Miksi alan melkein inhoamaan kumppaniani kun tämä on poissa?!

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana sellaista, että jos huomasin, että esim joku poika oli kiinnostunut minusta, niin aloin lähes inhoamaan tuota poikaa. Ja muistan, kun yläasteella kutsuin parhaan ystäväni yökylään, niin sen jälkeen, kun hän oli käynyt meillä jotenkin en vaan voinut enää sietää koko tyyppiä. Tämä oli siis tyttö.  Meni monta kuukautta, että taas pystyin olemaan hänen ystävänsä. Tuo ystävä ihmetteli mikä minulle oli tullut. 

Ja muistan, kun olia alkanut seurustelmaan nykyisen mieheni kanssa, niin välillä alkuun silloinkin tuli ihmeellisä inhon tunteita häntä kohtaan. Yritin pakottaa ne tunteet pois, koska tiesin, ettei niille ollut mitään perusteita. 

Toiseen ihmiseen sopeutuminen voi olla  raskasta ja rasittavaa. Joku ns. täyttää aistit. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvä linkki, jossa keinoja pärjätä näissä tilanteissa

https://themighty.com/topic/borderline-personality-disorder/how-to-cope…

Kiitos...voisikohan minulla olla epävakaa persoonallisuus häiriö...

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana sellaista, että jos huomasin, että esim joku poika oli kiinnostunut minusta, niin aloin lähes inhoamaan tuota poikaa. Ja muistan, kun yläasteella kutsuin parhaan ystäväni yökylään, niin sen jälkeen, kun hän oli käynyt meillä jotenkin en vaan voinut enää sietää koko tyyppiä. Tämä oli siis tyttö.  Meni monta kuukautta, että taas pystyin olemaan hänen ystävänsä. Tuo ystävä ihmetteli mikä minulle oli tullut. 

Ja muistan, kun olia alkanut seurustelmaan nykyisen mieheni kanssa, niin välillä alkuun silloinkin tuli ihmeellisä inhon tunteita häntä kohtaan. Yritin pakottaa ne tunteet pois, koska tiesin, ettei niille ollut mitään perusteita. 

 

Mielenkiintoista. Itsellä taas taipumusta jotenkin ripustautua tai nostaa jalustalle, mutta samalla ahdistun koska pelkään sen kohteen hylkäävän mut tai että en jotenkin kelpaisikaan. Pelkään jotenkin niitä omia positiivisia tunteitakin koska en haluaisi pitää kenestäkään joka ei koe samoin musta.

-ap

Johtuu siitä, että olet nainen.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä, että olet nainen.

Tämähän se on se joka selittää n. 50% tapauksista ja toiset 50% johtuu sitten siitä että on mies ja sitten niissä välimuodoissa se mitä on ja kokemus ei kohtaa.

Valitettavasti en osaa auttaa, kun itsellä täysin päinvastainen, eli haluan olla välillä erossa, etäisyys vahvistaa itsellä kiintymystä.

Kota puhua sen kumppanisi kanssa.

Toinen ihminen on meille aina kuvitelma päässämme. Kun hän ei ole paikalla, kuvitelma ei saa todellisuuspohjaa oikeista tapahtumista, vaan alkaa heijastella muita mielessämme liikkuvia asioita.

Onko sinulla yleisesti hyvin negatiivinen käsitys ihmisistä?

Borderline johtuu lapsuuden kokemuksista useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Borderline johtuu lapsuuden kokemuksista useimmiten.

Millaisista kokemuksista?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Toinen ihminen on meille aina kuvitelma päässämme. Kun hän ei ole paikalla, kuvitelma ei saa todellisuuspohjaa oikeista tapahtumista, vaan alkaa heijastella muita mielessämme liikkuvia asioita.

Onko sinulla yleisesti hyvin negatiivinen käsitys ihmisistä?

Minun on vaikea luottaa ihmisiin ja olen kokenut paljon yksinäisyyttä. Vaikeaa sanoa millainen käsitys minulla on ihmisistä, suhtaudun kaikkiin hyvin varauksellisesti ja on vaikeaa päästää ketään lähelle.

-ap

Minulla on ihan samaa! Paitsi että en ole mustasukkainen tai epäile pettämistä, vaan päinvastoin alan aina ajatella, että minulla menisi yksin paljon paremmin ja että kannattaisi erota. En yhtään ikävöi miestä, kun hän on poissa, vaan toivon, että hän olisi pois mahdollisimman pitkään. Sitten kun hän on paikalla, saatan ajatella, että ihan ok tämä sittenkin on ja hävettää, että suunnittelin eroa. Tuntuu että mielessäni paisuttelen huonoja puolia, kun olemme erossa ja ihannoin eroa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudesta tuossa on kyse ja hylkäämisen pelosta. 

 

Kyllä mustasukkaisuudestakin, mutta ei se pelkästän sitä ole. Sillä sama koskee myös muitakin läheisiä.

kyll sitä voi kadehtia läheisiäkin, mofo, fear of missing out

Sulla on epävakaa persoona. Olen täsmälleen sun kanssa samankaltainen:(

Onko sulla autismin kirjoa tai aleksitymiaa tai muita vaikeuksia tunnistaa tunteita, kehua toista, nähdä kokonaisuus eikä yksityiskohtia?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan samaa! Paitsi että en ole mustasukkainen tai epäile pettämistä, vaan päinvastoin alan aina ajatella, että minulla menisi yksin paljon paremmin ja että kannattaisi erota. En yhtään ikävöi miestä, kun hän on poissa, vaan toivon, että hän olisi pois mahdollisimman pitkään. Sitten kun hän on paikalla, saatan ajatella, että ihan ok tämä sittenkin on ja hävettää, että suunnittelin eroa. Tuntuu että mielessäni paisuttelen huonoja puolia, kun olemme erossa ja ihannoin eroa 

Ja mistä sen oikein tietää, että milloin on oikeasti ihan järkevää erota ja milloin kannattaa pysytellä yhdessä yhä? Miksi se ok parisuhde -tunne yhdessä olisi oikeampi kuin erossa tuleva tunne, että suhde ei ole ok?

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla autismin kirjoa tai aleksitymiaa tai muita vaikeuksia tunnistaa tunteita, kehua toista, nähdä kokonaisuus eikä yksityiskohtia?

Ei minulla ainakaan vaan jopa päinvastoin, tunnistan muiden tunteita paljon herkemmin kuin ihmiset keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla autismin kirjoa tai aleksitymiaa tai muita vaikeuksia tunnistaa tunteita, kehua toista, nähdä kokonaisuus eikä yksityiskohtia?

Ei ainakaan tiettävästi. Vaikeaa kyllä puhua tunteista enkä aina osaa erotella tuntemuksiani toisistaan, saatan usein vain kuvailla että "v-tuttaa" tai ahdistaa, mutta en tarkemmin ehkä osaa tulkita mikä on vialla ilman että joku kyselee tarkemmin. Toisten tunteista, ilmeistä ja eleistä olen taas todella tarkka ja ehkä jopa ylianalyyttinenkin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Sulla on epävakaa persoona. Olen täsmälleen sun kanssa samankaltainen:(

Voi hyvin ollakin, nyt kun asiaan perehdyin. Onkohan tämä ihan pysyvä olotila, vai voiko tätä jotenkin lievittää...kamalaa ajatella että tulen olemaan tällainen aina. Toisaalta tähän tavallaan tottunut, kun kuitenkin olen jo pitkälti aikuinen, mutta ei se silti poista sitä kaikkea kärsimystä mitä tästä aiheutuu ja on jo aiheutunut.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on epävakaa persoona. Olen täsmälleen sun kanssa samankaltainen:(

 

Voi hyvin ollakin, nyt kun asiaan perehdyin. Onkohan tämä ihan pysyvä olotila, vai voiko tätä jotenkin lievittää...kamalaa ajatella että tulen olemaan tällainen aina. Toisaalta tähän tavallaan tottunut, kun kuitenkin olen jo pitkälti aikuinen, mutta ei se silti poista sitä kaikkea kärsimystä mitä tästä aiheutuu ja on jo aiheutunut.

-ap

Mutta nyt sentään tiedostat ongelman. Sehän on jo alku. Epävakailla tutkitusti auttaa DKT-niminen terapia. Mielestäni kuulostat vähän epävakaalta.

Minusta tuntuu että yhdellä entisellä kaverillani oli samanlaista. Sen huomasi mm. tylyistä viesteistä. Kun tavattiin saattoi olla ihan mukava kuitenkin. Mutta selkeästi jokin oli vialla, ärsyyntymisen pystyi aistimaan. Hän oli mielestäni sellainen sisäänpäin kääntynyt epävakaa, ei sellainen kuin useimmiten ajatellaan. Tiedän ainakin että hänen oli vaikea sanoittaa tunteita eikä oikein mielellään puhunut sellaisesta. Perheessä oli jonkin verran ongelmia, mutta päällisin puolin mitään ei huomannut ellei tiennyt.