Kokemuksia kolmesta lapsesta
Hei!
Meillä on kaksi lasta, 3 v ja 9 kk. Kolmas lapsi olisi minulla kovasti haaveissa. Ehkä kuitenkin hieman isommalla ikäerolla. Olen nyt 35-vuotias, suunnittelen, että kolmas syntyisi, kun olen 37. Toki tiedän, että lapset tulevat, jos tulevat. Heitä ei voi tilata. Mutta aikeenani on siis antaa ajan kulua ja antaa raskaudelle tilaisuus, kun nuorempi lapseni on n. 2-vuotias.
Onko kellään kokemuksia lapsen saamisesta näin vanhana? Tapasin mieheni vasta 29-vuotiaana, edellinen miesystäväni ei lapsia halunnut. Joten vähän myöhäiseksi jäi. Todella hyvin olen kuitenkin jaksanut, kärsivällisyyttä on kilokaupalla enemmän kuin nuorempana. Molemmat raskauteni ovat sujuneet hyvin.
Onko 3. lapsi suuri muutos? Mitä asioita kannattaisi ottaa huomioon? Anoppini, jolle en ole edes haaveistani puhunut, piti suoranaisen saarnan siitä, että lapsia ei saa tulla enempää. Minun pitää muussa tapauksessa jäädä kotiin, meidän pitää ostaa isompi auto, ja ennen kaikkea, kun meillä on jo molempia sukupuolia, kolmas lapsi on turha. Pahoitin tuollaisesta mieleni, koska minusta tuo asia ei kuulu muille. Anoppini ei siis osallistu lasten hoitamiseen lainkaan. Olin lasten välissä töissä, nyt olen kotona ainakin siihen saakka, kun nuorempi täyttää 1,5 vuotta. Hoidan lapset yksin, mies ei juurikaan osallistu. Työnsä takia ei voikaan. Anoppi ei siis ajatelle miehen jaksamista eikä rahaakaan.
Olen itse lähtöisin isosta perheestä, näiden kahden kanssa pärjään hyvin. Ja kovasti tekisi vielä kolmatta mieli. Millaisia kokemuksia teillä on? Miksi te halusitte kolmannen lapsen? Ja oletteko törmänneet tuollaiseen ajatteluun, että kun molemmat, siis tyttö ja poika, jo on, ei kolmatta tarvitse ajatellakaan? Minua tuollainen loukkaa, ei kai lapsia keräillä kuin jotain sarjaa? Vanhemmillani oli sekä tyttö että poika, ennen kuin minä synnyin, enkä ole koskaan kokenut olevani ylimääräinen.
Tästä tuli sekava viesti. Oli vähän ikävä anoppivierailu kaikin puolin. Kun tyttö vähän kasvaa, saa mies mennä yksin lasten kanssa.
Kommentit (28)
Sinänsä kolmas lapsi ei tuntunut kovin suurelta muutokselta, mutta oli silti. Jotenkin äitinä oli jo helpompi toimia ja olla kolmannen kanssa, mutta kummasti enemmän aikaa lapset vievät kun on yksi lisää. Tietenkin lasten välinen ikäero vaikuttaa, mutta kuulostaa todella fiksulta tuo ajatukseksi mahdollisesta ikäerosta.
Kolmannen osalta minulla oli ajatuksia että vauva-aika ja jatkossa kaikki muu aika lasten kanssa kestää venytettynä kun ikäero kakkosen ja kolmannen välillä on 3,5v. Sitä oli taas yhdessä vauvassa kiinni ja isompien lasten kanssa ei voinut harrastaa tms. kun jompi kumpi vanhemmista vuorotellen. Jotenkin tuntui että vauvan tulo vei yhteistä " perheaikaa" ja jakoi meitä vanhempia niin että toinen pystyi olemaan isompien kanssa ja toinen oli vauvan kanssa.
Nyt kun tuo meidän kolmas on jo 2,5v hän on edelleen " eri sarjaa" isompien lasten kanssa. On koko ajan minun kanssani kun isommat jo menevät kavereiden kanssakin. Ne monet isompien lastemme ikäisten omaavat 2-lapsiset perheet tekevät paljon muuta kuin mitä me teemme, jotenkin paljon vapaammin (siis 1 aikuinen voi käydä uimahallissakin lasten kanssa, meillä tarvitaaan se 2aikuista, kaveriperheissä aikuinen voi käydä vaikka lenkillä ja jättää lapset kotiin yksin- meillä ei toivoakaan vielä moniin vuosiin, matkustelussa isompien lasten kanssa ei tarvitse huomioida rattaita ja päiväunia jne.). Lisäksi isompien lasten kanssa meillä mietitään nyt töiden teon ja kouluaikojen sovittamista ja aikanaan kun siitä päästäisiin vähän hengähtämään, niin homma alkaa alusta kolmannen kanssa. Tuntuu vaan että monesti " kaikki alkaa alusta" tai tietty elämän vaihe lasten kanssa kestää pidempään kun lapsia on useampi.
Kolmen kanssa kuitenkin oikeasti ainoa hämmästyksen aihe on miten kotityöt voivat lisääntyä niin suuresti: Ehkä tässä vaikuttaa lasten kasvaminenkin ja sen myötä tulevat uudet asiat. Lisäksi jokainen lapsi tarvitsee oman aikansa vanhemmalta, eli vanhemmilla on vielä entistä vähemmän omaa aikaa. Lisäksi ihan konkreettisesti syliin on aika vaikea mahduttaa kolmea lasta- kun kaksi vielä mahtuu suht ok.
Kaikesta tästä huolimatta meillä minä halusin kolmannen itsekkäästä syystä: Oli tunne että kaipaan vielä yhtä lasta. Meillä oli ennestään poika ja tyttö ja tuo sukupuoliasia ei vaikuttanut haluun kyllä tipan tippaa. Tämä kolmas lapsi on ihan samallalailla ihana ja rakas lapsi, joka antaa aikuiselle paljon. Ainoa hölmä sukupuoliasiaan liittyvä ajatus on että jos saisimme vielä joskus neljännen olisiko tasajako sukupuolen suhteen- eli meillä taitaa mietityttää vain parillisessa lapsiluvussa kun parittomissa on vaikea saada molempia yhtä monta: Eli en ole täysin irrallaan tuosta sukupuolisidonnaisesta ajattelusta (lapsille itselleen olisi kiva kun voisi elää sekä tyttöjen- että poikien ympäröimänä ja minulle vanhempana on haastavaa että on molempia sukupuolia).
Kolmannen lapsen kanssa tuntuu että on helpoin nauttia, kovin moni asia ei tule uutena ja voi ottaa rennommin ja luottaa itseensä. Lisäksi meillä ikäero vaikuttaa sen verran että ei ole toista lähes samanikäistä ja jotenkin pieni on " meidän kaikkien pieni" . Vaikka eivät ne kaksi isompaa kovin paljon isompia ole, mutta sen verran että ovat aika eri ikävaiheessa kuitenkin.
Minusta sinun toiveesi kolmannesta tuntuu aika selväjärkiseltä. Anopin puheet voi jättää omaan arvoonsa. Tosin tietyn ikäiset voivat ihmetellä sitä kolmatta lasta " turhana" , kyllähän meilläkin näitä ihmettelöitä oli. Mutta jokainen perhehän tekee omat ratkaisunsa.
Olen 28-vuotias kolmen lapsen äiti. Meillä on tyttö pian 6v ja pojat 4v ja 1v8kk. Ensinnäkin minusta oli todella pöyristyttävän kuuloisia nuo anoppisi puheet! Nuo autot sun muut ovat VAIN käytännön kysymyksiä ja niillä ei mielestäni ole juurikaan painoarvoa, jos haluaa saada lapsen. Ja tuo sukupuolijuttu nyt oli ihan pohjanoteeraus.
Monet kahden lapsen vanhemmat ovat olleet ymmällään, kun olen tätä heille kertonut, mutta meillä tilanne oli oikeastaan helpompi kun kolmas lapsi syntyi. Meillä esikoistyttö oli aika mustasukkainen, kun pikkuveli syntyi. Vauva oli toki mukava, kun tuli kotiin, mutta kun tuli ilmi, että sehän onkin täällä pysyvästi, niin ajatukset muuttuivat. Pikkuveli oli rauhallinen, eikä liiemmin tytöltä varastanut kerjäämäänsä huomiota, mutta siltikin otti välillä koville.
Kolmannen syntyessä tuo kakkonen oli 2v3kk ja heillä alkoi jo isosiskon kanssa olla ' omia juttuja' . Vauvan tullessa he kai tunsivat jonkinlaista ' sielun kumppanuutta' . Nyt olikin toinen, jonka kanssa jakaa sisaruuden, eikä tarvinnut yksin luopua hämmennyksissään omasta ainutlaatuisesta paikastaan. He myöskin keskenään hoivasivat ja huolehtivat omalla tavallaa tärkeästi vauvasta. Selvästi huomasi, kuinka suuri tuki heistä oli toisilleen tuona vauva-aikana.
Nyt tuo meidän vauvakin on jo niin iso, että joukon jatkeena menee kummasti! Usein jopa ihan etunenässä! Nuo käytännön kysymykset eivät ole meillä olleet niin tärkeitä. Pyykkiä pesen paljon, niinkuin aina. Ruoka tulee siinä sivussa myöskin tuolle kolmannelle lapselle. Auto on iso, meillä asuu myöskin koira, joka matkustaa aina mukana. Vipinää, sähellystä ja hurjiakin tilanteita riittää, mutta mitään niistä en vaihtaisi mistään hinnasta pois.
Ole rohkein mielin, äläkä välitä muiden löpinöistä! Yleistämättä, mutta kuitenkin väittäisin, että omaa lasta tuskin tulee kaduttua, mutta tarkoituksella sen saamatta jättäminen hyvinkin saattaa kaduttaa. Kuulostipas epämääräiseltä, enkä todellakaan ketään lapsettomia halunnut loukata, mutta meille jokainen lapsi on ollut rikkaus!
Onnea ja kaikkea hyvää teille valinnoissanne ja elämässänne!
Olipas kiva lukea teidän kokemuksia! Omassa perheessäni oli neljä lasta ja muistan, että oli meillä kovasti vipinää ja vilskettä, mutta toisaalta sitten tosi kivaakin. Äidillä oli varmaan raskasta ainakin ajoittain. En sitä silloin osannut ajatella.
Anopillani on omituisia mielipiteitä. Olen jo osittain tottunut niihin, mutta joskus voi tulla tuollainen outo puuska. Hänelle on jotenkin tärkeää, että asiat näyttävät ulospäin hyvin tavalliselta ja normaalilta. Ehkä se, että hänen pojallaan olisi suurperhe, tuntuu hänestä jotenkin omituiselta ja hävettävältä. Kaikillahan on vain kaksi lasta, hän usein toteaa. Ja meidän lapset käyttäytyy mummolassa tosi kiltisti, ei hänellä pitäisi sen suhteen olla pelättävää.
Tuntuu aina tosi kivalta lukea monen lapsen äitien juttuja. Omassa työpaikassani on paljon naisia, jotka eivät ole lasta ikinä halunneet, ja myös äitejä, jotka valittavat aina, miten paljon harmia ja vaivaa lapsista on. Itse luulin jo jääväni kokonaan perheettömäksi ja lapsettomaksi, joten usein liikutun, kun ripustan lasten vaatteita narulle. Kyllähän lapset joskus väsyttävät kamalasti, mutta on tämä äitivaihekin ihana saada kokea!
kolme lasta on hyvä luku ja kokemusta löytyy2.1 ja 4.5 ikäeroistanyt on tulossa 3.5 vuoden ikäero.
Kolme lasta vie aikaa enemmän etenkin meillä olen huomannut ettei voi lähteä kaikkien lasten kanssa kaikkiin paikkoihin yhdessä. olet joko kotona pienimmän kanssa kun joku vie isompia esim teatteriin tai olet teetterissa kun joku katsoo pienimmän perään kotona. Jos todella haluaa lapsia pitää vaan sopeutua lasten ehdoilla elämään.
Kyllä elämä on aika sidottua mutta toisaalta lapset eivät ole pieniä pitkään. Nyt kun isommilla on harrastuksia voisin tehdä ongelman ettei itselläni ole kuin kyydittävää mutta toisaalta oli asia mikaä tahansa siihen voi suhtautua joko pessimismilla tai optimismilla.
Ja onhan se niin että oli lapsia 1 tai monta aina heidän peraan pitää pitää katsoa ainakin seuraavar 18 vuotta heidän synnyttyään. Kaikkina vuosina huolehtiminen tietty vähän muuttuu mutta huolehtia kutenkin pitää.
Minun mieheni äidiltä olen saannut kommentin jos toisenkin. Aiemmin otin jutut liian raskaasti vain omaksi pahoinvoimmikseni. Nyttemmin olen kasvanut sen sellaisten yläpuolelle luulakseni jo aika hyvin. Nuo vanhemmat ihmiset tuntuvat luulevan tietävänsä kaiken kaikesta jostain syystä. kaverillani on vastaavanlainen anoppi kuin sinulla ja hänen aikeissaan on hankkia vielä nro4 kin ihan vaan anopin kauhuksi. Tietty hän rakastaa lapsia ja haluaa hoitaa heitä ettei se ihan vaan anopin takia mutta toisaalta näyttääkseen näykkijälle että on jokaisen oma valinta.
Olen minäkin kokenut tuon arvostelun ja todella antamalla piut paut sille mitä joku sanoo kuitenkin tietäen mitä itse mieheni kanssa haluan on pääasia.
kolmannen lapsen syntymä ei juuri arkea muuttanut,toki vauvan hoitoa päivät mutta muuten menee siinä samassa missä muutkin,vauva ollutkin kyllä niin helppo ja leppoisa tapaus :)
Multa anoppi kysy että miksi me tehtin kolmas lapsi..hmm..ja tuumas ettei mummolla rakkautta riitä monelle,että silleen..sanoin anopille sit et varmaanki neljaäskin tehdään ku keretään :)
mulla myös ikä alkaa jo tulla vastaan et piakkoin se neljäskin ois tehtävä
mutta joo..se niin taitaa vauvasta ja kaikesta riippua miten se arki rullaa jos kolmas lapsi tulee,meillä mennyt loistavasti.
ja lasten ikäerot meillä on 1v6kk ja 2v7kk
Itse sanoisin ettei mikään muuttunut (paitsi tietenkin kotitöiden määrä vähän lisääntyi), kun kolmas lapsi syntyi. Toki pikkulapsi-arki perheessä jatkuu kauemmin, mutta isommasta perheestä on rikkautta ja vanhuuden turvaa (sekään kun ei ole enää itsestään selvää) senkin edestä. Jokainen lapsi lisää toivoa paremmasta vanhuudesta :) vanhemmista välittäviä/huolehtivia on enemmän.
Kuulosti kamalalta jonkun isoäidin kommentit, ettei mummon rakkaus kaikille riitä. On se surkeaa, jos rakkaus on noin kortilla. Eihän mikään muu lisää niin paljon rakkautta kuin rakkaus... Siis mitä enemmän annat rakkautta, sitä enemmän sitä saat.
Ja vielä, minusta mummosta, joka ei uskalla olla ulospäin yhtään poikkeava, ei tarvitse välittää. Melkeinpä kiusallakin saattaisin töräyttää harkitsevani vielä sellaista seitsemää lisää...:) Ei kaikki ihmiset mitenkään voi olla kuten " kaikki muutkin" , aina jotkut erottuvat jollainlailla. Siihenkin tottuu eikä monilla vaihtoehtoja edes ole.
t.mimosa, onnellinen omistaan ja jopa tulevasta neljännestäkin :)
...eli minulla ei ole kolmea lasta vaan kaksi, mutta jokin kirjoituksessasi kolahti ja halusin vastata vaikkapa vain tsempatakseni. Minäkin tapasin mieheni " myöhään" ja olin jo ajatellut, etten ehkä saakaan lapsia, joista niin kovasti haaveilin. Nyt olen sitäkin onnellisempi näistä kahdesta. Jos sinä haaveilet kolmannesta, niin älä anna iän olla esteenä. Olen myös sitä mieltä, että jos kolmannesta haaveilee, niin sille on myös varattuna vielä rakkautta ja voimia, eli varmasti kaikki menee hyvin. (Itselläni on kaksi lasta 1,5 v ikäerolla ja ajatuskin kolmannesta saa mut kauhun valtaan, eli olen tästä päätellyt etten kykenisi sitä hoitamaan.)
Ja anopista. Kuulosti aika tutulta. Meille kaikkitietävä anoppi mm. paasasi ettemme voi enää elää ilman autoa, kun tulee lapsi (yksikin!), koska sitä pitää kuskata harrastuksiin jne. Ja hah! Asumme Helsingissä ja täällä ei todellakaan tarvitse autoa mihinkään. Itse olen kulkenut pienestä pitäen keskustaan harrastamaan julkisilla välineillä. En todellakaan aio luopua vastakaan periaatteistani ja hankkia autoa anopin mielipiteiden takia. (En hei halua loukata muualla asuvia, koska tiedän kyllä että jossain päin Suomea auto on ihan välttämättömyys.) Itse olen yrittänyt kasvattaa itseäni kestämään anopin töksäyksiä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.
Mutta sekavasta tekstistäni huolimatta: kehotan seuraamaan sydämen ääntä ja tekemään sen kolmannen lapsen.
Moi,
minä olen tavannut mieheni suurin piirtein samanikäisenä. Nyt meillä on kolme lasta - kaikki samaa sukupuolta. Kolmatta odottaessa kuulin välillä, että odotammeko poikaa. Vastasin, että olisihan sekin kiva, mutta molemmat ovat tervetulleita. Itsekin ajatteli, että miehelle olisi varmasti eri tavalla mieluista saada poika kuin tyttö. (nyt siis kolme tyttöä) Ympäristö ei kovasti kauhistellut, täällä on paljon kolmi- tai nelilapsisia perheitä. Meillä ikäerot on kaikilla vajaa kaksi vuotta, vilskettä piissaa ja nuorin on vasta vauva.
Minusta se on jokaisen oma asia, montako haluaa/toivoo. Minusta lapset ovat elämän siunaus ja iso onni. Mitä enemmän sitä isompi, välillä.... joskus se katastrofi on sitten puolestaan isompi ;)
jos et tee sitä kolmatta, saatat katua sitä koko loppuikäsi. Jos taas teet kolmannen, et taatusti kadu sitä ikinä!
Näin on oma äitini minulle sanonut ja hän ei koskaan tehnyt sitä kolmatta ja nyt vielä kuusikymppisenäkin harmittelee...
mutta meillä myös kaksi lasta (nuorempi täytti juuri 2) ja kyllä tässä vauvakuumetta pukkaa sekä minulla että miehellä ja täytyy sanoa, että kolmatta lasta harkitaan kyllä tosi paljon perusteellisemmin kuin toista, joka oli itsestään selvyys...
Olen mieheni tavannut myös 29 vuotiaana. Meillä on nyt kolme poikaa ja olen raskaana odottaen sitä neljättä. Ikää 39v. Vanhemmilla pojilla ikäeroa noin 2 v/poika mutta nykyiselle kuopukselle ja tulevalle vauvelille tulee ikäeroa yli 4 vuotta. Se onkin oikeastaan ainoa asia mikä huolettaa. Toisaalta se helpottaa että nuorimmaisella on ikää jo niinkin paljon, toisaalta ei sitten ole niin seuraa tästä nuorimmasta kolmannelle silloin kun kotona ollaan. Ja ollaan varmaan tämänkin kanssa siihen asti kun tuleva vauva kolme täyttää.
Nyt varsinkin kun pojat on jo isompia, hommaa riittää. Ekan ja tokan aikana sitä teki käsitöitä jne mutta enää ei ole puhettakaan. Toisaalta on ihana katsoa veljessarjaa kun leikkivät keskenään ja hekottelevat omille sisäpiirin jutuille. Ja kyllä olen ihan suunnattoman ylpeä komeasta miessakistani.
Kyllä kolme menee vielä, neljä tuntuukin jo rankemmalta ajatukselta ( mutta kysy uudestaan vuoden päästä :) )
Meillä kolmas lapsi on kyllä muuttanut elämää aika paljonkin:).
Ensinnäkin just se mistä INSINÖÖRIÄITI kirjoitti pitää meilläkin paikkansa: enää ei voi kahden vanhemman lapsen kanssa niin vain lähteä esim. harrastamaan, teatteriin tai leffaan tms. Aina on riippuvainen siitä toisesta vanhemmasta että joko hän vie vanhempia lapsia, tai että jompikumpi on kotona tai joku hoitaja on pienimmän kanssa. Esim viime talvena en kyllä käynyt missään pulkkamäissä tms. vanhempien lasten kanssa niinä iltoina kun mies oli töissä! Oli niin vaikeaa kun vauva ei viihtynyt pitkiä matkoja autossa eikä vauvaa halunnut sinne uloskaan " kylmettymään" . Meitlä kun pitää lähteä aina pitkiä matkoja autolla ennen kuin päästään minnekään " ihmisten ilmoille" .
Että joskus tuntuu, että niiden vanhempien lasten pitää liikaakin joustaa ja jäävät paitsi asioista kun on vähän hankalampaa järjestää kaikkea. Koska mitä enemmän lapsia, sitä enemmän sen toisenkin vanhemman pitäisi olla kotona. Yhden ihmisen on hankala jakautua kolmelle lapselle! Esim. just joku uimarannalle tai uimahalliin lähteminen on aika hankalaa (ja vaarallistakin!) yhden aikuisen varassa. Kun on kaksi vanhempaa uimataidotonta ja yksi vilkas vahdittava taapero.
Onneksi mies on itsestään vähentänyt kaikkia omia menojaan iltaisin ja viikonloppuisin ja se on helpottanut arkeamme paljon! Paljon minäkin nykyään teen jotain jonkun vanhemman lapsen kanssa ja mies on kotona/sisällä toisten kanssa. Meidän vanhemmilla lapsilla on niin eri luonteet ja intressit että pakostakin on pakko tehdä eri asioita heidän kanssaan ja siihen tarvitaan kahta vanhempaa.
Kotityöt ovat kyllä meillä lisääntyneet rutkasti! Nuorin sotkee paljon (sekä vaatteitaan että huushollia).
Muuten kolme lasta on mielestäni tosi ideaalitilanne, jotenkin perhe tuntuu täydelliseltä näin:)..
Ja varmasti kun meilläkin muutama vuosi vielä menee niin ei ole mitään ongelmaa liikkua kaikkien kolmen kanssa minne vaan.
Nyt nuorin siis 1v9kk ja kaksi vanhinta 6v.
mulla tosin se kolmas vielä mahassa. Meillä ekan ja toisen ikäeroa vajaat 3 vuotta, seuraava väli jää kahteen vuoteen.
Lukemani vastaukset vakuutti mut siitä, että parempi näin. Jos nyt ihan tosissaan mietitään, niin ne vajaat 2 ekaa vuottahan lapsen kanssa on rankimmat. Sen jälkeen omatoimisuus lisääntyy, ja kolmen ikävuoden jälkeen ei esim. tarvitse enää rattaita, pärjää jo hiukan itsekseen (ei yksikseen) yms.
Eli kun vauva tulee, niin 2-3 vuotta on sitä, että ei voi mennä isompien kanssa samoihin harrastuksiin, päiväunet sotkee rytmejä tms. Eli on parempi että toisen ja kolmannen väliin ei jäisi kovin iso aika, ettei tuo " hankala" aika ole niin rankka. En nyt oikein osaa selittää mitä tarkoitan, toivottavasti ymmärrät!
Eli toteuta haaveesi siitä kolmannesta, mutta nopeuta aikataulua hiukan :) Täällä ainakin melkein kaikki joilla kaksi ekaa oli lyhyellä välillä ja sitten hiukan pitempi väli, tunsivat eniten hankaluutta pienimmäisestä.
Maaria
On ollut tosi kivaa lukea näitä kokemuksia. Tosiaan tuo, että kolme lasta vaatii usein mukaansa kaksi aikuista, on ehkä asia, jota en itse olisi tullut ajatelleeksi.
Meillä näiden kahden lapsen ikäero on siis 2 v 3 kk (tai melkein 4 kk). Aloin odottaa toista, kun esikoinen oli hieman yli 1,5-vuotias. Ajattelen nyt, että ottaisin harkintaan tuon kolmannen sitten, kun toinen lapseni, joka nyt on 11 kk, olisi ainakin 1,5-vuotias, mieluiten ehkä vähän ylikin. Tämä siksi, että koen olevani vielä suht. huonossa kunnossa edellisen raskauden jäljiltä. Olen vasta jonkin aikaa harrastanut enemmän liikuntaa. Toki lasten kanssa tulee liikuttua, mutta esim. vatsalihakset ovat vielä heikot. Aion nyt jumpata ja käydä uimassa ja kuntoutua. Olen tosiaan jo 35-vuotias, joten uskon, että tuolla mahdollisella kolmannella raskaudella olisi suuremmat " onnistumismahdollisuudet" , jos fyysinen kuntoni olisi parempi. Ei minulla siis ylipainoa ole, mutta olen muuten jotenkin heikon oloinen.
Tavallaan on myös ollut kiva lukea, että muiltakin isovanhemmilta voi tulla kummia kommentteja. Anopillani saattaa itse asiassa olla myös tuollaisia " rakkauden riittämättömyysongelmia" eikä hän toisaalta ehkä kestäisi kolmen lapsen vierailuja. Lapsemme ovat kyllä kilttejä, mutta anopillani on kotonaan kovin tarkat säännöt, en esim. saa tuoda heille omia leluja, heillä leikitään vain heidän leluilla, lasten vaipanvaihtoon on varattu tietty paikka, jossa käytetään tiettyjä pyyhkeitä (ei siis esim. minun omia, joita on aina hoitolaukussa), vaippoja varten on varattu pieniä pakastepusseja, joihin vaipat tulee laittaa, ennen niiden laittamista roskiin jne. Itse siivoan kylässä aina jälkeni, ja anoppi pääsisi todella paljon helpommalla, jos antaisi minun hoitaa asiani sielläkin. Hän on kuitenkin ollut aina kotona, eikä ilmeisesti kestä henkisesti, jos asiat eivät mene juuri hänen haluamallaan tavalla. Sitten täällä meillä taas ei noudateta meidän sääntöjä vaan annetaan lapsille leluja ruokapöytään, kaadetaan lelulaatikot olohuoneen lattialle ... Hoh hoh, taidanpa tosiaan hankkia sen kolmannen, osittain ihan anopin kiusaksi :)
Meillä on kolme lasta: 6v, 4v ja 11 kk. Kolmannen kanssa olen nauttinut vauvavaiheesta kirkkaasti eniten. Kolmas lapsi on mussukka, kaikkien suosikki, hoitoa ei ole tarvinnut jännittää kun on jo kokemusta ja hyvin olen jaksanut tällä kierroksella -parhaiten!
Meillä ainakin kolme lasta mahtuu kaikki turvaistuimissa tavalliseen 2000-luvun henkilöautoon joita meillä on 2 kpl, mitään erikoisautoja ei ole tarvittu. Asutaan 4h+k+s asunnossa joka on nyt sopiva, lähivuosina tosin on muutettava isompaan. Mitään käytännön ongelmia ei ole ollut kolmen kanssa, joskin keskimmäinen oli 3v 8 kk kun kolmonen syntyi eli aika iso tyttö jo ollakseen pieni tyttö...
Minusta raskausaika oli kaikista rankin, kun oli kaksi aktiivista lasta hoidettavana ja karmea pahoinvointi kesti koko raskauden. Mutta siihen vaikeudet päättyivätkin kun lapsi syntyi. Isommista on seuraa toisilleen, joka vähensi myös mustasukkaisuutta.
Meillekin moni vihjaili odotusaikana että ette kai te nyt tarkoituksella tuota ole halunneet. No kyllä varmasti haluttiin! Ja ottaisin vielä neljännenkin jos meille mahtuisi -siinä kolmannen ja neljännen kohdalla menee se raja jolloin on oikeasti vaihdettava autot ja asunnot jne. Kolme menee siinä missä kaksikin, paitsi on ihanaa kun on kolme rakasta lasta.
Se piti vielä mainita varjopuolena, että kukaan ei halua kolmea lasta hoitoon! Kahden lapsen sai useinkin mummolaan hoitoon, mutta nyt hoitoon saa vaan kaksi isompaa ja vauva on aina minulla. Isommat on erittäin mustiksia mummosta ja jos mummolassakin ois siedettävä aina että mennään pikkuveljen tahtiin, se ois heille liikaa. Lisäksi mummo on tottunut että lapsia on kaksi eikä uskalla ottaa kolmea. Mutta jostain syystä menohalutkin on aika minimissään nyt, ja se tuntuu lomalta jos saa olla vauvan kanssa joskus kaksistaan tai mies, minä ja vauva!
Kulkeminen on yhtä sujuvaa kolmen kuin kahden kanssa. Isommat pitää vaunusta kiinni ja onhan tuplarattaatkin keksitty. Tosin kolmen kanssa ei pääse koskaan lenkille, kun ei isompia saa molempia tuplavaunuihin ja jos lapsi kävelee, ei vauhti ole aikuisen lenkkivauhtia. Joten kunto on rapistunut aiempien lenkkipainotteisten äitiyslomien sijaan. Ja maharötkö on armoton -paino on ok mutta se maha: kolmannen jälkeen kammottava. Ja odotus oli tosiaan kolmannella kerralla rasittava. Huomasi että keho on väsyneempi ja rupsahtaneempi. Mutta ei se enää haittaa kun sai tuon ihanan palkinnon...
minäkin mieheni tapasin. Siitä on nyt viikkoa vajaa 4 vuotta, ja meillä on 3 tyttöä. Nuorimman ja vanhimman ikäero on 2 vuotta. Se on kyllä ihan totta että kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ei ole. Kerran tai pari vuodessa päästään syömään tai ostoksille, kun isovanhemmat toiselta paikkakunnalta tulevat käymään. Tekemistä kyllä riittää kolmen kanssa, sitä ei voi kieltää! Siitä huolimatta vauvakuume jyllää taas, vaikka kuopus on vasta 10 kk...
Onpa ihana, että joku on nostanut tätä ketjua. Minun piti vastata tähän viestiin jo kauan sitten, mutta se jäi. Kävin vaan välillä lukemassa vastauksia ja ajattelin, että onpa IHANAN LAPSIMYÖNTEINEN ketju!!!
Minä sain esikoisen 31-vuotiaana ja olin aivan haltioissani vauva-ajan ihanuudesta. Esikoinen oli tyttö ja 2 v 2kk myöhemmin saimme pojan. Kuulimme toki kommentteja, että no nythän teillä on molemmat, ette tarvitse enempää lapsia. Meille vanhemmille oli kuitenkin aivan selvää että haluamme lisää lapsia, mutta itsekin koin, että olin fyysisesti huonossa kunnossa toisen raskauden jälkeen ja halusin pitää pidemmän tauon ennen seuraavaa raskautta.
Seuraavaksi täytinkin 35 v ja poika oli kuukautta vailla 2 vuotta. Yhtäkkiä tuntui, että nyt täytyy tehdä joku kompromissi: toisaalta elämä alkoi juuri helpottaa ja teki mieli nauttia kahdesta vähän isommasta lapsesta. Toisaalta aloin huolestua hedelmällisyyden laskusta. Kaiken lisäksi varovainen toiveeni oli, että saisimme kevätvauvan, jotta liikkuminen olisi helpompaa ihan isompien lasten takiakin.
Niin siinä sitten kävi, että aloin saman tien odottaa kolmatta. Raskauden alku oli niin kamala, että hautasin mielessäni haaveeni 4 lapsesta. Vaan kuinka ollakaan saimme KAKSOSET seuraavana keväänä kun keskimmäisemme oli 2 v 7 kk :-)!
Kun kaksoset syntyivät meillä oli siis 4 alle 5-vuotiasta lasta. Minun kroppani on ollu kovilla, mutta nyt olen tyytyväinen, että tämä pikkulapsiaika menee yhdellä riuhtaisulla. Nyt kun kaksoset ovat 1 v 8 kk, kaikilla lapsilla on aivan hillittömän hauskaa keskenään ja hellyydenosoituksista ei tule loppua. Toki riitoja ja meteliäkin riittää...
Kaikki käytännön asiat autosta asuntoon ovat aina jotenkin järjestyneet niin meillä kuin muillakin tuntemillani suurperheillä, niistä en olisi huolissani. Sen sijaan isän sitoutuminen lasten hoitoon on mielestäni ollut korvaamatonta. Isompien lasten tarpeet ovat kuitenkin hyvin erilaiset kuin pienen vauvan ja jos äiti on ainoa, joka aktiivisesti hoitaa lapsia, niin vauvavuosi on isommille sisaruksille mielestäni yhtä suurta uhrausta.
Toisaalta ainakin meillä isän entistä aktiivisempi rooli on tullut luonnostaan, kun mun kolmas raskaus oli jo hyyyyvin vaikea ja rajoittava ja vauvojakin tuli kaksi.
Sen sijaan anoppisi kommentit jättäisin täysin omaan arvoonsa. Korkeintaan miettisin entistä järeämpiä keinoja puolustaa omia näkemyksiäsi ja oman perheesi käytäntöjä. Sitten kun lapsia on useampi, on äidin oman jaksamisenkin kannalta entistä tärkeämpää uskaltaa seisoa omien hyväksi havaittujen, toimivien ja omaa ja perheen hyvinvointia tukevien käytäntöjen takana.
Kaikkea hyvää perheellesi ja lapsionnea!!!
Minulla on kolme tyttöä; 4,5v, 2v 10kk ja 9kk. Kolmosta odottaessani sain usein kuulla että " toivottavasti sieltä tulee nyt SE poika" . Minä tuumasin vaan, että aivan sama ja kolmas tyttö olisi myös kiva. No se kolmas pieni prinsessa sieltä tupsahti. :0)
Itse en koe, että tämä kolmas vauva olisi meidän arkeamme kovin paljon muuttanut. Suurempi muutos oli yhden lapsen äidistä kahden äidiksi kuin kahden äidistä kolmen äidiksi. Odotusaikanakaan en stressannut yhtään siitä miten minusta riittää kaikille kolmelle. Kakkosta odottaessani mietin useinkin miten selviän kahden kanssa. Jotenkin sitä on sisäistänyt ihan eri tavalla sen, että kukaan ei mene rikki siitä, että joutuu hetken odottamaan ja opettelemaan jakamaan asioita ja huomiota. Lisäksi isommat touhuavat jo paljon keskenään eikä minua tosiaankaan tarvita viihdytysjoukoissa. Mustasukkaisuuttakaan meillä ei ole ollut oikeastaan ollenkaan.
Meillä rutiini jyllää ja isompien päivärytmistä pidetään kiinni. Muuten en kyllä hanskaisi kolmea näin pientä. Vauva on rytmittynyt helposti kun on tavallaan sujahtanut valmiiseen päivärytmiin. Meillä isommat palvovat vauvaa vieläkin, vaikka luulisi, että 9 kuukaudessa ehtisi vähän kyllästyä, mutta ei. Varmaan ei monella vauvalla ole näin ihania isosiskoja kaksin kappalein kuin meidän pienellä kolmosella. ;0)
Ainut muutos oli se, että auto piti vaihtaa isompaan kun vanhaan ei mahtunut kolmea turvaistuinta taakse, mutta sepä olikin muutos miehen mieleen. :0D
Niin, meilläkään ei ole oikeastaan ollenkaan lastenhoitoapuja käytettävissä, joten ihan itse täällä sumplitaan. Mies osallistuu kyllä iltatoimiin ja viikonloppuohjelmaan tosi kiitettävästi. Kolmatta puuhattiin ihan puhtaasti siksi, että meistä molemmista tuntui, että joukkoon mahtuu vielä. Enkä ole ihan varma, onko tämä vieläkään tässä. Oikeastaan enimmäkseen tuntuu, että ei ole. ;0) Mutta " sitä" poikaa emme ala yrittämään jos nelosta yritämme vaan kumpikin on tervetullut.
Minä kehoittaisin sinua kuuntelemaan omaa sydäntäsi ja tekemään niin kuin sinusta tuntuu. Piutpaut ulkopuolisten hölinöille. Äitini sanoi kerran (meitä on neljä sisarusta), että hän ei ole päivääkään katunut ketään meistä, mutta sitä hän olisi katunut hautaan asti jos olisi jättänyt jonkun meistä tekemättä.
Aika ikävän kuuloinen tuo vierailu anoppilaan.
Mielestäni nämä anoppi-ongelmat tulisi selvittää aina ensisijaisesti miehen kanssa. Hänen äitinsähän se on. Kyllä miehen tulisi aina pitää oman perheensä puolta eikä antaa äitinsä loukata vaimoaan. En voisi kuvitellakaan tuollaista käytöstä anopiltani. Ihan pöyristyttävää suorastaan. Mitä miehesi sanoi tapahtuneesta?
Hyvin voitte vielä hankkia kolmannen lapsen jos haluatte. Monet saa lapsia vielä yli 4-kymppisenäkin. Panosta fyysiseen kuntoon, hyvään ravitsemukseen ja lepoon (siinä määrin kun se nyt on mahdollista...!) niin jaksat paremmin raskauden ja pienten lasten hoidon.