Puhelinkammo
Onkohan muilla vastaavaa tilannetta. Eli olen koko ikäni kärsinyt tietynlaisesta puhelinkammosta. Tähän väliin siis mainittava, että pystyn olemaan rento ja oma itseni esimerkiksi lääkäriin soittaessa tai jonnekin firmaan kysyäkseni lisätietoja asiasta x. Ongelmana on se, että viralliset puhelut jännittää niin paljon että kun jo ajattelen soittavani kysyessä töitä tai muuta niin sydän lyö tuhatta ja sataa ja alkaa ahdistaa/paniikki päällä. Sanoista ei silloin saa selvää ja sössötän jotain noloa.
Ei ole auttanut sekään, että altistun tilanteelle ja soitan mahdollisimman paljon (tätä tein yhessä harjoittelupaikassa mihin kuului soittaminen asiakkaille)
Mikä tämä "diagnoosi" on ja miten voisi kehittyä että ei jännittäisi?
Kommentit (9)
Hanki rauhoittavia lääkkeitä tai ota hörppy viinaa.
Minä myös inhoan soittamista ja sitä, kun puhelin soi, eli pidän puhelimen äänettömällä. Vastaan, jos odotan jonkun soittavan tai näen, että joku tosi tuttu, esim. veli, soittaa. En ole päässyt puhelinkammosta eroon, vaikka töissä jouduin puhelintakin käyttämään, en onneksi edes päivittäin, paitsi aikoinaan kirjastotöissä. Onneksi nykyään voi suurimman osan asioista hoitaa netissä. Paikan päälläkin käyn mieluummin kuin yritän puhelimessa sönkätä asiani. Ikääkin on jo 64 vuotta.
Minulla sama ja olen jo keski-ikäinen. Pidän siitä, että minulla on aikaa harkita vastausta tai päätöstäni.Sen vuoksi en pidä puhelimessa keskustelusta.Paremmin sähköpostilla tai muulla viestinnällä.Ei kai siinä muu auta, kuin vain hyväksyä itsensä tältäkin osin.Jokainen saa olla sellainen kuin luonnostaan on, vaikka vähän kummajainen toisten mielestä.Yleensä monet jännitykset helpottavat kun hyväksyy sen jännityksen.Ei edes yritä taistella sitä vastaan , ja ennen soittoa toteaa vaikka ääneen itselleen ,että nyt vähän jännittää mutta ei se mitään .
Vierailija kirjoitti:
Hanki rauhoittavia lääkkeitä tai ota hörppy viinaa.
En juo alkoholia, rauhottavia on mutta en koe niistä hyötyä tähän tilanteeseen, eli oireet puskevat läpi lääkkeestä huolimatta.
Ap
Todennäköisesti et sössötä mitään noloa, vaan olet juuri niitä ihmisiä, jotka vaativat itseltään täydellistä suoriutumista jopa pelkän puhelinkeskustelun aikana. Se, kenelle juttelet, saattaa pitää sua todella asiallisena keskustelukumppanina. Työskentelen alalla, jossa olen valtavan paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Monesti mulle jännittämisestään avautuvat ovat juuri heitä, jotka ilmaisevat itseään kaikkein täydellisimmin, ovat kohteliaan ystävällisiä, jne:)
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti et sössötä mitään noloa, vaan olet juuri niitä ihmisiä, jotka vaativat itseltään täydellistä suoriutumista jopa pelkän puhelinkeskustelun aikana. Se, kenelle juttelet, saattaa pitää sua todella asiallisena keskustelukumppanina. Työskentelen alalla, jossa olen valtavan paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Monesti mulle jännittämisestään avautuvat ovat juuri heitä, jotka ilmaisevat itseään kaikkein täydellisimmin, ovat kohteliaan ystävällisiä, jne:)
Pitää paikkansa, vaadin itseltäni liikoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä taas saan näppylöitä kun puhelin soi. Tuntuu että stressitaso nousee hetkessä. Soittaminen menee hyvin, mutta puhelimeen vastaaminen stressaa. Yleensä sieltä ei tule mitään hyvää.
Sen takia ei kannatakkaan vastata koska ei siellä yleensä muuta ole kuin kaupustelijoita. Ärsyttää vaan jos eivät laita viestiä perään niin ei tiedä mitä asiaa niillä nyt oli. Vanhemmat ihmiset ei ymmärrä kuinka ahdistavaa, outoa ja harvinaista nuorille aikuisille on puhelimessa puhuminen.
Mulla auttaa se että kirjoitan paperille asiani. Esim jos soitan lääkäriin niin kirjoitan että "Ville Valonen tässä terve, semmoisella asialla soitan että blää blää blää" kirjoitan myös tärkeät tiedot esim henkilöturva tunnukset jne paperille etten niitä paniikissa unohda.
Minä taas saan näppylöitä kun puhelin soi. Tuntuu että stressitaso nousee hetkessä. Soittaminen menee hyvin, mutta puhelimeen vastaaminen stressaa. Yleensä sieltä ei tule mitään hyvää.