Ainoastaan köyhä ihminen luulee että raha ratkaisee ja raha on avain onnellisuuteen
Ja se on tarkotuskin, se tarkoitus on ohjata nimenomaan ihminen siihen asioiden ulkoistamisen maailmaan ja mielihyvien perässä juoksemiseen.
Se ei oo ratkaisu yhtään mihinkään jos sisällä on tyhjää. Jokainen rikas ihminen tietää sen, ainoastaan köyhä luulee että raha tuo onnen.
Oikea menestyminen tulee sisältä, mikä voi myös johtaa siihen että raha alkaa seuraamaan perässä.
Jos ihminen on rikas, mutta köyhä sisältä, mikä idea missään on?
Se on sama asia kuin laittaisi "Cuccin" tarran roskapussiin, tekeekö se siitä roskapussista yhtään sen parempaa?
Kommentit (211)
Eron jälkeen, kun rahaa ei oikeastaan ollut ja asuntolainaa jäljellä n 10 v, kyllä se pisti mielen matalaksi. Tein vuosia joka 2 viikko 6 h työviikkoa ja joka toinen 10, ylitöitä ei jaksanut tehdä, kun lapset oli isällä. Pieniä ison hetkiä oli, kun sain työkavereiltä kynttilöiden jämiä ja kesällä grillissä sulatin niitä fairy purkkiin. Yksin ollessa pystyi valon lähteenä olla kynttilät, kunnes tajusin säästö on senttejä.
Ymmärrän
Mielummin sitä kuitenkin itkee elämän kurjuutta mersun kuin ladan penkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, kun meillä syötiin hyvää lohta tänään. Olen onnellinen, kun asun omakotitalossa hyvällä alueella, jossa viihdymme ja meillä on tilaa. Olen onnellinen, koska jos haluan tai tarvitsen uudet kengät, voin ostaa ne surutta vaikka heti. Olen onnellinen tulevasta lomamatkasta ulkomaille. Olen onnellinen uudesta autostani, jonka kanssa ei tarvitse pelätä jäävänsä lasten kanssa tien päälle milloin vain kuten vanhan auton kanssa. Olen onnellinen, että kaikki laskut saan maksettua ongelmitta ja säästöönkin jää sen verran, ettei jonkin rikkoontuminen ole taloudellinen kriisi.
Miten niin raha ei tuo onnea? Tuo ja paljon tuokin.
Lohta? Vaikkei rahasta tiukkaa teekään, niin ikinä ei ole kiinnostanut jonkun lohen tai kalliin paistin syöminen. Ennemmin syön hernekeittoa!
Minä en ymmärrä tuollaista lohesta vouhottamista. Se alkaa olla jo varma wt-juntin merkki. Etnokauppojen kala-altailta löytyy paljon kiinnostavampia mereneläviä syötäväksi. Itse en syö eläinperäisiä tuotteita, mutta silloin kun söin, harrastin kaikenlaisia erikoisia ruokakokeiluja. Luovuin tästä eettisistä syistä. Siosikkini oli pahimmasta päästä em. näkökulmasta.
Minä ainakin olen todella onneton, kun rahaa on niukasti. Todella stressaantunut ja uupunut. Minulla ei ole ystäviä, enkä uskalla yrittääkään kehenkään tutustua huonon rahatilanteen vuoksi. Lapsille ei ole varaa maksaa kunnon harrastuksia, eikä ole varaa matkustaa. Ei ole rahaa kunnon ruokaan. Todella tyhjää elämää.
Kurjuutta on ihan turha romantisoida. Ainainen joka pennin venyttäminen syö kauheasti voimavaroja kaikelta muulta.
En välitä materiasta, mutta arvostan varallisuutta. Se tuo vapautta. Vapaus on iso osa minun onnellisuuttani. Voin valita asuinpaikkani, teenkö työtä vai en ja koska, jne. Asun suurkaupungissa (en suomessa) pienehkössä (omassa) asunnossa. Minulla on hyvin vähän materiaalista omaisuutta. Osakkeissa on n 1.2meur. Ihan kivasti, mutta ei älyttömästi. Riittävästi takaamaan valinnavapauden monessa tilanteessa. Nautin todella paljon jokaisesta päivästä. Saan onnea pienistä asioista - varallisuus ei estä tätä. Onni ei kuitenkaan olisi sävyltään sama, jos tietoisuus vapaudesta puuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Rikkailla on omat ongelmansa, kuten jatkuva huolehtiminen ettei menetä rahojaan.
Höpö höpö. Köyhän harhaluulo. Jos tuollainen ongelma on, se on ns. positiivinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Siis rahallahan saa kaikenlaisia onnellistuttavia asioita, kuten elämyksiä (en nyt puhu tavaroista).
Rahanpuute tekee elemästä onnettomampaa. Ei tarvitse olla erityisen rikas, mutta sopiva tilanne ainakin minulle on, kun ei tarvitse ihan kaikkea rahankäyttöä miettiä sen kummemmin. Voi ostaa lipun konserttiin, sopia illallisesta ravintolassa ja lähteä Firenzeen jos tekee mieli sinne.
Just niin.
Köyhän ilon aiheet ovat pieniä, mutta merkityksellisiä. Kun saa joskus hiukan parempaa ruokaa, tai säästettyä rahaa.
Olen onnellinen, mutta tarvoitteeni on minimoida ikävältä tuntuva työssäkäynti eläen silti samalla tulotasolla. Olen säästänyt ja sijoittanut ja elän vaatimattomasti (en pidä materiasta niinkään). Tavoitteena lähteä työelämästä reilusti ennen eläkeikää. Keskityn vain harrastuksiini tuolloin ja haluaisin elää vain pääomatuloilla. Olen myös harkinnut päivätreidaajaksi alkamista, sehän olisi minulle vain yhden harrastuksen muuttaminen työksi. Muutoin sitten harrastaisin kalastusta ja taideharrastuksiani. Silloin olisin onnellisempi kuin nyt.
Mutta se vaatii rahaa. Pärjäisin vaikka 1200€/kk nettotuloilla.
Suomi tunnetaan köyhänä maana missä naisilla ei ole varaa meikkeihin eikä parturiin.
Suomalaisia pidetään epäsiisteinä.
Joudutaan hallituksen leikkausten vuoksi tinkimään myös hygieniasta.