Eipä taida sote-alan työntekijäpula oikeasti kiinnostaa päättäjiä minkään vertaa

Päättäjillä on varaa ostaa kaikki tarvittavat palvelut yksityiseltä. 

Eipä niin, puuhastellaan mielellään muiden kysymysten parissa ja toivotaan että ongelma ratkeaa salaperäisesti itsestään. Totuus on että tulee pahenemaan.

Olen 45 ja muistan lapsuudestani uutislähetyksiä kun työvoimapulaa kauhisteltiin ja hoitajat koitti saada parempaa palkkaa. Eli ihan hetken aikaa on ollut joo tapetilla.  

Ei se työ kaikille sovi. Minäkin kävin lukion jälkeen lähihoitajaksi, kun en päässyt opiskelemaan fyssariksi.

Lähihoitajana en saanut mitään muuta kuin vuorotyötä. Yritin hakea vanhusten päivätoimintaan ja vaikka minne, mutta aina oli 45 hakijaa päivätyöhön. En ole lapsi- ja nuorisotyöhön suuntautunut, joten päiväkoteihin ja vastaaviin ei ollut mitään asiaa. Minulle ei yhtään sovi vuorotyö. Tulen väsyneeksi ja kiukkuiseksi, jos unirytmit vaihtelee. Iltavuoron jälkeen olin kotona kymmeneltä ja sain unen päästä kiinni vasta puolen yön jälkeen. Aamuvuoroissa taas olin niin loppu, että menin päiväunille heti töistä päästyäni. Yövuorot oli kauheimpia. Hikoilutti ja sitten palelsi. Aamuyöllä vapisutti ja tuli oksettava olo. Ihan kuin ei olisi selvin päin, siis sellainen huojuva ja krapulainen olo, joka paheni aina aamua kohden. Kun pääsi kotiin, ei saanut unta. Ruoka ei maistunut koko päivänä. Onneksi jouduin vain tekemään 2-3 yötä putkeen, koska yhtään enempää en olisi pystynyt. Ei vaan sovi minun keholle.

 

Työ vanhusten ja vammaisten parissa oli fyysisesti rasittavaa. Jatkuvaa siirtelyä ja kyykistelyä. Selkään sattui, jalkoihin sattui, olkapäihin sattui joka päivä. Jos oli 120-kiloinen asiakas, ihan sama vaikka olisi ollut 2 hoitajaa kääntelemässä ja suihkuttamassa, kauhean raskasta se silti oli (itse painoin alle 60 kg ja pituutta vain 165 cm). Asiakkaiden pukeminen oli myös raskasta ja aina huonoissa asennoissa. Välillä etenkin muistisairailla nyrkki heiluu, raapivat ja huutavat. Vammaisista jotkut lähentelivät ja ehdottelivat nuorelle tytölle, yäk. Siinä menee maku tehdä enää töitä sen asiakkaan kanssa. Tietysti sen ymmärtää, että hormonit hyrrää ja kun ne mahdollisuudet löytää kumppani on pienet, niin unohtavat käyttäytymissäännöt. Silti se oli ihan oksettavaa ja ällöttävää hoitajan näkökulmasta. Ajattelin joka päivä, että mitä tahansa muuta mutta ei tätä hommaa. Onneksi vaihdoin alaa.

Ei tietenkään kiinnosta. Näkeehän sen kaikista näistä toimista, joita nyt tehdään.