuminen, menee liian myötämieliseen terapiaan.

Uhriutuja saa kannustusta siihen, jotta kaikki ongelmat johtuvat aina muista.

Vahva uhriutuja kyllä manipuloi terapeutin hetkessä ja ongelmat vain pahenee....

 

Tämä on totta ja aiheuttaa paljon ongelmia muidenkin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Terapia voi auttaa joihinkin asioihin, mutta ei kaikkiin elämän ongelmiin. Esimerkiksi kaikkia mielenterveyden ongelmia tai vaikka köyhyydestä syntyvää kurjuutta ei voi hoitaa pois terapialla, mutta joissain ongelmissa terapia voi olla toipumisen apuna. Suurinta hyötyä varmaan saa, jos omassa menneisyydessä on asioita joita ei ole koskaan käsitellyt ja ne vaikuttavat edelleen omaan elämään, esimerkiksi haittaavat ihmissuhteita tai estävät asettamasta terveitä rajoja itsen ja muiden välille. Myös vaikeat elämänkokemukset ja vastoinkäymiset kuten koulukiusaaminen, ero, läheisen kuolema, lapsettomuus jne voivat olla syy hakeutua terapiaan. Ap:n esimerkissä terapia voi auttaa sellaista, joka on todistanut kuvatunlaisen tilanteen ja jolle on muodostunut siitä trauma. Osa ihmisistä pääsee tuosta yli ensijärkytyksen jälkeen, mutta toiset ovat herkempiä ja silloin ammattilaisen apu voi olla tarpeen jotta pääsee purkamaan omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan rake

Hyvä vastaus ja onneksemme on näitä palveluita paljon tarjolla niin jokainen voi valita oman terapeutin itselleen sopivaksi.

Ei nyt pystynyt vastaamaan viestiisi mutta lapsihan on aikuisena aikuinen ja vastuussa itsestään. Kaikkia ongelmia ei voi kodin syyksi laittaa kuitenkaan. Aina ei ole sillä lailla ongelmia vaikka haluaa puhua ja surra, käsitellä siis omia tunteita lähinnä liittyen lähisuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

117. Monesti toi terapeutin homma on tosi helppoa. Ei tarvitse kuin kertoa miksi sä et saavuta jotain asioita ja ihminen tajuaa itsekkin. Ton jälkeen se on vaan itsestä kiinni jatkaako samaa vai muuttaako käytöstä.

Ei tarvitse edes tuollaista tehdä. Terapeutin homma tosiaan on helppoa. Kysyy miten menee, sanoo välillä voi voi, miltä tuo sinusta tuntui ja sitten ojentaa laskun.

Pitäisi varmaan itse ryhtyä terapeutiksi, helppoa rahaa.

Jep. 5v, 50.000, omaa terapiaa toista sataa tuntia ens alkuun. Terapeutin työ vaatii monenlaista, kykyä olla läsnä, aidosti kontaktia, herkkyyttä kohdata asiakas siinä missä hän on. Tunnistaa asiakkaan teemoja, löytää tapoja käsitellä niitä tavalla joka juuri tätä asiakasta auttaa. Ei liikaa, ei liian vähän. Tunnistaa jos asiakas tarvitee jotakin muuta. Pitää olla todella hyvin tutustunut itsensä kaikkiin puoliin, myös niihin hankalampiin. Ja herkkä aistimaan mitä pinnan alla voisi olla, ja toisaalta jämäkkä pitämään rajoja jne. Ihan vaan lähtökohdaksi. Terapeutit myös käyvät työnohjauksessa ja ovat velvollisia kouluttamaan itseään jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt pystynyt vastaamaan viestiisi mutta lapsihan on aikuisena aikuinen ja vastuussa itsestään. Kaikkia ongelmia ei voi kodin syyksi laittaa kuitenkaan. Aina ei ole sillä lailla ongelmia vaikka haluaa puhua ja surra, käsitellä siis omia tunteita lähinnä liittyen lähisuhteisiin.

Kyllä. Aikuinen nimenomaan on vastuussa itsestään toisin kuin lapsi. Ja kaikki käsittelemättömät asiat kulkevat mukana aikuisuuteen ja joskus ne on niin isoja juttuja, ettei aikuinen, vastuullinen elämä onnistu, kun aikuisen sisällä on kauhuissaan pelkäävä pieni lapsi joka ei ole oystynyt kaikilta osin aikuiseksi kasvamaan.  Esimerkkinä itseni. Kun tuli ero, putosin hylkäämisen kauhuun jota koin lapsena. Oli pienen lapsen keinot käsitellä tilannetta, ei aikuisen. Ilman terapiaa en olisi selvinnyt ja siltikin meni 3v. Ihminen on herkkä, monikerroksinen kokonaisuus, eikä kaikkea voi tahdonvoimalla käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla terapia on auttanut ja voin kertoa mitä siellä on puhuttu. 

 

Minulla on taustalla masennusta. MItään selkeää syytä masennukselle ei ole (ei mitänä isompia traumoja, perheongelmia tai muuta sellaista). Olen luonteeltani vähän liian kiltti ja jo lapsesta oppinut pärjäämään itse, mikä aiheuttanut sen, että edes aikuisena en ole oikein uskaltanut turvautua muihin edes silloin kun olisi tarvinnut. Töistä en koskaan suostunut pitämään sairaslomaa, vaikka lääkärit sellaiseen kannusti. En kehdannut. Itkin joka aamu töihin mennessä ja töiden lisäksi en jaksanut tehdä yhtään mitään. Etätyöpäivinä nukuin päivisin päiväunet. Nukuin helposti 12h/vrk, viikonloppuisin en jaksanut mitään. Mitään fyysistä vikaa ei löydetty, vaikka tutkittiin (tutkittu mm. rauta-arvot ml. ferritiini ja lukuisat muut veriarvot, uniapnea, astma)

 

Kävin sitten terapiassa. Terapiassa puhuttiin paljon iha

Juu, tuommoista läpsyttelyä se minullakin oli. Ihan tismalleen, mutta asioiden ääneen sanominenkaan ei tuottanut minulle tyydystystä, sillä saman kokemuksen sain kaikkein läheisimpien ystävieni kanssa.

En kokenut terapiasta olevan apua masennukseeni, sillä se ei tuonut mitään ns. uutta pöytään. Siksi lopetin.

Suosittelen tutustumaan terapiakirjallisuuteen, jos aihe kiinnostaa ja sitä haluaa ymmärtää. Tai ihan vaikka mielenterveystalo.fi, tehtävät perustuvat kognitiiviseen terapiaan. Tunnelukkokirjat myös hyviä. Kenenkään meidän vanhemmat eivät ole olleet täydellisiä, kaikilla on ainakin jotain pientä ongelmaa. 

Kaikilla terapia ei kyllä auta, se riippuu monesta asiasta, väärä terapiasuuntaus, huono terapeutti tai kykenemättömyys käsitellä asioita. Tarkoitus on kuitenkin se, että terapeutti on turvallinen ihminen, joka paikkaa huonoa vanhempaa, että ihminen saisi kokemuksen siitä, että on hyväksytty ym. jos ei sitä lapsena ole saanut. 

Kaikilla meillä on myös sietokyvymme rajat, ja sietokyky vastoinkäymisiin on parempi onnellisen lapsuuden eläneellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha yhdistelmä on, jos ihminen jonka ongelmana on vahva uhriutuminen, menee liian myötämieliseen terapiaan.

Uhriutuja saa kannustusta siihen, jotta kaikki ongelmat johtuvat aina muista.

Vahva uhriutuja kyllä manipuloi terapeutin hetkessä ja ongelmat vain pahenee....

 

Tämä on totta ja aiheuttaa paljon ongelmia muidenkin elämään.

Olen tämän kokenut. Tältä "uhrilta" alkoi sadella syytöksiä asioihin, joita ei ollut ikinä edes tapahtunut. Mutta kun piti väkisin keksiä syyllinen, ja se läheisin ihminen on luonnollinen syytettävä. Olin ihmeissäni, kun ammattilainen terapeutti ei tunnistanut manipulointia. Ristiriidat "uhrin" tarinoissa ei tuntuneet häntä haittaavan.

En tajuu muutenkaan tätä nykytouhua, et kaikki ramppaa jossain terapiassa. Aivan joutavaa touhua. Jokainen vois ottaa vastuun itestään ja elämästään ja muuttaa asioita, joihin ei oo tyytyväinen. Siihe mitään terapioita tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

117. Monesti toi terapeutin homma on tosi helppoa. Ei tarvitse kuin kertoa miksi sä et saavuta jotain asioita ja ihminen tajuaa itsekkin. Ton jälkeen se on vaan itsestä kiinni jatkaako samaa vai muuttaako käytöstä.

Ei tarvitse edes tuollaista tehdä. Terapeutin homma tosiaan on helppoa. Kysyy miten menee, sanoo välillä voi voi, miltä tuo sinusta tuntui ja sitten ojentaa laskun.

Pitäisi varmaan itse ryhtyä terapeutiksi, helppoa rahaa.

Jep. 5v, 50.000, omaa terapiaa toista sataa tuntia ens alkuun. Terapeutin työ vaatii monenlaista, kykyä olla läsnä, aidosti kontaktia, herkkyyttä kohdata asiakas siinä missä hän on. Tunnistaa asiakkaan teemoja, löytää tapoja käsitellä niitä tavalla joka juuri tätä asiakasta auttaa. Ei liikaa, ei liian vähän. Tunnistaa jos asiakas tarvitee jotakin muuta. Pitää ol

Niin. Näinhän me normaalit ihmiset toimimme ystävyyssuhteissamme, työyhteisössä, asiakkaiden kanssa tai vaikkapa esimiehenä.

Tuossa viimeisessä on joskus hyvin samat vaatimukset kuin nuo sinun luettelemat vaatimukset terapeutille. Ne terapeutin asiakkaat kun ovat istuntojen ulkopuolella työpaikalla kaikkine oireineen ja ongelmineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Niin. Näinhän me normaalit ihmiset toimimme ystävyyssuhteissamme, työyhteisössä, asiakkaiden kanssa tai vaikkapa esimiehenä.

Tuossa viimeisessä on joskus hyvin samat vaatimukset kuin nuo sinun luettelemat vaatimukset terapeutille. Ne terapeutin asiakkaat kun ovat istuntojen ulkopuolella työpaikalla kaikkine oireineen ja ongelmineen

Esimiehet hoitavat hommat ilman terapeuttikoulutusta ja ilman työnohjausta. Hatunnosto esimiehille! Heidän työnsä on vaativampaa kuin terapeutin, joka saa pysytellä omalla osaamisalueellaan ja siten omalla mukavuusalueellaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä hakeuduin psykologille, koska epäilen keskittymishäiriötä itselläni. Oli todella vaikeaa istua siellä puhumassa, kun se psykologi ei millään tavalla ohjannut keskistelua. Lopetin käynnit, turhaa ajan haaskaamista ja ei minua millään tavalla hyödyttänyt. Kävin neljä kertaa, ja ainoa mikä jäi mieleen oli, että hän käsi minun siivota pöytäni töissä. Hiphei. Jos ei ne tehtävät oli siinä visuaalisesti edessäni, niin en muista tehdä niitä. 

Miksi keskittymishäiriöön tarvitsisi psykologia? 

Vierailija kirjoitti:

Paha yhdistelmä on, jos ihminen jonka ongelmana on vahva uhriutuminen, menee liian myötämieliseen terapiaan.

Uhriutuja saa kannustusta siihen, jotta kaikki ongelmat johtuvat aina muista.

Vahva uhriutuja kyllä manipuloi terapeutin hetkessä ja ongelmat vain pahenee....

 

Niin tai narsisti menee terapiaan ja saa vain vahvistusta narsismiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hakeuduin psykologille, koska epäilen keskittymishäiriötä itselläni. Oli todella vaikeaa istua siellä puhumassa, kun se psykologi ei millään tavalla ohjannut keskistelua. Lopetin käynnit, turhaa ajan haaskaamista ja ei minua millään tavalla hyödyttänyt. Kävin neljä kertaa, ja ainoa mikä jäi mieleen oli, että hän käsi minun siivota pöytäni töissä. Hiphei. Jos ei ne tehtävät oli siinä visuaalisesti edessäni, niin en muista tehdä niitä. 

Miksi keskittymishäiriöön tarvitsisi psykologia? 

Niin, ehkä joku elämänhallinnan ohjaus olisi parempi.

Ehkä siinä on lähinnä se, että jos ihmisellä ei oikein ole ketään kenen kanssa jutella vaikeista asioista niin terapia tarjoaa mahdollisuuden siihen ilman pelkoa tuomitsemisesta tai muusta.

Tai sitten puuttuu kokonaan kyky itseanalyysiin ja omien tunnereaktioiden ja toimintatapojen ja yhteyksien näkemiseen ja pohtimiseen ja tarvitsee siihen apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha yhdistelmä on, jos ihminen jonka ongelmana on vahva uhriutuminen, menee liian myötämieliseen terapiaan.

Uhriutuja saa kannustusta siihen, jotta kaikki ongelmat johtuvat aina muista.

Vahva uhriutuja kyllä manipuloi terapeutin hetkessä ja ongelmat vain pahenee....

 

Tämä on totta ja aiheuttaa paljon ongelmia muidenkin elämään.

Olen tämän kokenut. Tältä "uhrilta" alkoi sadella syytöksiä asioihin, joita ei ollut ikinä edes tapahtunut. Mutta kun piti väkisin keksiä syyllinen, ja se läheisin ihminen on luonnollinen syytettävä. Olin ihmeissäni, kun ammattilainen terapeutti ei tunnistanut manipulointia. Ristiriidat "uhrin" tarinoissa ei tuntuneet häntä haittaavan.

Jos on kovin manipuloitava terppa, niin yhtä hyvinhän sinne voisi mennä itse "nimettömänä" ja saada ymmärtäväistä tukea omalle tarinalleen syyllisineen kaikkineen. :/