onko muita, joiden lapsilla ikäeroa vain 1,5vuotta? mitä ajattelet tästä ikäerosta?

Meillä ikäero ei toimi, ei ollenkaan..IHAN HIRVEÄÄ, oikeasti. Esikoinen on nyt 3½, kupus siis 2v ja riitelevät KOKO ajan. Ensimmäinen ½v meni hyvin kun esikoinen oli niin pieni, mutta sitten alkoi mustasukkaisuus joka oikeastaan jatkuu yhä. Pienempi ollut ns helppo lapsi ja on rauhallinen ja kiltti, kriisin luo tuo esikoinen joka kiusaa yms koko ajan...

Ja esikoinen käy sääliksi - minusta kaikkien vauvojen pitäisi saada ihan rauhassa olla pieniä eikä joutua väkisin isosisaren rooliin liian pienenä.

Mutta omapahan on asiansa. Turha tulla ainakaan mulle valittamaan elämän rankkuutta kahden vaippaikäisen kanssa.

Ei ole koskaan ollut mikään ongelma.

- toisaalta olisi ihanaa keskittyä esikoiseen, kun juuri nyt hän alkaa oppia kaikkea jännää, mutta olen saanut päähänpinttymän, että lapset tehdään yhteen nippuun - en haluaisi aloittaa kaikkea vauva-aikaan liittyvää uudestaan pitkän ajan kuluttua. Nyt vielä jollain lailla kiinni tuossa vanhassa vauva-ajassa, valvomisessa sun muussa.

vaan ihan järkisyistä, tämä oli meille paras ratkaisu tässä elämäntilanteessa. Vauva on vielä mahassa joten en osaa vielä ennestään sanoa miten toimii, mutta toivottavasti hyvin :) Meillä lapset nyt tasan 3v. ja 10 kk.

Vierailija:

Ja esikoinen käy sääliksi - minusta kaikkien vauvojen pitäisi saada ihan rauhassa olla pieniä eikä joutua väkisin isosisaren rooliin liian pienenä.

Mutta omapahan on asiansa. Turha tulla ainakaan mulle valittamaan elämän rankkuutta kahden vaippaikäisen kanssa.

Meillä tuo toinen tuli suunnittelematta ja tuo esikoisen kiusaaminen ja mustasukkaisuus johtuu varmasti juuri siitä että oli liian pieni silloin isoveljeksi tullessaan. On vielä hyvin riippuvainen äidistä - ja huomiosta.

Jatkuvaa tappelua samoista leluista tms. Toisaalta pojilla on seuraa toisistaan. Pääosin olen ollut näin jälkikäteen tyytyväinen tähän ikäeroon, vaikka välillä rankkaa on ollutkin. Kuopuksen vauva-aika meni aika sumussa.

Meidän lapsilla ikäeroa 1v5kk ja enpä usko että ryhtyisin samaan rumbaan toista kertaa. Riippuu varmasti miten raskaudet ovat sujuneet ja kuinka mustasukkainen esikoinen on uudesta tulokkaasta. Mutta mulla raskaudet ottivat tosi lujille ja esikoinen potkaisi vauvaa jo synnytys sairaalassa. Että sellainen meininki. Nyt ovat kuin paita ja peppu, toistensa parhat kaverit kun ikää on 4,5v ja 3v.

Meidän lapsille tulee ikäeroa 1v 8kk. Haluamme mieheni kanssa lapset pienillä ikäeroilla, jotta heistä on seuraa toisilleen niin hyvässä kuin pahassa. Minulla itsellä on isompiin sisaruksiin ikäeroa 4 vuotta ja pidin tätä jo lapsena liian isona. Voi olla että olen loppukesästä sitä mieltä että ikäeroa olisi saanut olla ainakin 10 vuotta!! Mutta enpä usko, pääsepähän vanhemmat " yksillä" valvomisilla ja minusta on taloudellisempaa olla kahden kanssa kotona pidempään.

1 v 5 kk. Alku meni hienosti, sitten oli raskaampaa (esikoinenkaan ei kamalan iso silloin ollut), mutta sitten taas helpotti. Ja tuli meille vielä se neljäskin, tosin hieman isommalla erolla.



Ei sitä tappelua tarvitse miettiä, sisarukset tappelevat AINA - oli ikäero mikä tahansa. jos eivät pieninä, niin sitten perintöä jakaessa.

Toki voi olla kamalan raskasta olla kahden vaippaikäisen äiti (paitsi että kaikkien av-laisten lapset ovat 1.5 v jo täysin kuivia, mutta ei nyt puututa siihen). Itse en uskaltaisi tuohon ryhtyä ellei vahinko kävisi. Olen itse ollut pikkusisko tuolla ikäerolla (ja olen siis edelleen) ja olihan se jossain vaiheessa ihan älyttömän kivaa, ennen kouluikää. Oltiin ihan bestikset ja leikit meni loistavasti, ei paljon muuta seuraa tarvittu :)

on monenlaisia ikäeroja neljällä lapsella. Sen perusteella sanoisin että ikäerolla ei ole väliä! Plussia ja miinuksia löytyy kaikista. Ugh, olen puhunut.

Päätimme esikoisen syntymän jälkeen että ei käytetä ehkäisyä ollenkaan, antaa toisen vauvan tulla jos on tullakseen, lasten saaminen kun ei ole mitään itsestään selvää.

ja valittavat koko ajan, näitähän netin palstoilla riittää. Meillä ollut ihmeen helppoa vaikka ikäero tuli pienemmäksi mitä piti kun toinen syntyi keskosena, mutta tästäkin on selvitty!!

NUKKUA! Meillä kuopus on ollut älyttömän huono nukkuja ja se on tehnyt arjen tosi raskaaksi.

eikä parempaa valjakkoa vois toivoakaan :)

Totta kai saattaa alussa olla rankkaa, jos vaikka molemmat lapset valvottavat, sairastavat tai ovat kumpikin vaipoissa jne. Kuljettaminen ym. voi olla raskasta, jos molemmat ovat vaunuissa jne.

Mutta loppujen lopuksi muutama vuosi menee tosi nopeasti ja sitten jo helpottaa (tosin ainahan niitä uusia murheita tulee, kun lapset kasvavat...). Aika paljon on kiinni siitä, saako nukuttua tarpeeksi (sekä lapset että vanhemmat) ja osaako ottaa elämän yleensäkin ns. löysin rantein. Eli turha nipotus pois, niin sekin auttaa. Lycka till! :-) t. Kaksosten ja parin muun äiti