Lue keskustelun säännöt.
Miksi alan melkein inhoamaan kumppaniani kun tämä on poissa?!
07.03.2024 |
Sama koskee herkästi muitakin läheisiä ihmisiä joista pidän. Mutta jotenkin heidän läsnäolon hävitessä alan kehittelemään antipatioita tai käsittelemään negatiivisia asioita heihin liittyen ja nämä ottavat ylivallan musta. Saatan vaikka ajatella ollessani pari päivää erossa kumppanistani sillä aika, että hän varmaankin vehtaa jonkun toisen kanssa tai pohtia hänen totuudenperäisyyttään tietyissä asioissa. Alan keskittyä kaikkiin ärsyttäviin asioihin hänessä ja jos saan häneltä vaikka viestin, niin koska olen tavallaan etäinen ja vihainen hänelle mielessäni en edes ilahdu viestistä. Kaikki tuo kuitenkin katoaa, jälleen näkemisen yhteydessä ja hävettää että on tullut ajateltua moista...tiedostan ettei ole tervettä, mutta koska häpeän tätä, niin en myöskään uskalla puhua tästä kellekään. En tiedä mikä mua vaivaa...
Kommentit (45)
Sama mulla! Oispa kiva jos joku osais auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla! Oispa kiva jos joku osais auttaa
Oho, enpä olisi osannut odottaa että jollakulla muullakin tätä samaa...mikäköhän meitä vaivaa? Tosi ahdistavaa kuitenkin tällainen
Mustasukkaisuudesta tuossa on kyse ja hylkäämisen pelosta.
Läheisriippuvuus ja huono itsetunto, jos joka kertaa kokee jätetyksi tulemiseen viittaavia tunteita, kun toinen ihminen on (perustellusta syystä) muualla. Käy pidemmän päälle rankaksi olla tyypin kanssa, joka ei siedä yhtään erossa olemista.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuudesta tuossa on kyse ja hylkäämisen pelosta.
Kyllä mustasukkaisuudestakin, mutta ei se pelkästän sitä ole. Sillä sama koskee myös muitakin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja huono itsetunto, jos joka kertaa kokee jätetyksi tulemiseen viittaavia tunteita, kun toinen ihminen on (perustellusta syystä) muualla. Käy pidemmän päälle rankaksi olla tyypin kanssa, joka ei siedä yhtään erossa olemista.
No onpa tosi kiva tietää että käy rankaksi... Mitä asialle voi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja huono itsetunto, jos joka kertaa kokee jätetyksi tulemiseen viittaavia tunteita, kun toinen ihminen on (perustellusta syystä) muualla. Käy pidemmän päälle rankaksi olla tyypin kanssa, joka ei siedä yhtään erossa olemista.
Mä en kuitenkaan noita mun tuntemuksia ilmennä siihen toiseen suoranaisesti, koska ymmärrän että ne on mun henkilökohtaisia haasteita ja ongelmia. En esim. ala kumppanilta kyselemään että onko se tehnyt mun selkäni takana jotain, mutta tuo aika kun ollaan erossa on hankalaa itselleni noiden tuntemusten vuoksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hylätyksi tulemisen pelko ja siihen coping mechanism nimeltä splitting
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja huono itsetunto, jos joka kertaa kokee jätetyksi tulemiseen viittaavia tunteita, kun toinen ihminen on (perustellusta syystä) muualla. Käy pidemmän päälle rankaksi olla tyypin kanssa, joka ei siedä yhtään erossa olemista.
Mä en kuitenkaan noita mun tuntemuksia ilmennä siihen toiseen suoranaisesti, koska ymmärrän että ne on mun henkilökohtaisia haasteita ja ongelmia. En esim. ala kumppanilta kyselemään että onko se tehnyt mun selkäni takana jotain, mutta tuo aika kun ollaan erossa on hankalaa itselleni noiden tuntemusten vuoksi.
-ap
Sanoit jo, että sinua jopa ärsyttää toisen laittamat viestit, kun hän on poissa. Miten vastaat viesteihin? Annatko niissä rivien välistä ymmärtää, että olet pahalla päällä? Ei siinä tarvi kummoinenkaan Sherlock olla, että ymmärtää sinun kiukuttelevan aina, kun toinen on poissa. Pettämisestä ei tarvitse mainita sanaakaan, jos viestitellessä on muuten tyly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet neuroottinen ja sinulla on taipumus negatiivisiin tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen asian niin, että on kiva olla itsekseen ilman häntä ja tehdä miten haluaa ja ärsyttää ajatus, että hän tulee taas tänne valittamaan.
Tässä on hyvä linkki, jossa keinoja pärjätä näissä tilanteissa
https://themighty.com/topic/borderline-personality-disorder/how-to-cope…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmiset ovat mustasukkaisia vanhemmistaan, lapsistaan, jopa lapsilleen. Ei seksuaalinen mustasukkaisuus ole kuin yksi alalaji. Itse asiassa moni mies luultavasti inhoaa pikkulapsia juuri sen takia, koska potee kateutta ja mustasukkaisuutta, kun nämä varastavat hänen paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla! Oispa kiva jos joku osais auttaa
Oho, enpä olisi osannut odottaa että jollakulla muullakin tätä samaa...mikäköhän meitä vaivaa? Tosi ahdistavaa kuitenkin tällainen
Yksin ollessa ajatukset helposti jäävät kiertämään kehää. Kun on kommunikaatiota, huomio keskittyy muuhun. Sama juttu, kun arjesta siirrytään lomalle. Syrjään sysityt, karttuneet harmin aiheet nousevat esiin.
Taustalla voi olla käsittelemätöntä stressiä, ratkaisemattomia ongelmia/ristiriitoja ja juttuja jotka arjessa ohittaa, tai on luullut jo ratkaisseensa.
Mielen hallintaa.Älä anna itsesi ajatella tuollaista paskaa läheisistäsi.Ethän haluaisi että sinustakaan noin ajateltaisiin.Vaihdat vain tietoisesti ajatuksesi pois tuollaisista, vaikka vähän naurat itsellesi.
Mulla oli nuorempana sellaista, että jos huomasin, että esim joku poika oli kiinnostunut minusta, niin aloin lähes inhoamaan tuota poikaa. Ja muistan, kun yläasteella kutsuin parhaan ystäväni yökylään, niin sen jälkeen, kun hän oli käynyt meillä jotenkin en vaan voinut enää sietää koko tyyppiä. Tämä oli siis tyttö. Meni monta kuukautta, että taas pystyin olemaan hänen ystävänsä. Tuo ystävä ihmetteli mikä minulle oli tullut.
Ja muistan, kun olia alkanut seurustelmaan nykyisen mieheni kanssa, niin välillä alkuun silloinkin tuli ihmeellisä inhon tunteita häntä kohtaan. Yritin pakottaa ne tunteet pois, koska tiesin, ettei niille ollut mitään perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Hylätyksi tulemisen pelko ja siihen coping mechanism nimeltä splitting
En pelännyt hylätyksi tulemista, kun asoitaan laiminlyövät läheiset aiheuttivat minulle tätä.
Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja huono itsetunto, jos joka kertaa kokee jätetyksi tulemiseen viittaavia tunteita, kun toinen ihminen on (perustellusta syystä) muualla. Käy pidemmän päälle rankaksi olla tyypin kanssa, joka ei siedä yhtään erossa olemista.
Mä en kuitenkaan noita mun tuntemuksia ilmennä siihen toiseen suoranaisesti, koska ymmärrän että ne on mun henkilökohtaisia haasteita ja ongelmia. En esim. ala kumppanilta kyselemään että onko se tehnyt mun selkäni takana jotain, mutta tuo aika kun ollaan erossa on hankalaa itselleni noiden tuntemusten vuoksi.
-ap
Sanoit jo, että sinua jopa ärsyttää toisen laittamat viestit, kun hän on poissa. Miten vastaat viesteihin? Annatko niissä rivien välistä ymmärtää, että olet pahalla päällä? Ei siinä tarvi kummoinenkaan Sherlock olla, että ymmärtää sinu
Vastaan normaalisti viesteihin, ainut mistä voisi ehkä hoksata on että vastaaminen saattaa kestää toisinaan.
-ap
Mullakin on joskus joidenkin ystävien suhteen noin.