Ainoastaan köyhä ihminen luulee että raha ratkaisee ja raha on avain onnellisuuteen
Ja se on tarkotuskin, se tarkoitus on ohjata nimenomaan ihminen siihen asioiden ulkoistamisen maailmaan ja mielihyvien perässä juoksemiseen.
Se ei oo ratkaisu yhtään mihinkään jos sisällä on tyhjää. Jokainen rikas ihminen tietää sen, ainoastaan köyhä luulee että raha tuo onnen.
Oikea menestyminen tulee sisältä, mikä voi myös johtaa siihen että raha alkaa seuraamaan perässä.
Jos ihminen on rikas, mutta köyhä sisältä, mikä idea missään on?
Se on sama asia kuin laittaisi "Cuccin" tarran roskapussiin, tekeekö se siitä roskapussista yhtään sen parempaa?
Kommentit (211)
Köyhä uskoo ja rikas tietää sen mitä köyhä luulee. Kyllä raha on onnen tae. Ei kenestäkään tule onnellisempi, jos siltä otetaan raha ja omaisuus pois.
Minä pidän omaisuudestani ja tuloistani.
suurin osa ongelmista on ratkaistavissa rahalla.
Mieluummin itkee kartanon pihassa Ferrarissa kun Ladassa lähikaupanparkkiksella
No, täytyy jonkun verran olla. Itselläni on pienet tulot mutta en mittaa kaikkea silti rahassa.
Hmm, no rahalla saisin kuntoutusta, joka on minulle välttämätöntä. Nyt elämäni on pelkkää tuskaa kuolemaan saakka, joten kyllä se rahakin ratkaisee.
Siis rahallahan saa kaikenlaisia onnellistuttavia asioita, kuten elämyksiä (en nyt puhu tavaroista).
Rahanpuute tekee elemästä onnettomampaa. Ei tarvitse olla erityisen rikas, mutta sopiva tilanne ainakin minulle on, kun ei tarvitse ihan kaikkea rahankäyttöä miettiä sen kummemmin. Voi ostaa lipun konserttiin, sopia illallisesta ravintolassa ja lähteä Firenzeen jos tekee mieli sinne.
Raha on ainoa asia mitä ilman ei voi elää. Raha on ainoa keino hankkia ruokaa ja asunto eli rahaa pitää olla jos et halua kuolla
No suurin osa ihmisen ongelmista olisi rahalla ratkaistavissa. Ainoastaan parisuhde ja lapset eivät. Mutta taas kumpikin voi olla köyhänä rasite, koska kun rahasta on tiukkaa tulee siitä rahasta pahojakin riitoja.
Tässä yksi simppeli esimerkki.
Tekemiset lomalla. Esim. matkustelu vaatii rahaa. Ja jos haluat tehdä sen järkevimmin eli lasten koulujen loma-aikoina ei saisi olla muutamasta sadasta kiinni, onko tuolloin kalliimpaa vai ei.
Jos olet ihminen, joka tykkää matkustella, teet mieluiten sitä ehkä lomilla. Myös lasten kanssa. Ja matkoilla jos on rahaa käytössä enemmän, voit enemmän tehdä asioita kuten vierailla nähtävyyksissä tai harrastaa aktiviteetteja. Toki maksuttomat huvit tai pelkästään hengailu matkakohteessakin voi osaksi riittää. Riippuu ihan missä ollaan ja millä porukalla. Se on se maiseman vaihdos ja se, että ei suoriteta sitä siivousta ja kokkausta joka päivä.
Onhan niitä ilmaisiakin huveja, mutta monet ei ehkä niistä niin nauti tai halua, että esim. loma-aika koostuisi vain niistä.
Tuossa on paljon eroja ihmisissä, minkä kokee mielekkääksi ja minkä ei.
Ja vaikka ne ihmissuhteet on tärkeimmät, niin ihmeellisesti raha vaan auttaa monesti niissäkin, että saa asiat vähän sujuvammaksi. Tietenkään kaikki ei liity rahaan tai ole rahalla mahdollisuutta pistää paremmaksi.
Tässä muutama asia mitkä ei ole vain rahasta riippuvia, mutta jos olisi enemmän rahaa niin:
Jos ei jaksaisi siivota vimpan päälle, niin hyvin voit rahalla palkata siivoojaan ja saat nauttia sypersiististä asunnosta ja kumppanikaan ei valita parista murusesta tai rasvatahrasta hellan napeissa. Nyt en tarkoita mitään sellaista, että itse ei tehtäisi yhtään mitään oman kodin eteen, vaan että sellaisen paremman syväpuhdistuksen ostaisi. Olisi tosi kivaa. Moni ihminen, joka ei tykkää siivota tykkää kuitenkin siisteydestä.
Jos olisi rahaa silmäni lepäisi enemmän asunnon sisustuksen suhteen, esim. kodinkoneet auttamattoman vanhat tällä hetkellä. No tuo on vain viihtyvyys tekijä. Ei onnellisuustekijä sinänsä.
Jos olisi enemmän rahaa kävisimme useimmin syömässä ulkona koko perhe ja vähän muuallakin kun Mäkkärissä. Tuossa voi yhdistää välttämättömyyden eli syömisen ja mukavuuden ja aktiviteetin eli kodin ulkopuolisen toiminnan.
Mistä on tullut joillekin mieleen että raha ei tee onnelliseksi tai sen kanssa ei voi parantaa elämänlaatua. Onko tuo taas joku mantra että ihminen voi olla onnellinen, vain jos tekee työtä min. 160h kuukaudessa ja on niitä ihmissuhteita ja lukuisia ystäviä tai mitäköhän ajetaan takaa?
Tietenkin onhan tuo totta siinä mielessä, että ilman mitään ihmissuhteita harva pystyy olemaan onnellinen, vaikka rahaa olisi, eli siinä mielessä ihmissuhteet ensin.
Kohta täällä ei voi edes hengittää jos ei maksa siitä,kyllähän siinä mielessä raha ratkaisee.
Olen köyhä mutten kuvittele rahan tuovan onnellisuutta. Sen sijaan turvaa se tuo ja sitä kautta stressittömämpää elämää. Siis jos sitä osaa käyttää (säästää) oikein. Kiinteä omaisuus ei niinkään kiinnosta, vaan se ettei tarvitsisi laskeskella riittääkö ruokaan, asumiseen, terveydenhoitoon.
Raha ei ehkä tee onnelliseksi mutta kyllä se elämää helpottaa ja murheita poistaa. Lähes kaikki ongelmat on rahalla ratkaistavissa.
Olen onnellinen, kun meillä syötiin hyvää lohta tänään. Olen onnellinen, kun asun omakotitalossa hyvällä alueella, jossa viihdymme ja meillä on tilaa. Olen onnellinen, koska jos haluan tai tarvitsen uudet kengät, voin ostaa ne surutta vaikka heti. Olen onnellinen tulevasta lomamatkasta ulkomaille. Olen onnellinen uudesta autostani, jonka kanssa ei tarvitse pelätä jäävänsä lasten kanssa tien päälle milloin vain kuten vanhan auton kanssa. Olen onnellinen, että kaikki laskut saan maksettua ongelmitta ja säästöönkin jää sen verran, ettei jonkin rikkoontuminen ole taloudellinen kriisi.
Miten niin raha ei tuo onnea? Tuo ja paljon tuokin.
Raha tuo paljon onneen tarvittavia välineitä, sitä on aivan turha kieltää. Tosin rakkautta se ei tuo, eikä mielenterveyttä.
Kyllä sillä rahalla aivan oikeasti onnea saa vaikka joku toisin tahtoo kuvitellakin. Esim terveyttä voi hoitaa paremmin kun on rahaa. Kavereiden kanssa menoissa taas ei pysy mukana jos rahat loppuvat. Ja ihan vaikka äidilleni kukkapuskan ostaminen kylään mennessä tuottaa meille molemmille paljon iloa. Samoin kesämökki.
Riittävästi kun on rahaa niin voi esim vähentää töiden määrää tai palkata itselleen siivoojan jotta vapaa-aikaa jäisi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Raha tuo paljon onneen tarvittavia välineitä, sitä on aivan turha kieltää. Tosin rakkautta se ei tuo, eikä mielenterveyttä.
Tuon huomaa nykyisestä hallituksesta erittäin hyvin. Rahaa on, mutta empatiaa ja tasapainoa ei. Läheisten puuttuessa pillitetään iltiksiin nyyhkytarinoita juopon äiteen itsarista ja juopon iskän hakkaamisista ja kohdusta tippuvista sikiöistä.
Julkisuus kuitenkin työntää meille tällaista arvopohjaa. Että rahan määrä on suoraan verrannollinen ihmisen arvoon ja onnellisuuden määrään.
Huippu-urheilukin on täysin rahan ryvettämää. Minkälaisen mallin se tarjoaa nuorelle? Todellisuus on kuitenkin, että peruskansalaisella oli -70 luvulla korkeampi elintaso kuin nyt, eli 50 vuotta myöhemmin.
Vielä vahingollisempaa on se, että elintason ja varsinkin tavarapaljouden tavoittelu on nostettu ensisijaiseksi arvostuksen kohteeksi, ja vuosisataiset elämän perustotuudet hylätty, koska niiden korostaminen on ristiriidassa hysteerisen kuluttamisen kanssa.
Minulle raha, ihan jo muutama satanen tai kymppikin, toisi onnellisuutta. Kohtuullinen palkka toisi suorastaan autuutta.
t. Entinen työssäkäyjä, nykyinen rutilköyhä sairas, filosofian maisteri
Minulla kului yli 200 000€ lapsen saamiseen. Raha todellakin toi onnea, muuten olisin jäänyt lapsettomaksi.
jep