En enää yhtään ihmettele, että ihmiset pitkissä suhteissa pettää

Vierailija kirjoitti:

Monet parisuhteet ovatkin käytännössä järjestetyn avioliiton kaltaisia: roikutaan emotionaalisesti tyhjissä suhteissa, koska "suhteessa on paljon muutakin" eli sosioekonominen asema. Tästä on viime aikoinan ollut avaavia juttuja mm Hesarissa. Aika karua, että raha on se asia, miksi noissa ollaan: olisikin kiinnostavaa tutkia, miksi nämä henkilöt alkujaan ryhtyivät näihin suhteisiin? Veikkaan, että se sosioekonominen syy oli memrkittävä silloinkin, tosin sitä ei sanota suoraan: horistaan "yhteisistä arvoista", vaikka tarkoitetaan kumpanin mahdollistamaa korkeampaa elintasoa.

Sitten siellä poltellaan jäitä ja parisuhdeterapiahan yleensä tähtää hinnalla millä hyvänsä parisuhteen kestämiseen: eli pelastetaan uppoava laiva eikä matkustajia.

Onneksi nykyään on myös avoimia suhteita ja onneksi uskalletaan erota! Näitä tuomitsijoita riittää, jotka mouhottavat kuinka "nykyään erotaan liian helposti". Siis heidän mielestään _kaikk

Luulen että monella syynä ryhtyä parisuhteeseen on se ettei osata tai haluta olla yksin. Kun muillakin on joku niin minullakin pitää olla etten ole säälittävä tai outo. Sitten kun yksi parisuhde loppuu niin heti pitää saada uusi kun ei kestetä olla yksin. Tällaisesta pakosta seuraa helposti se että ollaan yhdessä ihmisen kanssa joka ei itseasiassa sovi itselle ollenkaan. Silloin kun on tyytyväinen omaan elämäänsä yksikseen ei ala niin helposti suhteeseen sopimattoman kanssa vaan malttaa odottaa että löytää sopivan. Silloin helpommin kysyy miksi alkaisin suhteeseen tämän henkilön kanssa sen sijaan että kysyisi miksi en alkaisi. Silloin kun asenne on että parempi olla yksin kuin epätyydyttävässä parisuhteessa, niin ei myöskään jää katselemaan ja voivottelemaan pitkäksi aikaa toisen huonoa käytöstä ja kohtelua vaan lähtee.