Lue keskustelun säännöt.
Tyhmä (?) kysymys asuntolainasta ???
16.01.2007 |
Eli kävimme neuvottelemassa asuntolainan, ja nyt sulattelemme asiaa kotosalla.
Pankki teki seuraavanlaisen ehdotuksen;
180 000 euron laina, 25-vuoden maksuajalla.
75% lainasta takaa (ostettava) asunto itse, ja sitten 25% takaa joko valtio tai vanhempani (jotka siis itse jo tarjoutuivat takaajiksi tuolle summalle/prosenttiosuudelle). Pankki siis vain ehdotti tuota valtion takausta, sillä hehän saavat siitä rahaa; onhan se maksullinen " palvelu" . Taisi olla jotakin reilut 2000euroa, jos haluamme valtion takaamaan.
Lainan suuruus ja kuukausierä laskettiin meille sopivaksi, ja vaikka korot tästä vielä nousevat, niin edelleen tuo kuukausierä on meidän talouselle hyvä.
MUTTA, sitten itse asiaan.
(Kun en itse tajunnut sitä pankissa kysyä.)
Miten saa esim. 35-vuoden asuntolainan? Kun meille ei edes tarjottu sellaista vaihtoehtoa. Ja eikös joillakin ole vieläkin pidempi.
Meillä kun on nyt sellainen tilanne, että hoidan lapsiamme kotona vielä 2 vuotta, ja vasta sen jälkeen palaan takaisin työelämään. Eli aloimme miettimään, että meidän tilanteessa olisi kyllä ihanteellista jos saisimme vaikka sen 35-vuoden maksuajan, ja sitten kun minä palaan työelämään, niin silloin tuo 25-vuoden maksuaika olisi hyvä (jos ei jopa alle.)
Mitä siis vaatii nup pidemmät maksuajat?
Enemmän takaajia? Tai suurempaan osaan takaaja? Käsirahaa (meillä sitä siis ei ole)? Vai mitä?
Kommentit (23)
Me saatiin juuri lainapäätös tuolle 180 000e:lle ja maksuaikaa 30v. Pankki nordea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osuipa vain tuolta eräästä viestistä silmiin:
Yleisimmässä kuoletusmuodossa, eli annuiteettilainassa korkojen osuus on aina suurempi ensimmäisissä kuukausierissä.
Tuo väite pitää täysin paikkansa, jos vertaillaan eri maksutapoja saman mittaisilla lainoilla. Jos vertailukohdaksi otetaan yhden maksuerän suuruus lainan alussa eli se, mihin lainanottajan maksukyky riittää alkuvuosina, tulee annuiteetti edullisimmaksi. Vastaaja on varmaan käsittänyt asiat ihan oikein, mutta on pakko kommentoida, kun niin monesti ihmiset väittävät aivan puuta heinää koroista...
Vielä lyhyt kertaus, jos jotakuta lukijaa sattui kiinnostamaan:
Lainoissa koron osuus lasketaan aina samalla tavoin, lyhennystavasta riippumatta: päivittäin katsotaan jäljellä olevan lainan määrä ja kerrotaan summa päiväkorolla (suurinpiirtein vuosikorko/360). Jos teet lyhennyksen, niin jäljellä olevan lainan määrä pienenee ja siten koron euromäärä pienenee.
Kun maksuerä on juuri maksukyvyn suuruinen, ei korkokuluissa pysty säästämään mitenkään muuten, kuin repimällä selkänahastaan lisää rahaa lisälyhennyksiin. Tai hommaamalla naapuripankista pienemmän korkoprosentin. Jos olet valmis käyttämään lainan lyhentämiseen kaiken, mitä välttämättömien kulujen jälkeen jää tuloista käteen, tulee laina aina halvimmaksi. Pankista valitulla lyhennystavalla ei ole mitään merkitystä tässä tilanteessa, kunhan lisälyhennyksistä ei synny lisämaksua. Kiinteäkorkoiset lainat ovat siis usein poikkeus, niissä joutuu ennenaikaisista lyhennyksistä maksamaan ' sakkoa' .
Lyhennystapojen erot tulevat esiin, kun rahaa halutaan joskus käyttää muuhunkin kuin asumiseen ja välttämättömään ravintoon&vaatetukseen. Edetäänkin siis maksuohjelman mukaan eikä tehdä jatkuvia lisälyhennyksiä, jos jotain sattuu jäämään säästöön. Nyt järkevin lyhennystapa riippuu lainan määrästä, sen hetkisistä tuloista sekä tulevista tuloista.
Annuiteetti kannattaa valita, jos tulot tulevat nousemaan lähiaikoina. Annuiteetissa maksuerä pysyy vakiona koko laina-ajan, jos korkotaso pysyy vakiona. Jos korkotaso muuttuu, nousee maksuerä. Kun annuiteettilainan maksuerän mitoittaa omalle maksukyvylleen jämptiksi, tulee lyhennyksiin käyttettyä aina se, mihin pystyykin eikä enempää ole varaa. Jos tulot eivät nouse ja laina-aika on esim. 20 vuotta, alkaa arki olemaan melkoista kituuttamista...
Tasaerä kannattaa valita vain silloin, jos lainasumma on kohtalaisen pieni (tuloihin nähden) eikä maksuaika muodostu kovin pitkäksi. Tasaerässähän maksuerä pysyy vakiona koko laina-ajan, myös korkotason muuttuessa. Korkojen noustessa vain maksuaika pitenee ja vastaavasti lyhenee korkojen laskiessa. Jos laina on alunperinkin pitkä eikä lyhennyksiä ole juurikaan ehditty tekemään korkotason noustessa, voi jo yhden prosenttiyksikön koronnousu pidentää laina-aikaa 5-10 vuotta. Isomman koronnousun yhteydessä voi maksuerä jäädä niin pieneksi, että lyhennyksen osuus pienenee nollaan... En suosittele tasaerää, jollei oma talous kestä maksuerän äkillistä korottamista siinä tapauksessa, että laina-aika uhkaa suistua käsistä.
Tasalyhennyksessä taas lyhennyksen osuus on koko ajan vakio, ja maksuerä laskee, jos korkotaso pysyy vakiona. Tämä on hyvä tapa, jos omilla elintavoilla ylimääräisiä säästöjä ei pääse syntymään lisälyhennyksiä varten, mutta on valmis pari vuotta kituuttamaan vähän pienemmälläkin budjetilla. Kun laina lyhenee alussa sen mikä mahdollista, niin koron määräkin pienenee - jollei korkotaso kipua ylöspäin samaa tahtia... Parin vuoden kituuttamisen jälkeen laina on toivottavasti lyhentynyt jo sen verran, että maksuerä alkaa pienentyä ja rahaa riittää taas vähän hemmotteluunkin...
Parasta on pitää lainasummat järkevinä omiin tuloihin nähden! Liian tiukka maksuohjelma on aina riski.
Kiinnostais... kun tästä ketjusta sai sen kuva, että vain huipputuloisten kannattaa otta asuntolainaa. :(