Mies ei vaan saa töitä
On hakenut rahoitusalan töitä jo kohta kahden vuoden ajan tuloksetta. Kävi ensimmäisenä vuotena paljon haastatteluissa, mutta jäi aina toiseksi tai kolmanneksi. Nyt huomaan, että alkaa olemaan jo hiukan väsynyt työnhakuun. Ennen valmistumista oli aina kesätöissä ja vietti hetken ulkomaillakin hommissa.
Onko muka tosiaan näin, että rahoitusalalla on noin huono työtilanne? Itse olen perheen ainoa työssäkäyvä ja alkaa vähitellen ottamaan päähän kun minä olen ainoa henkilö, joka tuo rahaa tähän huusholliin. Silti alkaa meidän perheen rahat vähitellen loppumaan. Meidän piti myydä autokin pois ja muuttaa pienempään asuntoon. Kyllä tämä tilanne vaikuttaa kieltämättä omaankin mielialaan ja olen jopa miettinyt eroamista, vaikka se kuulostaa vähän julmalta. Mies ei halua pariterapiaan asian osalta.
Mitä mieltä olette, onko tämä sopiva syy erota?
Kommentit (115)
Hakee nyt seuraavaksi ihan johonkin Prismaan tai vastaavaan.
Rahoitusta opiskeli yliopistossa. Ennen yliopistoa oli pari kesää hommissa raksalla ja puistotöissä.
Pitäisköhän tässä tosiaan sitten miettiä tuota ulkomaille muuttoa. Mäkin voisin periaatteessa työskennellä siellä. Jos siellä siis vain englannilla pärjää. Toki pitäis sitten huomioida lapsen koulujutut yms.
Harmittava tilanne kaiken kaikkiaan. Kyllä tässä kovilla ollaan.
-AP
Miehestä voisi tulla näpsäkkä lähihoitaja. Määrää se koulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehestä voisi tulla näpsäkkä lähihoitaja. Määrää se koulutukseen.
5v koulutus kankkulan kaivoon 🙈. Melkoista yhteiskunnan rahojen tuhlaamista.
Näin teki tuttavani perhe, kun rahoitusala ei työllistänyt. Luxemburgissa ovat, lapset kouluissa siellä. Ranskankielen opinnot tulille heti,edes toisella. Ehdottomasti suosittelen, jos vaihtoehtona on masennuksen paheneminen. T. Luxmummi
Jos teillä ei ole lapsia, niin eikö miehesi voisi hakea töitä ympäri Suomea tai ulkomailta? Kyllä se parisuhde saattaa kestää eri paikkakunnilla tai ulkomaillakin asumisen paremmin kuin toisen pitkän työttömyyden yhdessä asuen.
Asuimme erillään aviomieheni kanssa 1990-luvun lamavuosina. Nimenomaan mieheni silloisen vaikean työtilanteen vuoksi (jäi työttömäksi). Mieheni otti määräaikaisen työsuhteen aivan toiselta puolelta Suomea kuin missä minä asuin lastemme kanssa (koululainen ja päiväkoti-ikäinen). Palkka ei ollut miehelläni mikään hyvä ko. työssä, mutta tämä työpaikka oli ratkaiseva mieheni työuran kannalta. Perheenä nähtiin viikonloppuisin. Todella rankkaa oli, mutta selvittiin.
Monet työttömät eivät ole työttömiä siksi, että eivät löydä töitä, vaan ovat työrajoitteisia. Eivät koe, että ns. hanttihommat olisivat heidän arvolleen sopivia. Nyt ehdota, että nostaa perseen ylös sohvasta, ja hakee ihan mitä tahansa työtä, ihan vain sen vuoksi, että tulee jonkinlaista rahaa taloon.
Vierailija kirjoitti:
Näin teki tuttavani perhe, kun rahoitusala ei työllistänyt. Luxemburgissa ovat, lapset kouluissa siellä. Ranskankielen opinnot tulille heti,edes toisella. Ehdottomasti suosittelen, jos vaihtoehtona on masennuksen paheneminen. T. Luxmummi
Onko muka tosiaan näin, että Suomesta ei löydy kyseisen alan työpaikkoja? Käsittääkseni rahoitusta on vaikea päästä opiskelemaan? Kannattaako sitä opiskella, jos ei kerta ole töitä?
Kuulostaa vaan niin uskomattomalta. Ehkä AP jättänyt jotain olennaista mainitsematta?
Ei tälle voi mitään. Olen 6kk tässä jo työttömänä ollut enkä edes varastotyöntekijäks kelpaa, vaikka koulutusta ei siihen ole, eli etin aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. En silti tule valituksi ja se jos mikä syö myös meidän parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Rahoitusta opiskeli yliopistossa. Ennen yliopistoa oli pari kesää hommissa raksalla ja puistotöissä.
Pitäisköhän tässä tosiaan sitten miettiä tuota ulkomaille muuttoa. Mäkin voisin periaatteessa työskennellä siellä. Jos siellä siis vain englannilla pärjää. Toki pitäis sitten huomioida lapsen koulujutut yms.
Harmittava tilanne kaiken kaikkiaan. Kyllä tässä kovilla ollaan.
-AP
Voisihan mies mennä raksalle duuniin vähäksi aikaa ja saada jotain rahaa, kun on hirveän raskasta naisena tuoda rahaa ainoana taloon ja on kouluikäiset lapset ja kaikki. Ihme, et oot noinkin pitkään jaksanut. Minua suututtaa tietyissä miehissä se, että ajautuvat ihme tilaan, että katsovat mieluummin pornoa kuin käyvät töissä ja nainen käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle voi mitään. Olen 6kk tässä jo työttömänä ollut enkä edes varastotyöntekijäks kelpaa, vaikka koulutusta ei siihen ole, eli etin aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. En silti tule valituksi ja se jos mikä syö myös meidän parisuhdetta.
Mitä alaa opiskelit?
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle voi mitään. Olen 6kk tässä jo työttömänä ollut enkä edes varastotyöntekijäks kelpaa, vaikka koulutusta ei siihen ole, eli etin aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. En silti tule valituksi ja se jos mikä syö myös meidän parisuhdetta.
Olen toimistotyöntekijä ja pienikokoinen nainen, niin mulle tarjottiin trukkikuskin hommaa. Nyt opiskelen ihan eri alaa, mutta jopa minulle tarjottiin hommia äijien alalta. Ja myös johonkin Pasilan sillan hiekkapuhaltajaksi. Hei haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle voi mitään. Olen 6kk tässä jo työttömänä ollut enkä edes varastotyöntekijäks kelpaa, vaikka koulutusta ei siihen ole, eli etin aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. En silti tule valituksi ja se jos mikä syö myös meidän parisuhdetta.
Mitä alaa opiskelit?
Merkonomi toimistopuolella. Eli hakemuksia laittanut 50 oman alan töihin. (kaupan kassat mukaan lukien)
Ihme kävisi, jos työllistyisin oman alan tehtäviin, kun 6kk työttömyyden koen pitkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle voi mitään. Olen 6kk tässä jo työttömänä ollut enkä edes varastotyöntekijäks kelpaa, vaikka koulutusta ei siihen ole, eli etin aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. En silti tule valituksi ja se jos mikä syö myös meidän parisuhdetta.
Olen toimistotyöntekijä ja pienikokoinen nainen, niin mulle tarjottiin trukkikuskin hommaa. Nyt opiskelen ihan eri alaa, mutta jopa minulle tarjottiin hommia äijien alalta. Ja myös johonkin Pasilan sillan hiekkapuhaltajaksi. Hei haloo.
Olen minäkin pieni toimistotyöntekijäksi valmistunut, mutta päivääkään en ole saanut töitä alaltani :D mulla sellanen asenne, että kaikki käy kunhan saan elätettyä itseni
Vierailija kirjoitti:
Rahoitusta opiskeli yliopistossa. Ennen yliopistoa oli pari kesää hommissa raksalla ja puistotöissä.
Pitäisköhän tässä tosiaan sitten miettiä tuota ulkomaille muuttoa. Mäkin voisin periaatteessa työskennellä siellä. Jos siellä siis vain englannilla pärjää. Toki pitäis sitten huomioida lapsen koulujutut yms.
Harmittava tilanne kaiken kaikkiaan. Kyllä tässä kovilla ollaan.
-AP
Luxemburgissa on paljon rahoitusalan työpaikkoja ja Eurooppakoulu, jossa on suomalainen luokka.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se opiskella vaikka lähihoitajaksi? Ja kaupan kassalle tai siivoojaksi pääsee kuka tahansa. Entäs henkilökohtaiseksi apulaiseksi?
Kannattaa ottaa mikä tahansa työ mitä saa eikä nirsoilla. Tyvestä sitä puuhun noustaan ja helpommin saa oman alan paikan kun on jo jossain työssä. Enemmän työnantajat arvostaa vessan pesua kuin työttömänä loisimista!
Kaupan kassalle olen itse yrittänyt päästä, mutta sinnekin on niin paljon hakijoita nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä voisi tulla näpsäkkä lähihoitaja. Määrää se koulutukseen.
5v koulutus kankkulan kaivoon 🙈. Melkoista yhteiskunnan rahojen tuhlaamista.
Niin toki mutta jos ei tärppää edes alkupaikkaa niin silloin se on vaan vaihdettava alaa tai opiskeltava lisää/joyain muuta. Itse tässä kohta vuoden pyöritellyt peukaloita kun ei kelpaa minnekään. Kaksi korkeakouluttutkintoa, rutkasti työkokemusta ja työhaluja vaikka muille jakaa mutta työnantajat näkee vain iän. Toinen tutkinto melko tuore eli ei voi syyttää vanhentunutta osaamista. Ikäsyrjintä on ikävä ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä voisi tulla näpsäkkä lähihoitaja. Määrää se koulutukseen.
5v koulutus kankkulan kaivoon 🙈. Melkoista yhteiskunnan rahojen tuhlaamista.
Niin toki mutta jos ei tärppää edes alkupaikkaa niin silloin se on vaan vaihdettava alaa tai opiskeltava lisää/joyain muuta. Itse tässä kohta vuoden pyöritellyt peukaloita kun ei kelpaa minnekään. Kaksi korkeakouluttutkintoa, rutkasti työkokemusta ja työhaluja vaikka muille jakaa mutta työnantajat näkee vain iän. Toinen tutkinto melko tuore eli ei voi syyttää vanhentunutta osaamista. Ikäsyrjintä on ikävä ilmiö.
Siivoojaksi? Kaupan kassalle?
Pariterapiaan, kun mies ei saa töitä :D
Sellainen trolli tällä kertaa
Ei tuollaisen vuoksi kannata erota. Elämässä on muutakin kuin työ. Rakastatko häntä?