MAALIsten keskiviikkopäivä

Me ollaan miehen kanssa naurettu sitä et oon varmaan joku hormoonimuutoshirviö,kun mulla menee kaikki jutut (lähes) eri tavalla kuin muilla odottajilla.



1) Monet kärsii turvotuksesta,mulla on turvotus vähentynyt.

2)Monen paino nousee helposti ja isoja määriä raskauden aikana,mulla paino vain laskee.

3)Moni kärsii raskauden aikana hikoilusta-mun hikoiluongelma joka aiemmin oli 1-10 asteikolla ehkä 7-8, on helpottanut tasolle 1-3 päivistä riippuen.

4) Monien ihokarvat tummuu raskauden aikana ja niitä kasvaa ehkä isommalla alueella kuin ennen, mulla on ollut viimeiset 15v tosi runsas,nopea ja tumma karvantuotanto välillä kaula-napa...nyt sekin on huomattavasti vähempää.

5)Monien uni muuttuu katkonaiseksi tai kevyeksi...minulla uniongelmat on puolittuneet entisestä.

6)Monet muuttuu kärttyisemmiksi ja itkuisemmiksi raskaana ollessaan, mulla itku on lisääntynyt mut kiukkuisuus taas on hellittänyt.

7)Useilla odottavilla äideillä on aina nälkä ja paljon himoja,mulla on aika harvoin nälkä,annokset on pienempiä kuin ennen ja himot minimissään, ei ainakaan lisääntyneet entisestä,jopa vähemmät. Moni entinen herkku ei vaan mene alas enää.



Heh! Täytyy kait tutkituttaa hormoonijutut sitten kun vauva on syntynyt,jos saisi ikävät pikkuharmit pois jokapäiväisestä elämästä.



Masu-mamma 31+3(Hormoonikummajainen) =D

Tuli nukuttu taas hyvät yöunet, tai siis en kyllä meinannut saada aluksi millään unenpäästä kiinni, mutta loppuyön nukuin kuin tukki :)

Pitäs varmaan koputtaa puuta, kun nyt kehuskelee... Mutta vaikuttais että meidän kuopus olis vihdoinkin oppinut nukkumaan TOSI HYVIN yönsä :)

No... kohtahan sitä sit taas valvotaan, joten mukavaa saada vähän lepoa tässä välillä!



Täällä kyseltiin jaksamisia sitten vauvan synnyttyä. Kyllä vähän mietityttänyt välillä, että miten sitä sitten tietyt tilanteet hoituu kun näitä pieniä lapsia kolme. Esikoinenkin vielä kuitenkin pieni ja kuopus on taaperoiässä vielä...

Lähinnä kun mies tekee paljon yövuoroa, mietityttää nuo illat... että miten sitä saa lapset nukkumaan ja rauhoittumaan... varsinkin jos vauva on itkuinen. Ja sitten ne yöt, kun tuo kuopus aika uniherkkä ja entäs sitten jos herää vauvan huutoon... Nukahtaa meinaa tosi huonosti uudelleen, jos yöllä herää!!! On kokemusta 3 tunnin nukutteluistakin yöaikaan :(

Ja lähinnä suurimpana miettimisaiheena ollut mustasukkaisuus... Kuopus on niin äidin poika ja jopa isoveikalle välillä mustis, kun häntä sylissä pidän. Mutta turhaahan sitä miettii, kun kaikki sitten aikanaan vasta selkiytyy ja sen näkee, tuleeko niitä ongelmia. Mutta toki nuo aina välillä päässä pyörii. Kuopus kun on ollut koko pienen ikänsä vaativa lapsi ja todella itkuinen, niin kai sitä siksi miettii enempi... Ja toivoo, että kolmas olisi yhtä helppo kuin ekakin :)



Sokerin rasituksesta vielä, että eipä kai sillä väliä ole msitä se näyte on otettu, varmaan paikkakunta ja talo kohtaista tuokin touhu.



Rintamaidon lämmityksestä: Kuopukselle lämmitettiin ainakin sairaalassa lisämaitona luovutettua rintamaitoa ja kätilöt/lastenhoitajat lämmittivät sen raanan alla. Varsinkin alkuun, kun sitä sellainen pikku tilppa vaan annetaan vauvalle, näytti aika kätsyltä. Meillä siis annettiin sitä lisämaitoa juuri sokereiden vuoksi, että ne pysyy vauvalla hyvänä. Mutta kotona ei siis tarvittu enää lisömaitoa ollenkaan ja tosiaan, pakkaseen muutamat satsit laitoin hätävaralle (ja taisin heittää suurimman osan vasta taannoin pois...)



Tänään meinasin pessä meidän rattaiden kankaat. Nyt sitten jos heittää vielä ilmat lössökeliksi, niin sitten otan rattaisiin jonkun suojan etteivät enää likaantuisi. On meinaa nuo kankaat aika pölyisen oloiset ja kuraiset... Mies saa mennä täyttämään huoltsikalle nuo ilmakumit täyteen ja pitää pyyhkässä tuo runko samalla. Tehdä vuosihuoltoa noihinkin kapineisiin ;)

Tuplat pesin jo ajat sitten, mutta eipä ole mies vielä saanut niitä kankaita kiinnitettyä niihin takasin. Siispä nakitan hänelle senkin tälle illalle. On se varmaan kivaa miehestä, kun on vapaa päivä :)

Aina joutuu johonkin urakkaan.



Mutta nyt kotihommiin!



t. K@tju rv: 33 *POKS*

Juu, en tarkoittanut oikeastaan ketään yksittäistä henkilöä tuolla viestilläni... Mullakin on otettu käsivarresta ja oletin sen olevan ainoa keino,mut jollain muulla olis en oloinen viesti et sitä ei olisi pitänyt ottaa käsivarresta vaan vähempikin olisi riittänyt. Sitä oikeastaan tarkoitin et eiköhän ne kuitenkin labrassa tiedä mistä se pitää ottaa, et turha meidän on sitä miettiä... Olin vähän kömpelö sanoissani(ei ole mulle mitään uutta)...en tosiaan tarkoittanut kenellekään olla ilkeä tai mitään.



Se on tietty jos ei ole vielä käynyt testissä tai jos on just tuollaista taipumusta kuin sinulla niin ihan ymmärrettävää että kyselee ja siksihän täällä ollaan,mut en usko et kukaan meistä on pätevä(ellei ole laborantti ammatiltaan) sanomaan et tuo ja tuo asia oli turhaa.

Meillä ainakin luki ihan ohjeissa että testi otetaan käsivarresta ja yhteensä kolme putkiloa verta....



heh...jokohan oon lässyttänyt tarpeeksi... :S =)



Masu-mamma (TAAS)

Huh kun täällä taas on keskustelu käynyt, pitkä pino jo :)



Mitähän mun pitikäät kirjoitella..hmmm..



Puuenkuli: Meillehän ei kakkosta odotellessa neuvola sillain tarjonnut synnytysvalmennusta ja olin eri paikkakunnalla esikoisen synnyttänyt joten toki kuitenkin halusin käydä tutustumassa tähän uutenkin paikkaan (Oys) mun mielestä se oli äärimmäisen tärkeää, tiesin myös vain oven mistä mennään mutta ei se mulle ainakaan riittänyt, halusin nähdä oven toisellekkin puolelle ja käydä vähn sitä " tunnelmaa" siellä tutustelemassa. Nuo ajat olikin jo laitettu tuohon ja me tutustuttiin siellä siihen synnytyssaliin, sekä katsottiin Oysin synnytysvideo, kätilö kertoi just niistä kivunlievityksistä mitä on tarjolla ja synnytysasennoista yms. yms. ja kaikesta mitä siellä nyt sitten ikinä kukaan keksikään kysyä! Kannattaa käydä! Muunlaista synnytysvalmennusta en enää silloin sillain kaivannut mutta tuo synnärin käynti poisti monta turhaa mietinnän alla olevaa asiaa..



Sokerirasitus: Mulla se on otettu aina sormesta...



Huomenna neuvolaan, jänskättää tuo kohdunsuun tilanne kun on kuitenkin ollut niitä kipakoita tuntemuksia ;) Olo on muuten sillain ok, etten nyt ainakaan ole paisunut kovin..masu tuntuu laskeutuneen, jospa vauvakin olisi jo siellä oikein päin..tätähän mä tässä ole viikon pähkäillyt niin katsokaapa vain niin istuu siellä kuitenkin ;)



Sinna 32+5

Vihdoinkin poika meni päiväunille. Huoneessa oli jo pitkään hiljaista mutta sitten koiran pirulainen meni ja tönäs oven auki ja änkäyty pojan sängyn alle. Poika nousi istumaan ja virnuilemaan, eikä sen jälkeen pysynyt enää sängyssä. Annoin pojan sitten olla hereillä. Hetken aikaa kaikki menikin hyvin, mutta sitten alkoi taas väsyttämään ja poika teki kaikki kielletyt asiat mitä vaan voi. Sitten meni äipällä hermo ja kantoi pojan sänkyyn. Siellä se käveli huoneessaan ja tutki kirjahyllyä hetken ja sitten hiljeni. Juuri kävin kurkistamassa ja siellähän se muru nukkui. Oli kiivennyt sänkyynsä, ottanut syntymänallensa kainaloon ja nukahtanut.



Maidosta: Suuri vauvakirja, wsoy 2006



" Äidinmaidonkorvike syötetään vauvalle käden- tai huoneenlämpöisenä. Korvikkeen tai veden voi lämmittää vesihauteessa tai mikrossa. Pakastettua äidinmaitoa ei suositella lämmitettäväksi tai sulatettavaksi mikrossa. Epätasainen lämpeneminen saattaa tuhota äidinmaidon arvokkaita vasta-ainaita."



Kysissä maitoa annettiin kertakäyttöpulloista (siis niitä pussijuttuja) ja se lämmitettiin pullonlämmittimessä.



Sokerirasituksesta: Mulla otettiin putki verta käsivarresta. Muistaakseni otettiin ennen litkun juomista. Jostain pitkäaikaisarvosta se näytteenottaja puhui. En muista että tuota olis otettu esikoista odotellessa. Ja nyt käytössä oli 2 mittaria, kun viimeksi oli vain 1.



Jospa saisin nyt hinkattua tuon uunin loppuun, viimeinkin...



rimma 32

Moikkelis



Hikoilusta: mä oon kans alkanut hikoileen enemmän kuin yleensä ja myös haiseen hieltä helpommin, ei yhtään kivaa. Makkarissa mies valittaa että on kylmä ja mun mielestä on just sopiva! Ja aamulla kun herätään niin mies on tiukasti peiton alla korviaan myöten ja mun peitto on missä sattuu. Esimakua vaihdevuosista...



Mielenkiinnolla luin äidinmaidon kuumennusvinkkejä, en ollut tullut ajatelleeksi asiaa, joten tieto tuli tarpeeseen. Toivottavasti sitä maitoa sitten riittää pakastimeen asti... Näin muuten viime yönä unta vauvasta ja imetyksestä, imetys meni hyvin mutta vauva oli hieman outo... tosi karvainen ja jollain tapaa sukupuoleton!! Ja niin pieneksi muuttui yhtäkkiä, että mahtui mun paidan rintataskuun. No, uni oli muutenkin hyvin hyvin sekava!



(.) Alkuraskaudesta ei tehnyt mieli makeaa ja nyt sitten syön suklaata ja pullaa joka päivä... mua alkaa huolestuttaan tää herkuttelu ja itsekurin puutos! En haluais lihottaa vauvaa suotta, eikä se sokeri äitillekään mitään terveellistä ole. Mun paino ei ole onneksi hirveästi noussut ja olen toistaiseksi välttynyt ylimääräisiltä kiloilta (luulisin)... Tänään otin töihin välipalaksi vain hedelmiä, mutta ei se mua pelasta koska meidän kahvihuoneessa on aina keksiä saatavilla! Pystyttekö te muut pysyyn erossa herkuista??



Despelote, 31+3

Jos suklaata on jossain en yksin kertaisesti pysty pitämään näppejäni erossa=)

Onkin ollut parasta olla ostamasta sitä kotiin.

Hedelmiä kuluu hirmu määrät=)

Keksit tms ei koskaan ollut in,mutta suklaa...Njam!



Sokerirasitus.mulla oltettiin viitosta odottaessa ihan kyynärtaipeesta näyte pulloon.Mutta paikkakuntaisia eroja on.Ystävältä oli myös otettu sormenpäästä.Nyt en onneksi ole moiseen kidutukseen menossa.



Neuvolassa meillä ei oteta sormenpäästä hb:tä vaan aina lähetteellä sairaalaan,mikä mielestäni kumma juttu.Niin helppo ja yksinkertainen kun se olisi th:n ottaa neuvolassa.Luulis maksavan kaupungille kamalasti kun ohjaa odottavat äidit kaikissa verikokeissa sairaalaan??!!!Ja tylsää juoksuttamista!



Palstaterrosristi taas

Nukahdinpa sohvalle, illalla saa taas unta odotella.



Mulla alkanut viikon sisällä ihan hirvee makeen himo (tunnustan, menee perinteisesti makeaa ja suolaista sekaisin). Toisaalta vyötärölle tai reisiin ei ole tullut ylimääräistä eli taitaa Hippu käyttää kaiken itselleen, kun oli noin reippaan kokoinenkin. Turvotustakaan ei ole, sormukset menee sormiin ja nilkat on ihan oman näköiset.



Mietin pitäiskö vielä kerran uhmata kohtaloa ja kokeilla kävelyä, jos selkäkipu pahenee saapi olla, mutta alkaa oikeesti tympimään tää makoilu. Ja kun noi supparitkaan ei olleet saaneet mitään aikaiseksi.



Mietttiipi



-m-

Tänään oli neuvolapäivä. neuvolasta palasin vatsa kipeänä ja huimauksesta kärsien :) Terkkari nääs yritti selvittää miten päin vauva on, eikä saanut selkoa. Kutsui toisen terkan, joka myös kätilö..vaan eipä hänkään osannut sanoa. Alhaalla on jotain kovaa, mutta niin on ylhäälläkin. Toinen on pakarat ja toinen pää..mutta kumpi? No ei hätää kun perjantaina on ultra :) Mutta saivat vatsan taas supistelemaan.



Hb 124

sf 31 keskikäyrää kulkee :)

rr 92/64

painoa tullut 580g/ viikko, nyt 68,4kg..lähtöpaino 56kg, joten 12,5kg tullut jo painoa, jaiks!

pissa oli puhdas

sydämen syke vaihteli 150 tietämillä.



kaikki siis hyvin..tuota vauvan asentoa lukuunottamatta :)



Tulipa uutta tietoa tuosta maidon lämmittämisestä. KUKAAN ei ole minulle kertonut, ettei maitoa kandee lämmittää mikrossa. Olen aina lämmittänyt! Noh olenpa viisaampi tämän kolmannen kohdalla.



Mua kanssa jännittää jaksaminen kolmen pienen kanssa. Sitä on ekan kuukauden meinaan tosi väsy, ja kun päivällä ei nyt saa nukuttua, niin miten sitä pärjää! Meil ei pojat nuku päikkäreitä ku tunnin, joten vaikka vauva nukkuiskin sillon, niin ei sitä oman syömisen jälkeen ehdi ku just torkahtaa ni pojat herää. Mihin onkaan tullut ryhdyttyä :)



MAsulille; tiedän kuinka huono mieli tulee tuollaisesta. Itse nyt raskana ollessa hermot jotenkin kireämmällä ja tulee helpommin tiuskahdettua pienille. Silloin on niin kova morkkis että! Ja pahinta on kun sama toistuu ja toistuu. Itseään ei vaaan hillitse aina. Varsinkin jos kiukkuavat turhanpäiväisistä asioista koko päivän niin usein silloin tulee ärjähdettyä. Ja mieli on NIIN paha jälkeen. Eikä yhtään auta tieto, että muutkin äidit ärjähtävät lapsilleen.



Mutta eipä kummempia tällä erää



Caius ja ilona 33+2

Pitkästä aikaa ajattelin taas pinoutua.. Olen kyllä käynyt joka päivä lukemassa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella, kun ei ole mitään kummempaa tapahtunut.



Nyt on sitten hiukan jotain tapahtunut niin ajattelin kirjoitella tännekin.. Oon ollut joulusta asti saikulla, ja olen äippäloman alkuun asti, eli töihin en onneksi enää mene. Viimeisin viikon ajan mulla on tuntunut semmoista omituista painetta tuolla alhaalla (odota ekaani, ei oo hirveesti vertailukohtia.. =) ), mainitsin siitä tänään neuvolassa. Neuvolantäti kokeili kohdun normaalisti ja mittasi sf-mitan ja sanoi että ei ole kovin alhaalla, eikä kovin iso. Sf-mitta oli kuitenkin 33 ja huitelee hienosti yläkäyrän yläpuolella.. Muuten kaikki oli ok. Täti meinasi ensin että kun mulle on tehty sisätutkimus viimeksi kuukausi sitten ja silloin paikat olleet hyvin kiinni niin nyt ei ehkä tarttiskaan niitää katsoa, että tuskin niissä mitään muutosta on vaikka onkin painontunnetta.. Mutta muutti onneksi mielensä ja antoi mulle ajan neuvolalääkäriin jossa kävin jo (meillä on täällä vain joka toinen keskiviikko neuvolalääkäri, kerrankin kävi hyvä säkä). Mun on vauva sitten aikas alhaalla kuulemma jo (ei tosin vielä kiinnittynyt), ja tuntuu selvästi painetta tuolla alhaalla ja lisäksi kohdunkaula on pehmentynyt. Ei pystynyt arvioimaan kohdunkanavan pituutta kun oli niin pehmeä, joten menen huomenna ultraan, jossa sitten katsotaan se kohdunkanavan pituus. Jos paine yhtään lisääntyy/alkaa enemmän supistelemaan niin sitten pitää mennä kuulemma sairaalaan. Viikolle 34 asti koittavat kuulemma venyttää, sitten saa tulla jos on tullakseen. Niin ja lääkärin sanoi kokeillessaan mahaa/kohtua?? siitä päältä että ei ole kovin iso, mistä ihmeestä toi mun yli iso sf-mitta sitten johtuu?? Vai tarkoittaako se vaan mun mahaani, joka ei oikeesti ole kovin iso, tai siis mulla on mahaa ennestään aikas lailla, mutta vauvamahani ei ole iso, kyllä sen huomaa, mutta tuskin kukaan uskoisi mun olevan näin pitkällä. Noh huomenna olen kaiken suhteen vähän viisaampi, toivottavasti kohdunkanavalla on vielä pituutta, en todellakaan sinne sairaalaan vielä haluaisi..



Muuten täällä on mennyt aikas hyvin. Vauva liikkuu kovasti, välillä tosin vähän kivuliaasti. Selkä on voinut paremmin nyt kun olen saanut olla kotona, tosin iltaisin on edelleen kaiken maailman jumppaliikkeistä huolimatta aikas jumissa, mutta en sentään ihan joka ilta tarvitse miestä nostamaan mua ylös sohvalta..



Jep, mutta nyt tarttee mennä jo muihin hommiin! =)



sohvi84 31+1

Mää en käsitä mikä mun hermoissa on...tenavat kun tappelee niin mamma räjähtää heti.Voi luoja!En tiedä, johtuuko osaltaan siitä ettei olla päästy ulos, kun on yksi lapsista sairaana, mutta voi että on ollut raskas päivä.Tilannetta ei auttanut yhtään, kun imuroimaan aloin ja hiivatun imurinputki/suulake hajos.Voi Vallankumous.Sitten toisella suuttimella lyhennetyllä varrella imuroin ja voitte kuvitella mitä selkäni sanoo nytten.Vihloo ja vihoittelee.Tiedän että tässä on menossa oravanpyörä, yksi huutaa, toinen huutaa, kolmas huutaa ja äiti huutaa.Kaaos on valmis.Plaah...tosiaan joskus käy mielessä, kuten joku(ja taaskaan en muista kuka) mainitsi, että mihinkäs sitä onkaan ryhtynyt.



Olipas vuodatusta...Poistun potemaan huonon äidin morkkista(tuliko varmasti tarpeeksi itsesäälissä?)...



uupu rv 33+4 (lisää vaan lapsia tälle äidille, huoh)

Pitkästä aikaa kirjottelen. Niin ne vaan päivät ja viikot vierii ja maha eikun vaan komistuu. Tukalaa alkaa olemaan mulla jo nyt. Kun on pienikokoinen niin maitohinkit köllöttää jo mahan päällä. Närästys on yleisin vitsaus. Saikulla oon äippälomaan asti eli vielä vajaa pari viikkoa.

Mulla kummallista vaivaa, kun yöllä aina vasen käsi puutuu aivan pökkelöksi ja herään monesti sellaiseen huonoon oloon. Tänään kävin vähän hierojalla, että olisko siitä mitään apua. Kuumuudesta kuulosti kärsivä moni. Mulla joskus aamuyön tunteina täytyy vähennellä peittoa, mutta ei kovin suuri vaiva. Närästys on ainainen yökaveri. Supistelua on jonkin verran niin kuin asiaaan kuuluu näillä viikoilla.

Tuleva synnytys välillä mietityttää, varsinkin yöllä, jos ei saa unta. Vähän pelottaakin, kuten varmaan kaikilla välillä. Onneksi lähintä synnäriä ei lakkautettu ja pääsen sinne synnyttämään tuttuun paikkaan. Se helpottaa kummasti. On se vaan kumma tuo ihmisen mieli, miten sitä välillä ajattelee ihan levollisesti ja sitten taas alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Mutta tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mullakin jo neljä erilaista synnytystä takana, joten osaa jo varautua, mitä tuleman pitää.

Kuinkas paljon teillä muilla tulee jo ajateltua tulevaa koitosta? Jaahas tulipas mietteliästä tekstiä, kuten huomaatte tänään on tullut mietittyä kaikkea vähän enempi. Huomenna voi olla taas eri tunnelma. täytynee lopetella ja touhuilemaan jotakin. Heippa vaan.





äitiliini74 rv 33+3

Mulla meni sf-mitat esikoisesta ja menee nytkin yläkäyrän yli. Esikoinen oli mitoiltaan 51 cm ja 3170g, vaikka yli 4-kiloiseksi terkka poikaa epäili. Sf-mittaan vaikuttaa tietääkseni lapsiveden määrä, vauvan asento (on suurempi jos vauva istuu) ja aiemmat raskaudet (venyy kai helpommin ja nopeammin). Se ei silti kuitenkaan aina mene niin, että toisesta olis isompi mitta kuin ekasta muksusta jne.



Äitiliini: tulepas kertomaan synnytystarinasi. Miten erilaisia ne voivatkaan olla.



rimma