Lue keskustelun säännöt.
Miksi alan melkein inhoamaan kumppaniani kun tämä on poissa?!
07.03.2024 |
Sama koskee herkästi muitakin läheisiä ihmisiä joista pidän. Mutta jotenkin heidän läsnäolon hävitessä alan kehittelemään antipatioita tai käsittelemään negatiivisia asioita heihin liittyen ja nämä ottavat ylivallan musta. Saatan vaikka ajatella ollessani pari päivää erossa kumppanistani sillä aika, että hän varmaankin vehtaa jonkun toisen kanssa tai pohtia hänen totuudenperäisyyttään tietyissä asioissa. Alan keskittyä kaikkiin ärsyttäviin asioihin hänessä ja jos saan häneltä vaikka viestin, niin koska olen tavallaan etäinen ja vihainen hänelle mielessäni en edes ilahdu viestistä. Kaikki tuo kuitenkin katoaa, jälleen näkemisen yhteydessä ja hävettää että on tullut ajateltua moista...tiedostan ettei ole tervettä, mutta koska häpeän tätä, niin en myöskään uskalla puhua tästä kellekään. En tiedä mikä mua vaivaa...
Kommentit (45)
Minä ainakin jotenkin vieraannun nopeasti ihmisistä jos on vähänkään pidempää taukoa ja muutun "kylmäksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta ja osasit hyvin kuvata asian. Jos joku on poissa ja ajattelen herkästi että hän ei halua olla kanssani tekemisissä. Jos taas laittaa esim usein viestiä koen että ahdistelee.
Mulla on jotain samantapaista. Jos joku tekee vääryyttä minua kohtaan kihisen kiukusta kun olen yksin mutta jos olen kasvokkain näiden henkilöiden kanssa, en tunne suuttumusta. Pystyn tosin olemaan tiukka ja jämäkkä kun otan mainitut vääryydet puheeksi.
Alat mielessäsi työstää ihmisen hylkäämistä, onhan hän jo "hylännyt" sinut ensin.
Oletko seuraillut, kuinka kauan kestät "yksinoloa"? Saisitko siedätettyä itseäsi pikku hiljaa yhä pidempiin yksinoloihin? Täydelliseen ei tarvitse pyrkiä, mutta itsellesi olisi helpompi, jos tietäisit suunnitella päiviisi täytettä ja ilon aiheita juuri niiksi hetkiksi, kun tiedät alkavasi negistellä.
Oletko stressaantunut?