Mitä se kertoo minusta ihmisenä, että jokainen avautuu?

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Ymmärrän hyvin ongelman. Pääsääntöisesti ihan mukavaa, että ihmiset uskaltavat lähestyä niin, mutta joskus se on vain kamalaa. 

Esim. Kun menin labraan ja minulla epäiltiin kroonista leukemiaa, niin labrahoitaja alkoi avautumaan minulle omista oireistaan ja väsymyksestä. Silloin olisin enemmän kaivannut itse lohtua ja tsemppiä, enkä olla lohduttajan ja stemppaajan roolissa. Pahinta on kuitenkin se, että kaverina pitäväni ystävät saattavat unohtaa, että minäkin haluaisin joskus avautua. Tuntuuko ap:ta koskaan siltä, ettet sinä saisi voida huonosti tai olla huolissaan? Saati surullinen? 

En osaa auttaa sinua asiassa, mutta jään mielelläni seuraamaan ketjua, jos joku jotain hyviä vinkkejä saa. Toivon, että saat apua tilanteeseesi! 

en ole ap, mutta tuttu fiilis että muut avautuvat mulle ja joskus harvoin kun itse sanon että nyt on raskasta, niin lähinnä naureskellaan että eihän nyt tämä voi niin raskasta olla..ja seuraavassa hengenvedossa että sulle on niin helppo avautua..ikä onneksi pakottaa/opettaa vähän vetämään rajoja tässä :).

Itselläni myös nyt tutkittu sairautta joka on vienyt minut vähän joka osastolle ja niin paljon on labrat sekä hoitajat kertoneet kokemuksiaan omista oireistaan yms kun ei ole hoidettu..jotenkin ei jaksais enää lohdutella tämän oman tilanteen kanssa hoitajia, että kyllä toivon, että teillekkin apu löytys😅

Työkaveri soitti tunnin puhelun ja sain kuulla tosi mehukkaita juttuja meidän toimistolta, että missä mättää. En koskaan kerro juttuja eteenpäin, mutta ihan mielelläni näitä juttuja kuuntelen. 

Minulle myös monet avautuvat, ja olen myös miettinyt syitä siihen. En koe olevani erityisen empaattinen, kiinnostunut kylläkin aidosti ihmisistä, ihmisten elämänpoluista ja mielestä. Joten kaipa sitten jotenkin aidosti pysähdyn ja kuuntelen, olen läsnä ja kyselenkin juuri toisen kokemuksia ja ajatuksia sen sijaan että itse neuvoisin. 

Itselleni suurin ongelma on, että käyttäytymiseni herättää toisessa tunteeen, että olemme jotenkin samalla aaltopituudella, ja usein heiltä menee ohi se, ettei tilanne ole vastavuoroinen. Seurassani on mukavaa ja hyvä olla, ja sitten ystävyyttä halutaan syventää, ja valitettavasti hyvin harvoin koen itse samoin. Se välillä surettaa.

Erityisesti empaattiset ja erityisherkät ihmiset tai muuten vaan ns. kiltit viestittävät näitä ominaisuuksiaan tietämättään. Komppaan näitä aiempia kommentoijia rajojen vetämisen tärkeydestä. Ei sinun tarvitse kuunnella kaikkia eikä varsinkaan ratkaista heidän ongelmiaan, jos et jaksa. Jotkut jopa käyttävät kilttejä ihmisiä hyväkseen, tahattomasti tai jopa tahallaan (jos omaavat runsaammin narsistisia piirteitä).

Voit kohteliaasti sanoa livenä tai puhelimessa, että sinun pitää mennä. Ei valehdella tietenkään vaan se on totta, että sinun pitää mennä, jos et jaksa kuunnella. Tai sanoa, että olet väsynyt raskaan päivän jälkeen. Tai voit kertoa, että nyt on kuormittava elämäntilanne, ei ole voimavaroja tukea muita. Kyllä ihmiset jonkun muun tukijan löytävät tai voit tosiaan neuvoa soittamaan kriisipuhelimeen tai seurakunnan palvelevaan puhelimeen.

Mutta jos jaksat, voit tietysti hetken kuunnella tai pidempäänkin.Kohteliaat ihmiset kysyvät, jaksatko jutella ja kuunnella. Vastavuoroisuus on todella tärkeää ystävyyssuhteissa! Sinun ei tarvitse olla ilmainen terapeutti. 

Sinun ei tarvitse auttaa kaikkia, jokainen on ensisijaisesti vastuussa itsestään ja tietysti (alaikäisistä) lapsistaan sekä iäkkäistä vanhemmistaan. 

Muiden ihmisten auttaminen on kaunis asia mutta sen EI pidä tapahtua omien voimavarojen kustannuksella.

Nämä voivat tuntua lujilta sanoilta mutta on läheltä seurattua. Ei pidä antaa random ihmisten tai tuttujenkaan uuvuttaa itseään. Jokainen ihminen on tärkeä, myös sinä, Ap. Jämäkkyydestä eli assertiivisuudesta löytyy kirjallisuutta kirjastoissa. 

Sinulla on empatiakykyä.

Jos sinua rasittaa nämä avautumiset, olet liian avoin ja sinun on opeteltava suojelemaan itseäsi ja opeteltava laittamaan ihmisille rajoja.

Et ilmaise sitä ettet halua kuunnella. Kyselet lisäkysymyksiä jne. joten toiselle osapuolelle syntyy kuva, että haluat kuunnella.

Olen tällainen ihminen ja ajatellut, että olen vain kohdannut poikkeuksellisen paljon ihmisiä, joilla on tarve avautua ja tekevät sitä samalla tavalla ihan kenelle tahansa. Kuitenkin vähän aikaa sitten kohtasin ihmisen, jonka seurassa huomasin olevani itse se avautuja. Oli vähän pelottavakin kokemus kun tajusin selittäväni hyvin henkilökohtaisia asioita ilman filtteriä ihmiselle, jonka tapasin ensi kertaa. Itkukaan ei ollut kaukana. Tämä ihminen oli olemukseltaan rauhallinen ja rauhoittava ja hän loi ympärilleen sellaisen hyväksyvän, turvallisen ilmapiirin. En tiedä oliko hän aidosti kiinnostunut asioistani mutta ainakin sellainen vaikutelma siinä hetkessä syntyi.

Miksi pidät tuota hyvänä? 

Mulla sama ominaisuus ap. En kyllä murehdi kenenkään asioita, mutta autan kykyni mukaan esim. juuri kuuntelemalla. Tämä kyky on ollut mulla aina.

m41

Minulla on tämä sama. Ihmiset kovasti avautuvat. Tälle on myös kääntöpuolensa.. Monesti huomannut pientä hyväksikäyttöä, koska olen kiltti. Koulussa se oli tehtävien kopioimista, pari euroa limuun jne. Vanhempana huijattiin sänkyyn mukamas vakavampaa mielessä kauniilla puheilla yms. Sellainen pieni hyväksikäyttö saattaa helposti jäädä huomaamatta tai ei ajattele sitä silleen. Mutta kun alat miettimään toimiiko sama toiste päin ja toistuuko pyynnöt kerta toisensa jälkeen. Alat huomaamaan todellisuuden. Koska olen kiltti niin en ajattele heti muista pahaa vaikka varmaan pitäisi.